Kuovi

Tänä iltana ei ollut tarkoitus tähän kirjoittaa, mutta päätin laittaa pari sanaa, jotta en unohtaisi.
Joutsenet olivat jatkaneet matkaa, mutta tapasin sulkemisaikaan ajoittuvalla kaupparessullani kaksi rauhallista kuovia.

Kuovi on niin söpö lintu. Siitä tulee monta muistoa mieleen.
Lapsuuden kesän kalareissu isän kanssa.
Rauhalliset kävelyreissut iltamyöhällä, aikaan kun lapset olivat pieniä..

Vappu lähestyy

Kerrassaan ihanan aurikoista. Edeltävä viikko oli sateinen.
Nyt lauantaina on jo voinut istua takapihalla.
Vuorotahtia; minä ja naapurin sauhuttelijat.


Aurinko lämmittää mustaa paitaa.
Maistelen kahvia.
Siinä jaksaa olla vaan ihan tekemättä mitään, tunnustellen aurinkoa: valoa ja lämpöä.
Lintuja ja jopa muutamia perhosiakin näkyy.
Lunta on kyllä vielä, mutta vauhdilla se lähtee.


Jäät saattavat sulaa ihan paikoilleen. Aamukävelyllä käytiin niitä kurkkaamassa.

Paha ihminenkö

Eilen työssä pientä konfliktia. Onko kuohunta minussa vai muualla? Sitä on vaikea sanoa.
Toisaalta joskus täytyy aukaista suunsa, jos alkaa tuntua, että onko asioiden suunta menossa ihan pieleen. 


Hiljaa oleminen on joskus hyvästä, mutta sitä ei jaksa loputtomiin, jos joku vaivaa.
Suun aukaisu voi olla hyvinkin pelottavaa joskus, kun seuraukset täytyy ottaa vastaan.
Selittämistä, mielen pahoittamista ym.
 Omassa itsessä tuntuu, että olen tosi huono, ilkeä ja paha. Koska minulle tyypillistä on enemmän ihmisten ymmärtäminen, ei kova moittiminen.
Toisaalta näen itseni laajan kokonaisuuden ymmärtäjänä, koska olen ollut pitkään tässä työssä.
Olen tässä konfliktia aiheuttaneessa asiassa monesti sanonut, että keskustelua: asiallista sellaista kaivataan. Tuo ei oikein tuottanut tulosta, vaan paasaus on jatkunut ja oma näkökulma on vain nähty.. Minullakin on puutteita ja vikoja, sen tiedän...  No nyt on sanottavat sanottu. 
Nyt katsotaan miten asia etenee. Nyt viikonloppuna yritän unohtaa tuon ja ajatella ihan muuta.


Tyttösillä on omia tekemisiä. Minulla ei mitään ihmeempiä.


Sateinen sää. Lunta on vielä paljon jäljellä. 
 Eräällä kauan sitten tuntemallani henkilöllä on syntymäpäivä. Katselin "sattumalta" vanhaa onnitteluviestiä hänelle. Se oli parin vuoden takaa. Viestissä oli liitteenä kuva jäälautoista joella. Pitänee käydä joen tilanne tarkistamassa.


Kun en vielä tiedä miten jäät ovat sulaneet. Laitan pari kuvaa ihanalta retkeltä 8.4. 

Matka

Tyttäret ovat olleet reissussa.
Oma viikonloppuni  on ollut hiljainen,
paitsi nyt sunnuntaina, kun iso poika ja tyttöystävä tulivat.


Viikonloppu on ollut harmaa.- Räntä- ja  vesisadetta on riittänyt.
Eipä uskoisi, että siitä on vain viikko, kun kävelimme ystäväni kanssa pakkasessa ja auringossa
kantavalla hangella merellä. 


Rauhallista kotona oloa, ajatuksia ja lepoa. Mihinkään ei haluta lähteä, jos ei ole pakko.


Väkisinkin, näin pitkään ihan itsekseni ollessa, ajatukset ovat jo siinä ajassa, kun kaikki lapset ovat omillaan.
Millasta elämäni on sitten?


Mielikuvituksessani ajattelen omaa pientä mökkiä, jossa on pihaa ja touhua  sopivasti.
Mieleen tulee heti kirjailija Maija Asunta-Johnston, joka kirjoittaa päiväkirjamaisesti elämästään
pienessä talossaan  Várbalogissa Unkarissa. Hän korjaa taloa ja satoa. Pohtii rauhallisesti elämää ja ihmissyttä.


En ehkä pääse Unkariin asti, mutta vähempikin riittää.
Vanhemmillani on vanha talo mökkinä. Jospa asun siellä, sitten joskus..

Pääsiäistä

Hyvää pääsiäsitä!


Olen taas ollut vapaalla.
Pääsiäisen aikaan meillä on jopa pidempi loma, kuin hiihtoloma.
Ja mikäs siinä, kyllä vapaa-aika on kivaa, vaikka  rahallisesti ei ole mahdollisuus mihinkään erityiseen. Sama vanha rahapula vaivaa, mutta siitä ei enää tarvitse kirjoitella.
On jo alkanut tottua itsekin.


Kevään tulo on ottanut viime päivinä hieman takapakkia.
Erityisesti Etelä-Suomessa on ollut pahoja lumipyryjä yms. Ja täälläkin on ollut talvisia kelejä ja yöpakkasta.
Eilen oli jo hieman lauhempi päivä.


Talvinen sää ei haitannut, koska alkuviikon vapaapäivinä oli ihana mahdollisuus ulkoiluun.
Uskomattomat kantavt hanget. Kävin jopa  hiihtämässä, kun pienempi tyttö oli näppärä ja löysi kadonneet mononi.
Siis vielä kerran, harvemmin sellaista hankikantoa, oli kyllä huikean hienoa mennä missä vaan


Keskiviikko oli minulla kuitenkin tavallaan työpäivä, koska olin koulutuksessa.
Kriittisenä voi sanoa, ikävystyttävä koulutus, mutta parasta antia oli mukavat keskustelut.
Tapasin oman ikäiseni ihmisen hän oli hieman samalla alallakin. Meillä oli kivat jutut. Toivon, että ystävystymme jatkossa lisää.


No näin. näköjään oli tarve kirjata kuulumisia, vaikka olin kyllä ajatellut kirjoittaa ihan muusta.
Teen sen sitten myöhemmin. 
Nyt alan touhuihin reippaana, koska olemme lähdössä vanhempieni mökille pariksi päiväksi. Mukaan lähtee ihana oma poika, iso tyttö ja koira-ystävä. Pienempi tyttö on reissussa siskoni perheen kanssa.
Jos pääsemme matkaan em. kokoonpanolla voin olla tosi iloinen. Ison tytön kanssa hankalat tilanteet ovat nyt olleet enempi sääntö kuin poikkeus. Kai nämä kasvun vaiheet on käytävä läpi tavalla tai toisella kaikkien. Toivon meille kaikille hyvää pääsisäistä =)

Lisään tähän myös erään linkin Helsingin Sanomien kolumniin.
Siinä on tosi paljon hyvää asiaa. Palaan siihen myöhemmin.
Kannattaa lukea tästä:
"Me tarvitsisimme aikaa tuijotella seiniin, aikaa tarkkailla.."

Kiva päivä

Erityinen reippauden ja iloisuuden tunne.

Pohdintaa mistä moinen...

Keksin muutamia mahdollisia tekijöitä; viikonloppu pian tulossa, sää mukavan keväinen - vaikka ei aurinko paistanut, töiden jälkeen pieni piipahdus kaupungilla kahvittelemassa, vähän kävelyä koira-kaverin kanssa.

Kokonaisuutena vaan kiva olo. Iloitsen siitä. 

Tässä ihanan pirteä kuva sisustuslehdessä. Jos kuvasta saa selvää, huomaa hauska idea: tikkataulu muistitauluna. 

Voihan laatukriteeri..

Miten maailmassa, joku homma voi inhottaa niin, että siihen ei sitten millään meinaa jaksaa alkaa..

Siirtää ja siirtää, inhoaa jo ajatustakin tekemisestä.

Kunnes lopulta on ihan pakko.

 Tällainen asia on minulla ollut eräs työhön liittyvä tehtävä.

Olen ollut koulutuksessa ja siihen liittyen pitää kirjoittaa arviointia.

Nyt on muutamat rivit kirjoitettu ja huomenna loput. Ei se onneksi niin kamalaa ollut.

Angstia on tuonut osaltaan se, että mielestäni tähän pitäisi saada aikaa työssä, eikä yrittää kotona illalla väsyneenä tai viikonlopulla. Mutta helpommin sanottu kun tehty. Työpaikalla on säpinää kuin muurahaispesässä, ei siellä voi keskittyä.

Turhautuminen saa miettimään välillä koko työtä ja työyhteisöä.

Mutta juu.. ei auta nyt nukkumaan, että jaksaa olla ahkera kuin muurahainen..

ja kiltti ja hymyilevä ja ja..

Yöllä

Loma kääntyy loppupuolelle.
Nyt olen siinä vaiheessa, että hyvä unirytmi on muuttumassa.
Yleensä, joka lomalla tulee tällainen hetki.
Talviseen aikaan kuitenkin herkemmin.


Alkuviikolla aurinko herätteli aamusta ja päivän ulkoilu ja likkuminen piti huolen, että 
menin nukkumaan ajoissa ja nukuin sikeästi..


Tänäänkin meni jo kymmeneltä nukkumaan, joka on hyvin poikkeuksellista.
Väsytti, koska olimme pari päivää vanhempieni luona kyläilemässä.
Nukun aina heikosti ensimmäisen yön kylässä, siispä univajetta.


Päivä oli touhukas, koska paluumatkalla hoidimme kaupunkiasioita.
Isompi ja pienempi tyttö saivat suunnittelemansa ostokset tehtyä.
Ja sää.. se ei enää ollut niin paras.
Iltapäivällä oli lumituiskua ja ajokeli oli heikko loppumatkasta.
Ketjukolarikin oli tullut Pohjantiellä, joten jouduimme kiertämään.


Siis vielä nukkumisesta: Nukuin vajaa neljä tuntia ja sitten heräsin isomman tytön
kopisteluun yläkerrassa. 
Vm- 72 rivitalo kahdessa kerroksessa ja äänieristys on niukkaa.
Juuri kun on tuon aikaa nukkunut, voi olla vaikea päästä uudelleen uneen.


Niinpä heräsin ja nyt tässä olen puuhastellut jotain pientä jo 2,5 tuntia:
Lueskellut satunnaisia ilmaislehtien artikkeleita ja hörpännyt inkivääriteetä.
Neulonut sukan vartta ym.
Kivaa, vaikka vähän harmittaa, koska tiedän on parempi valvoa päivällä ja levätä yöllä.


Lumiaura meni pihatiellä vähän aikaa sitten.
Auramiesten työaikoja ei voi kadehtia. Jospa siitä saavat asiallisen korvauksen.


Lomalla on hassua se, että pikku hiljaa tulee palautuminen.
Alkuun se tulee fyysisesti, eli alan liikkua enemmän.


Ja myöhemmin myös henkisesti... ehkä noin viikon ajan lomailtuani.
Tämä ilmenee siinä, että alan kaivata jotain ajateltavaa.


Minulla on ollut opiskelusta taukoa koko syksyn ja tämän kevään ajan. 
Päätin syksyllä haudata haaveen kandintyöstä. Asia oli ihan myönteinen.
En tarvitse turhia pakkoja ja paineita. Arki ja työ ovat riittävää haastetta, jos ne haluan tehdä niin, että voi olla tyytyväinen.


Siis päätös on ollut hyvä, mutta tänään jo yllätin itseni etsimästä Avoimen ylopiston kursseja.
Olisiko minulle siellä jotain. Saapa nähdä mihin päädyn.


Toisaalta voisi olla viisasta pysyttäytyä neulomisessa.
Tänään kun ostin lankaakin, jotta voisin toteuttaa haavetta käsityöasiassa.
Villatakin neulominen olisi iso juttu, kun olen nyt vaan tehnyt pieniä töitä, kuten sukkia, lapasia ja pipoja.


No juu. Nyt alkaa jo väsyttämään. Jospa käytän koirakaverin pihalla, jotta saan nukkua aamulla  niin kun nukuttaa.

Tähän muistoksi pari kuvaa keskiviikon retkeltä.Ulkoilua ja kävelyä tuli monta tuntia.
 Meren jäällä oli kaunista.
Talven ensimmäinen nuotiomakkara tuli syötyä. 

Jokainen kevät on erilainen

Lomalla ehtii katsella uutisia ja muita hieman tarkemmin. Tässä lainaus päivän Hesarista.

Ihan hauska Fingerpori vaihteeksi.

Aurinko hellii meitä hiihtolomalaisia.

Juuri oikeaa ulkoilusäätä, joten en kaipaa matkailua.

Aurinko tekee oloni niin hyväksi.

Eilen kävelin pitkän matkan ja ulkoilua tuli noin neljä tuntia.

Tänään jo pieni aamukävely tehty.

Kevät on ihmeelisen heräämisen aika. 

Sama hämmästys tulee joka vuosi, vaikka kaikilla keväillä on omat piirteensä.

Tämä kevät on toisenlainen kuin viisi edellistä, joita on tässä kodissa asuttu.

Keväässä on pieni levottomuus myös mukana, mutta nyt kuluvana keväänä tunnen aika seesteistä oloa. Se on hyvä se.

Kevät voi olla itselleni väsymyksen aikaa myös, mutta tällä hetkellä tunnen, että olo on piristynyt, kun olen lisännyt hyvän sään ja loman innoittamana ulkoilua.

Kotirintamalla meillä naisilla on aina omat haasteemme.

Isompi neito varsinkin elää elämänsä kuohuvaa nuoruuden vaihetta; kaikki on mahdollista kun on 14 vuotta ja rippikoulu käytynä. Äiti on tosi ikävä ja aina vaan valittaa.

Kun voisi olla sanomatta, mutta mutta touhu on ajoittain sellaista, että ei voi.

Riitelyn jälkeen tämä tyttönen meni edellisviikolla isälleen, mutta onneksi nyt on palannut.

Tätä asiaa on hyvä miettiä ja koittaa tehdä sopimuksia sen eteen, että meillä kaikilla olisi parempi.

Nuoremmalla on vielä helpompaa, luulen. Hän on innolla hiihdellyt, laskenut mäkeä ja ollut kaverilla. Loman alussa hän kyllä oli sitä mieltä, että meillä ei ole mitään tekemistä ja johonkin pitäisi päästä.

Iso poika ei ole vielä meille ehtinyt. Luultavasti lomailee tavallaan: pelaa yöt ja nukkuu päivät.

Minä itse sitten. -Taidan nyt olla aika tyytyväinen kokonaisuudessaan. 

Parisuhdeasiat eivät nyt ole minun juttuja. En etsi mitään. Olen iloinen tästä tyynestä mielenrauhasta. Pohdiskelen ja mietin vanhoja juttuja aina joskus: ymmärrän niistäkin enemmän. Toki on niin, että nämä asiat eivät ole aina järjellä mietittävissä. Tunne kuljettaa ihmistä silloin.

Lisään tähän muutaman kuvan viime päivien ajalta.

Kamera ei kerro mitää siitä oikeasta tunnelmasta luonnossa.

Minulle tulee huikea olo kun aurinko paistaa, taivas on sininen: Minä olen onnellinen. :)

Siivotessani olin hukannut vanhat monot, joten en ole voinut hiihtää. Siispä liikun kävellen.
Reittini kulki teitä pitkin ja paluumaltkalla latua pitkin. Onneksi oli vähän hiihtäjiä ja kovaksi tehty luisteluhiihtoalue (en pilannut sitä kävelemällä).

Juhla

Tyttöset ihanat, valmiina juhlaan.

Isomman ruusunnupun konfirmaatiopäivä19.2.2012.

Olen iloinen ja kiitollinen näistä juhlista.

H-hetki lähestyyy

Helmikuun kuvia, eli lampun tuunausta ja pakkaspäivää. Kuvat on noin parin viikon takaa.
Tällä hetkellä pakkanen on kohtuullinen, mutta lunta tuiskuttaa reippaasti.


Ei tarvitsisi enää sataa. Puuhaa on muutenkin. Ja minä olen väsynyt ja laiska.


Huominen ja ylihuominen aikaa ja pitää olla Tosi reipas.
Siis ...sunnuntaina isomman tytön konfirmaatio ja kahvittelut täällä omassa pikku kodossa.


No, asioilla on tapana ja järjestyä ja olenhan saanut paljon apua omilta vanhemmiltani.
Ja muutoinkin minulla on aina paras toimintakyky juuri ennen deadlinea. Pakosta on. :))


Tavallaan on kiva viettää juhlat, vaikka ei ole oikein minun luonteelle tyypillistä sellaiset puuhat.
Tiedän, että on ihana asia saada kaikki tärkeät ihmiset vierailulle.


Ja sekin on kivaa, että tämä on yksi vaihe ja sitten taas jotain muuta. Ehkä on jo kevään aika pikku-pikku hiljaa, kenties.

Työviikko saatu alkuun.
Uusi presidentti valittu ja vaalien jännitys ja kohina asettunut.
Onnea Sauli Niinistö. Kiitos Tarja Halonen.


Kiitos myös Pekka Haavistolle. 
Hyvän työn teit,
vaikka et nyt tullut valituksi sinun ansioistasi
 mielikuva Suomesta on nyt parempi kuin edellisten eduskuntavaalien jälkeen.
 Minä tykkään paljon enemmän tästä! 


Tiistain ja pakkaspäivän illassa liiankin tavallisia touhuja.
Pyykkitupa yms.


Ulkonan mollottaa mahtavan komea täysikuu.
Pakkasta noin 30 astetta. 
Eilinen kova lumisade on puhdistanut maiseman.
Kauneutta riittää, vaikka sanoilla sitä on vaikea kuvata.


Tänään tulee uusintana ohjelma: Mihin kuuta tarvitaan?
Kiinnostuin. Pitää muista katsoa.


Kiinostun monesta aiheesta, mutta keskittyminen ja aika ei riitä
kunnolla perehtyä mihinkään.

Pakkanen paukkaa..poskista haukkaa. Punainen on nenänpää, vaan villapaita lämmittää

Aika astelee nopein, pitkin askelin.
Joulu oli ja meni, tammikuu myös.
Valo on lisääntynyt vauhdilla.
Lunta on saatu tammikuussa ja nyt myös pakkasta muutama viikko.
Pakkanen ja talvi saa nautiskelemaan sisällä olosta; TV:n katselusta, lueskelusta ja sukan neulomisesta.


Erityisen energinen en ole ollut, mutta elämä on aivan ok. Ei pidä vaatia itseltään liikaa.
Ajoittain olen saanut itseni paremmin liikkumaan ja jumppaamaa.


Äsken kävin autoilemassa ja oi ja voi. Ei tykännyt autoparkani, kun ei ehtinyt tarpeeksi lämmitellä roikan nokassa. Mutta mitäpä ei äiti tekisi jos oma iso poika tarvitsee kyytiä, harvoin kun  pyytää.


Tyttärien kanssa täällä kotirintamalla ei ole kovin seesteistä aikaa. 
Ehkä meillä on hieman paineita tulevasta ison tytön rippijuhlasta tai jotain muuta kasvukipua.


Perjantai illan väsy on on tyypillinen.
Silti hetkittäin ajatus yrittää tavoittaa jotain mielenkiintoista.
Ehdin mietiskelemään nuoruuden lempikirjaa ja sen myötä katselen hieman sukuhistoriaa.


Kaveri laittaa fb:ssä iloisen laulun. Laitan sen muistoksi tähän. Hyvän tuulen tunnelmaa. Laululeija..




Tunnelmista muistoksi myös muutamia kuvia, vaikka kuvauskyky on ollut tyystin hukassa.
Hyvää talvenkuvaa ei ole tullut tai muutakaan.

Kaunista ohutta lankaa ja bambusukkapuikot.

Lumi kimmeltää aamulla pakkasessa, bussia odotellessa.




Työpäivän jälkeen on vielä vähän valoa, se on ihmeelliistä :)

Piparit valmiina

Jopas on vaikea ymmärtää, että joulu on jo ensi viikolla.


Jotain sentään on valmiina, vaikka hieman piti patistella itseään.
Siis piparit on nyt paistettu.
Mureita ja erittäin hyvänmakuisia Kukkolan piparkakkuja.
Kaupan taikinasta aikaisemmin teimme piparkakkutalon, mutta
eriähän se on maultaan ja muutenkin.


Jouluhössötykset saavat olla osaltani kohtuullisia, kuten yleensä, mutta
tärkeimmät asiat pitää tehdä, että saa sitten jouluna olla vaan.


Mutta nyt nukkumaan ja pian.
Hyvää yötä maailma :))

Lumi

Aamulla kiireiseen aamuun herätessäni.

Maa on valkoinen.

Päivällä ensilumi häviää.

Työssä kiireistä, mutta aika tyytyväisenä kotiin- taas perjantai

Lepään hetken ja sitten jaksan jopa hieman ajatella.

Analyyttisiä ajatuksia ihmisyydestä, jotka tosin jo näin myöhäisen illan tunteina olen unohtanut.

Tällä viikolla on ollut oma luonteensa.

Aika väsynyt marraskuinen tunnelma.

Hääuutisia elämäni suurelta rakkaudelta.

 Ei kirpaissut, vaan toivotan onnea.

Kuuntelin illalla pitkästä aikaa Poets of the Fallia.

Se taas vaihteksi tuntui hyvältä

1. pakkaspäivä

Iltakävelyllä näkyi komeasti täysikuu ja siinä lähellä Jupiter.

Aamulla oli pakkasta 5 astetta. 
Kuura oli maassa koko päivän.

Huomiselle kuitenkin lupailee taas lämpenevää.
 Noin 5-7 asteen lämpöä onkin ollut pitkään.

Ehkäpä se talvi jossain vaiheessa tulee.

Taidan jo vähän odottaa sitä.

Joulupöllöjä, palloja ja keijuja

Taas on viikko päästy torstai-iltaan.
Torstaina jo uskaltaa huokaista vähän, enää yksi päivä aherrusta.
Työviikon sykli .... 


Kulunut viikko on ollut suuntaa näyttävä ja tulevia muutoksia enteilevä, siis työssä.
Auttanut valmistautumaan.
Mielessäni olen pomppinut tyynestä, aallon harjalle.
Silti vielä pinnalla, toiveikkaana jopa.


Näkökin riittää, vielä =)
Kävin  näöntarkastuksessa.


Stockmann ilahdutti nytkin kauniilla esineillä. 
Katselin tyttömäisin silmin ihania valoja, kuusenkoristeita.
Nyt niihin ei ole vielä turtunut.
Lilan ja vaaleanpunaisen sävyjä, perhosia, keijukaisia, possuja..kaikkea somaa.
Nappeja ja rusetteja.
Erityisen söpöjä olivat pöllöt.!


Mitään en ostanut, olenhan päättänyt karsia ja vähentää kaikkea turhaa tavaraa.
Katseleminen riitti.

Kuuntelen omia toiveitani ja vietän vapaata

Omaa aikaa on minulla nykyisin ollut aika kivasti, kiitos tästä lasteni isälle, joka nykyisin noudattaa sopimusta ja lasten toiveita paremmin.

Siis joka toinen viikonloppu olen itsekseni.

Täytyy myöntää, että nautin kyllä tästä rauhasta ja vapaudesta.

Vaikka varmasti onnellisinta aikaa on lasten kanssa, kun on se kaikki touhu ja hyörinä ympärillä.

Silti  tarvitsen myös tätä hidasta ja hiljaisempaa, vastapainoksi kaikelle.

Tänään kävin kirpputorilla ja taidemuseossa. Oulun taidemuseossa oli tänään Naisten Afrikka-päivä.

Taidemuseo ja museokauppa ovat minulle mieleisiä paikkoja. Nyt näyttelyiden lisänä Afrikka teema. Halusin mennä, vaikka en ollut sillä tuulella, että olisin halunnut syventyä kansanedustajan puheeseen.

Teema saa minua pysähtymään ja ajattelemaan aihetta, vaikka en kovin syvällisiin phdintoihin pääsisi. Samankaltaista on taiteen aistiminen. Kokonaisvaltainen tunne puhuttelee, vaikka en kovin paljon yksittäistä teosta ajattelisi.

Sama tunnelmien vaihtelu oli myös kirpparilla. Kävin nimittäin neljässä eri paikassa.

Täällä omalla kylällä SPR:n kirpparilla ja työnhakijoiden ylläpitämällä itsepalvelukirpparilla, sekä kaupungilla Second top boutiquessa ja toisessa täydessä ja sekaisessa kirpparissa.

Varasin itsellini myös myyntipöydän. Ostoksia tein maltillisesti. Löytyi vain hame ja villapaita, sekä muki ja lautanen.
Kuvissa tunnelmaa museossa ja kadulla. Samanlaista lehtimattoa on saanut katsella jo aika monta viikkoa ja jatkuu varmasti vielä, koska suojaissa paikoissa on puissa vielä lehtiä.


Söpössä pussissa museokaupan ostokset; hamppunarua ja kookosnappeja, sekä juuttiputiikin pöydästä avaimenperä.

Liikkumista

Edellisen viikon hyvät aikeet ovat pysyneet mielessä, ainakin vielä.
Joka ilta olen saanut itseni kunnon kävelylenkille.
Kumma kyllä, pimeässä on hyvä kävellä. Koirulainenkin kulkee sutjakammin vierellä ja kunnon hiki tulee. 
Pimeässä vaan marssitaan eteenpäin ilman sen kummempia ajatuksia. Hyvää oloa alkaa tulla matkan edetessä.
Liikkuminen piristää paljon enemmän kuin nukkuminen.


Tunti on aika paljon illasta, mutta ymmärsin, että tuo liikunta on edellytys, että jaksaa ja pysyy terveenä.
Koitan hoidella näppärästi ruuanlaitot ja pyykinpesut.
Toivotaan, että tämä hyvä vire säilyy. Liikkumisen iloa kaikille muillekin! :)

Syksyn touhuja

Syksy on edennyt nopeasti.
Blogin päivitys on unohtunut tai jotain..


Sää on reilussa viikossa vaihdellut kovasti.
Syyskuun viimeisinä päivinä koeteltiin etelä-Suomessa
lämpöennätyksiä ja uutiskuvat näyttivät, jopa ranalla oloa.


Viikolla oli vuorossa syysmyrskyä, korkeita aaltoja ja vedenpinnan
nousua.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin ollu mielestäni lämmin syksy,
 vaikka sateitakin oln ajoittain ollut.


Tänä aamuna oli kirkas sää ja yöllä oli käynyt pieni pakkanen.


Teimme reilun tunnin kävelyretken joen rannassa.
Koirulainen innolla ja päättäväisesti, kun olikin jo aika monta päivää edellisestä 
kunnon lenkistä.
Emäntä, kun taas vaihteeksi oli ollut flunssassa.


Nyt on kunto toivon mukaan nousussa. Tein vankan päätöksen, että nyt alkaa kuntoilukuuri. Ihan pakko saada pirteyttä ja kuntoa liikkumalla enempi.
Joitakin viikkoja sitten olin jo hyvällä alulla, kun työpaikalla oli parin viikon liikuntakilpailu.
Joku siihen vaan tuli, että vähän väsähdin.


Nyt on suunnitelma ainakin hyvä! Kaikkein ensimmäisenä työpäivän jälkeen jotain liikuntaa ja sitten vasta muuta.


Syksy on kaunista aikaa. Kävelyllä näin vielä syksyn värejä, mutta pääosin jo alkavat olla lehdet varisseet ja maisema on avoin.
Lehdet olivat hauskana mattona pyöräteiden pinnalla.


Syksy ei ole minulle aina ihan sitä parasta aikaa, vaikka pidänkin paljon siitä, että meillä on vaihtuvat vuodenajat. En saa kaikkeen ihan parasta otetta.
Ihmisten syystöissä ja luonnon valmistautumisessa talveen näenkin jo ne seuraavat vuodenajat.
Pirteät talvisäät, lumen ja pakkasen. Tämän jälkeen uuden kevään ja luonnon heräämisen.
Mutta juu..ei mennä asioiden edelle. 


Syksyssä on puolensa.
Toivon, että jonain iltana näen paljon tähdenlentoja. Eilen en valitettavasti ollut ulkona oikeaan aikaan. Kaleva uutisoi kauniisti"Taivaalla sateli tähtiä"

Tänä syksynä olen innostunut myös lukemisesta enemmän kuin pitkään aikaan.
Olen oikein ahminut jännitystä ja muuta.
Syynä on ehkä sekin, että vapautin itseni opiskelun yrityksistä. Nyt voin vapaasti valita mitä luen.
Jonakin päivänä voisin vaikka listata lukemiani kirjoja tähän blogiin.
Sekin voisi olla kivaa.


Neulepuikot ovat myös olleet tavallista useammin sormissani. 
Ensimmäinen pipo valmistuikin tänä vuonna jo ennen ensilumen satamista.


Nyt voisi olla aika siirtyä koneelta kauhan varteen.
Tyttöset eivät näköjään innostu ehdottamistani eilisistä keitoista.
Tyttöset olivatkin oikein reippaina tämän viikonlopun. Ainahan sitä äiti joutuu "valittamaan"
jostakin, mutta hyvää on ollut enemmän kuin huonoa. Omat huoneet tytöt järjestivät uuteen uskoon ja siitä olikin paljon iloa kaikille.

Elämän puu

The Tree of Life oli kokemuksellinen ja vahva elokuva. (Kuva Finnkinon sivulta)


Jakaa selkeästi mielipiteitä. Ei luultavasti ole valtavirtaa, joka vetää suuren yleisön.
 Mielenkiintoinen kokonaisuus. Voisin katsoa toistamiseen ja jatkaa pohdintaa.

Nyt mielessä soi Kari Peitsamo ja Kauneuden puu, jonka vain Spotify löytää, joten jakaminen ei ole mahdollista.  Suosittelen sitäkin kaikille! :)

Terveiset takapihaltani

Elokuun loppua ja nautimme vielä helteisestä päivästä.
Kuljetin läppärin tänne pihalle, jotta osaisin mahdollisimman hyvin kuvata tätä hetkeä.


Kello lähestyy kahdeksaa illalla.
Mittarissa vielä 24 astetta lämmintä. Sää on pilvinen.
Päivällä paistoi enemmän , mutta nytkin välillä saattaa muutama auringon säde päästä kurkistelemaan pilvien välistä.


Tunnelma on epätodellisen tuntuinen.




Olen vähän väliä pyörähtänyt pihalle. Metsässäkin kävin.
 En malta hukata tällaista päivää sisätiloissa, vaikka puuhaa siellä olisi. 
Ikkunasta näkyy korillinen pyykkiä, tiskikoneessa on puhtaat astia ja huomiselle pitäisi tehdä ruokaa. Tavalliset touhuni siis.


Viikonlopun tunnit kuluvat niin nopsaan. 
Onneksi näyttää, että flunssat on pikkuhiljaa selätetty. Loman jälkeen onkin ollut joka viikonlopulla joku potilaana. 


Katselen pientä pihaani. 
Kaikki on kasvanut lämpimässä, mutta tänä kesänä on ollut erityisen paljon ötököitä kasveissa.
Joten kakki ei ole ollut ihan niin kaunista kuin olisin toivonut. Omenapuussa on aika paljon omenia, mutta kirvoja on ollut siinäkin. Jopa samettiruusut, jotka yleensä kukkivat pakaasiin asti kauniina ovat kärsineet ja yhdestä laatikosta jo heitin ne pois.


Tyrnejäkin tulee enemmän kuin aikaisemmin. 
Alku viikosta täytyy poimia omput ja tyrnit.


Auringonkukkani ovat nupulla vasta. Jos sää jatkuu lämpimänä saattavat ehtiä kukkaan.
Toivottavasti kesä vielä jatkuisi. 

Kuvassa hevonen, joka on uusimpia ostoksia kirpparilta.
Ilahduttaa väreillään ja kuvioillaan.
Halvempi kuin karkit kulhossa =)

Tyrnin värisävyt, luonnon omaa taidetta.

Tämä hetki ja näkymä paikaltani.

Ihastelua kaupungilla

Bussikortista innostuneena jaksoin lähteä kaupunkiin myös vapaapäivänä.
Päivän teemat siellä olivat Antiikki- ja keräilymessut, sekä Likkojen lenkki.
Valitsin ensimmäisen, sekä myös vähän kaupoissa ihastelua.


Em. messuilla en ole usein käynyt. Tänäänkin tyydyin vain ihasteluun, en tehnyt hankintoja.
En löytänyt mitään niin erityistä, että olisi sen halunnut "mahdollisessa" hintaluokassa.
Vanha puurasia ja metallirasia vähän houkuttivat, mutta ei tarpeeksi.
Mielestäni myyjiä ei ollut kovin paljon, mutta minä nyt olen huono arvioimaan, kun ehkä kerran aikaisemmin olen käynyt vastaavan kaltaisessa tapahtumassa.
Jos olisi ollut varaa, muutaman hyvin kutsuvan esineen näin. Toinen näistä oli kahvipannu ja toinen oli savilautanen.
Toisaalta on hyvä tyytyä katseluun. Liika tavara ei ole hyväksi.
Katselin enimmäkseen tutun näköisiä esineitä. Reilu 40 v. ikää ja lapsuuden esineitä aletaan jo myymään antiikkina.. hmm.. No, 70-luku on kaunista minunkin nykysilmillä, kuten monen muunkin. Jonakin aikana en varmasti niitä osannut arvostaa.


Kävin myös oikeissa kaupoissa. Pitkästä aikaa, voisi sanoa. Suuntaan nykyisin paljon useammin kirpputorille. 
Stockmannin astiaosasto ja muut sisustusasiat ovat myös aina niin ihastuttavia. Kauniit asiat jäävät ajatuksiin ja piristävät, vaikka ei teksi ostoksia.


Tein itse yhden ostoksen, josta iloitsen kovasti. Uusi kivan näköinen ja toimiva laukku on nyt minun. Kävin myös Robert's Cofee:ssa kahvittelemassa. Tähtihetkiä: suklaakahvia ja croissant mieleisessä tilassa nautittuna, kera kivan sisustuslehden.


Kulttuuritalolla ajattelin pyörähtää näyttelyssä, mutta kävinkin vain wc:ssä.
Ihanat animehahmot; prinsessat, kissat ym, olivat täyttäneet paikan, joten jätin taiteet myöhemmäksi. Suloista tuo anime ja Manga- harrastus. Mitenhän itse olisi suhtautunut, jos olisi ollut silloin joskus tällaista mahdollisuutta pukuleikkiin ym. Nyt tuntuu ainakin niin kiehtovalta.

Katselin vaihteeksi uudempia rakennuksia. Viehättäviä nekin.

Lankaa ja käsityölehtiä

Toisessa blogissa oli osuvasti kuvattu tätä loppu kesän aikaa, kotiin päin kääntymisenä.
Koti ja sisustaminen alkavat kiinnostaa.

Samaa tunnelmaa olen kokenut minäkin.
Minulla kiinnostus on kohdistunut eniten neulomiseen.
Olen ostellut muutamia uusia lankakeriä ja etsinyt käsiini vanhoja aikaisemmin ostettuja.

Kirjaston käsityölehdet ovat olleet ahkerassa selailussa.
Nettikauppojen lankamarkkinoihinkin olen satunnaisest vilkuillut.

Osittain puikkojen kilistelyyn ja TV:n ääreen pysähtymiseen on ollut syynä, myös Uppo-Nalle terminologiaa käyttääkseni, jonkunmoinen "kylmäpöpö" (olikohan se tuo sana) Siis joku yskä ja köhä yritellyt, joten on pitänyt rauhoittua.

Neulomista on mukavasti aluillaan.
Teen vain pieniä juttuja kuten, pipoja, sukkia ja lapasia.
Käsityölehtien selailun myötä olen alkanut toivomaan, että tekisin ehkä muutakin.
Puseron tai vaikka lämpimän liivin. Lankavalikoimat ovat niin kivoja nykyisin.
Pidän itselleni peukkuja tässä asiassa.
Neulomisessa on jotain niin terapeuttista. Pelkästään langan tuoksu tuo hyvää mieltä minulle.

Tv:tä tullut myös katseltua erikoisen paljon. Hetkellisesti näkyvillä maksukanavilla hassua ja, mielenkiintoisiakin ohjelmia. Minulle niin tärkeää arkeologiaa sivuavaa löytyi mm. tämä Bone Detectives. Mukava, mutta osin hömppä-popularisointia, luulen. Sopivaa kielen treenausta silti, minulle.
Sisustusohjelmia ja ruokaohjelmia jaksaa helposti myös sivusilmällä katsella.
Sisustusohjelmien jälkeen pientä intoa ollut myös omaa vaatimatonta kotoa ajatellen.
Iso valkoinen seinämaalipurkki odottaa jo valmiina. Ajatukseen tuli lisäsävyksi;ehkä jotain muutakin voisi tehdä kuin maalata valoisella.

Kynttilät illalla.

 Elokuussa alkaa jo kaivata niitä.

Vielä on ollut lämmintä , vaikka pelailla pihalla. Pienemmän tytön ja äidin pelihetki päättymässä. Helppo ja mukava Carcassonne.

Alkaa..työ

ja tällä hetkellä se tuntuu jo ihan mukavalta.

Jotain uuden alkamisen iloa voi tuntea.

Toivon, että pitkän loman tuoma virkeys ja rento olo säilyisivät 

mahdollisimman kauan.

Jospa myös henkinen minäni on uudistunut ja kypsynyt...

jää nähtäväksi miten käy :D