Tämän vuotinen joulutarina alkaa olla valmiina.
On loppiainen.
Joulu ja joulun valmistaminen saattavat herättää monenmoisia ajatuksia.
Kuitenkin olen sitä mieltä, nyt kun joulu on jo vietetty, että tarvitsemme joulua.
Ja minä, kuten monet muutkin, pidän joulusta, loppujen lopuksi.
Kun katselen kuinka ihmiset ovat koristelleet kotinsa ja pihansa jouluisin valoin, kynttilöin, värein ja koristein, näen paljon kaunista ja rauhoittavaa.
Tällainen vaikutus on myös oman kodin tutuissa koristeissa.
Hyvä mieli tulee myös siitä, että siivotaan ja laitetaan ruokaa, hieman urakalla.
Urakoinnin jälkeen on lupa levätä.
Tätä kaikkea tulee tehdä omat rajat tunnistaen.
Ylirasittunut, ylivelkaantunut... ei niin..
Tarvitsemme muutosta ja joulu tuo sitä.
Joulun loppuminen on myös sekeä askel kohti kevättä.
Oma joulumme sujui oikein hyvin.Sain viettää aikaa kaikkien lasteni kanssa.
Olin saanut tarpeelliset asiat tehtyä.
Sain pysähtyä ja olla.
Lahjojen suhteen olimme sopivan maltillisia. Ruoka oli hyvää, mutta määrä oli kohtuullinen, jotta hukkaan ei mennyt. Tuntui, että kaikki olivat tyytyviäisiä.
Joulutarina on muuttanut muotoaan lasten kasvaessa.
Nuorison joulu on toisenlainen kuin lasten joulu.
Aattona soi välillä rock ja katsoimme toimintaelokuvaa, pelasimme.Mutta myös kinkku, jouluruoka ja joulukuusi olivat keskeisessa roolissa.
Turku julisti joulurauhan, tutut lastenohjelmat pyörivät telkkarissa.
Sopivasti perinteitä ja sopivasti uutta elämää.
Jouluaaton jälkeen vietin lomaillen monta levollista ja rauhallista päivää.
Joulun ajan seesteisyys ja tyytyväisyys pysyköön mielissämme pitkälle kevääseen.
Voimaannumme myös uuden vuoden alkaessa.
On lupa haaveilla ja suunnitella uusia asioita.
Tänään on jo 6. päivä vuotta 2011.
Nautitaan vuodesta ja elämästä!!
