Muuton odottelua, tavarat jo osin laatikoissa.
Iso tyttö aloitti uudessa koulussa 13.8 ja muutti tuolloin asumaan vanhempieni luo.
Iso muutos sekin ja vaati oman sulattelunsa. Hyvin on hänellä mennyt -reipas neiti on.
Saimme avaimet uuteen kotiin 23.8. ja siitä lähti mylly pyörimää.
Ajelin pakkulla, raahattiin tavarat hissittömään taloon kolmanteen kerrokseen, tyhjensin entisen kodin ja siivosin. Rankkaa oli, vaikka apua sain ihanilta ystäviltäni.
Nyt ollaan kolmatta viikkoa oltu uudessa asunnossa ja asiat alkavat löytää paikkansa.
Lamput on asennettu, verhot on ikkunassa. Itse omin kätösin asentelin valaisinpistotulpat ja lamputkin paikalleen, iso jakoavain piti ostaa, että sain pesukoneen takaiskuventtiilin tiukasti paikalleen. Kaikkea sitä oppii, kun on tarve.
Asunto on ihanan valoisa. Huoneet ovat isoja ja korkeampia kuin rivarikodissamme.
70-luvun rakennustyyli on minulle mieleinen. Piha-alue talojen välissä on laaja. Taloista ei näy toisten talojen ikkunoihin, vaan esim. keittiöstä avautuu ihana näkymä omakotitaloihin ja puustoa näkyy paljon.
Ensimäiset päivät vain ihastelin tätä asunnon valoisuutta. Maalipinnat on uusittu, joten kaikki näyttää oikein hyvältä. Kylppäri on täysin uusittu ja se on minusta oikein hieno.
Blogien lukeminen on jäänyt vähälle huomioille, samoin kaikenlainen kirjoittelu.
Lämmin ja aurinkoinen syksy on mennyt hieman ohi omia aikojaan, en ole ehtinyt pysähtyä kunnolla ihmettelemään ympäröivän luonnon muutosta ym.
Sen verran olen kuitenkin ehtinyt katsella, että olen jo ihastunut uuden talon ympäristöön.
Asumme nyt vesitornin juurella. Vesitornin alla on sopiva kaistale metsäistä luontoa. Yllättävän hiljaista talojen ympäristössä on, vaikka vuokrataloja ovatkin. Ainakin vielä on ollut niin. Vesitorni on komea iltavalaistuksessaan. Lämpimänä päivänä olen nähnyt ötökkäparvia puissa vesitornin lähellä.
Kerrostalo on tilana ja paikkana aivan erilainen kuin rivitalo.
Oma alue löyttyy kun ensin olemme kulkeneet käytävässä/yhteisellä alueella.
Oman totuttelunsa tämä vaatii, mutta oikein iloinen olen ollut siitä, että vanha koira-ystävä on pärjännyt ihan kivasti uudessa kodissa. Alkuun koirulainen lipsahteli portaissa, mutta pian oppi askeltamaan rauhassa ja tarkasti.
Laitoin tähän ihan muutaman kuvan. Otokseni ovat olleet viime aikoina aika vähissä ja laadultaan heikkoja, kun kiireessä tullut napsittua kuvia.
Jospa jonakin päivänä otan kodista kivat kuvat ja ihastelen enemmän luontoakin.
Nyt on pakko mennä nukkumaan. Sainpas sentään tänne muutaman sanan muistiin.
