Valoisalla tuulella

Kotona on hyvä ja seesteinen tunnelma.

Eilen oli itsenäisyyspäivä ja pyhäpäivä.

Pyhäpäivät rauhoittavat ihmistä sopivasti.

Vietin päivän omien perinteiden mukaan. 

Itsekseni enimmäkseen, kun tyttärilllä oli pelihommia.

Katselin TV:stä paraatia ja itsenäisyyspävän vastaanottoa.

Ikkunalle sytytin kaksi kynttilää.

Paistoin vuoden ensimmäiset joulutortut. 

Perinteiden noudattaminen tuo hyvää oloa ja selkiyttää, 

kun ei tarvitse miettiä mitä tekee.

Tänä vuonna laiton valoja jo aikaisemmin. 

Monesti olen jaksanut senkin tehdä vasta itsenäisyyspäiväksi. 

Eilen vielä viimeisetkin  toimivat valot kaivon esiin. Siinä olen kuitenkin tarkka,

 että käytän vain led-valoja.  Tai.. no kuusenkynttilät ovat vielä tavallisia.

Huomaan odottavani joulua jo kovasti.

Jouluna on itselläni aika pitkä loma ja ajatus siitä, että ei ole kiirettä 

tuntuu taivaalliselta. Odotan leppoisaa yhdessäoloa, en mitään kovin erikoista,

mutta sitä meidän omaa joulua.

Tänään oli oikein kiva sää ulkoilla. Kävelimme pitkän lenkin Oksu koiran kanssa.

Sateisuus ja kuraisuus on lyhentänyt viime aikoina aika usein lenkkejämme.

Lunta ei juurikaan ole.

Tälle päivälle ei ole mitään erityisiä suunnitelmia.

Toki siivousta aina riittäisi, mutta sekään ei ola ihan pakollista, koska

perjantaina siivosin tärkeimmät.

Ehkä lueskelen, tai jos kyllästyn kotona oloon, käväisen jossakin.

Eilisistä linnanjuhlista jäi mieleen tämä haastattelu.

Risto Pelkonen puhui siinä hyvin tärkeitä asioita.

Tomeruutta, mutta lukutilassa

Syksy kun lähtee menemään- niin sitten se menee vauhdilla.
Mukava syksy kaikkineen.
Kuivaa kivaa syyssäätä ollut paljon, nyt sateisempaa muutamat päivät.

Arjen hallinta vaatii itseltäni aina tiettyä päättäväisyyttä ja ahkeruuttakin.
Ja kivasti olen jaksellut työn ja arjen. Kiirettä on välillä.
 Uusia haasteita tuonut se,  kun iso tyttö muutti 4 kk
kotona oltuaan (sisältää kesäloman ja työharjoitteluajan) opiskelupaikkakunnalle soluasuntoon. Eilen työpäivän jälkeen siellä kävin ja oikein reipas tyttöni siellä oli.
Viikonlopulla odottelen kylään myös armeijapoikaani ja tyttöystävää. 
Nuorimmainen ahertaa ysiluokaa ja urheilee tosissaan. Maanantaina jo tämä pienimmäisenikin on 15 vuotias.

Bolgitekstiä ei ole itseltäni paljon tullut. Kun olen jotakin miettinyt tai tehnyt en ole kuitenkaan ehtinyt siitä kirjoittelemaan. Ehkä pitäisi osata kirjata lyhyesit hetken ajatukset.

Olen kuitenkin tosi paljon lukenut ja katsellut toisten kirjoituksia.
Olen niistä aina erittäin iloinen. Pieni kurkistus toisten tekemisiin tuo valtavasti iloa.
Aamuisin usein ennen töihin lähtöä vietän pienen blogihetken. Kiitos teille kaikille jota katselen, kun jaatte kokemuksia, näyttelyitä, sisustusideoita, lukuelämyksiä, kirpparilöytöjä ym. saan hyvät tunnelmat aloittaa päivää.

Viikko sitten sain uuden lieden. Ja siitä inspiroidun leipomaan sämpylöitä ym.
Sämpylöihin laiton vähän kaikkea mitä kaapista löytyi ( esim. käyttämättä jääneet kaura-riisi hiutaleet yhtenä osana) ..ja kuinkan hyviä ne olivatkaan, vaikka ei ulkonäollä pilattuja. Urheilija neitoni popsi pian nuo sämpylät.

Aamun varhaiset tunnit

Jostain syystä heräsin kolmen - neljän välillä aamuyöstä.

Ei kai tässä mitään, ajattelin ja keittelin kahvit, luin kirjaa.
Nyt tuli jopa ajatus, että blogiin laitan asiaa. Harvinaista se onkin ollut viime aikoina.

Töitä on tehty loman jälkeen kaksi viikkoa.
Tällä viikolla sää viileni. Ja täytyy sanoa hyvä niin. Olotila tuntuu paremmalta, pitkäaikainen helle ei ole minun juttuni.

Elokuun hämärtyvät, raikkaat illat ja aamut ovat mukavia. Nytkin taitaa tulla ihan kelpo päivä. Ainakin aurinko pilkistelee siihen malliin. Kaihtimia jo uskaltaa raotella ja katsella aamun alkamista ja auringon nousua. Helteellä piti yrittää pitää kaikki mahdollinen lmpösäteily kaihdinten avulla pois.

Työt ovat alkaneet ihan mukavasti. Kovin isoa virtapiikkiä ei ole itselläni ollut, mutta ihan hyvin olen jaksanut. Toivon energiani lisääntyvä ja sopivan syysrytmin löytyvän. Hyviä aikomuksia ainakin on mielessäni: Salilla käynnin aloittelu, työissä meneillään kävelyhaaste, joitakin mukavia menojakin tiedossa.

Tällä viikolla kävin myös tilaamassa itselleni silmälasit. Toivottavasti totun lasien käyttöön. Moniteholasit ovat varmaan ihan erilaiset kuin muut lasit, mutta kivalta tuntuu ajatus, että näkisi koko ajan kunnolla: Lähelle ei tarvitsisi tihrustaa, tai sitten värkätä lukulaseja pois ja päähän. 

Tänään kyllä tuli jo mieleen, että lasi-investointi sattui pahaan aikaan, kun autokin vaatii remppaa. Katsastuksesta saimme ekaa kertaa, vajaa seitsemän vuotisen yhteisen taipaleemme aikana, tekstin hylätty. Voi meitä raukkoja, siis minä ja mun Punto. Hieman pisti miettimään, että voi ja voi, mistäs rahat?
Tässäkin on kuitenkin se hyvä puoli, että nyt tuli syy siirtyä kulkemaan bussilla työmatkat.
Aikaa menee enemmän, mutta hyvätkin puolensa siinä on. Elämä avartuu, kun kulkee keskustan kautta.


Aamun aurinko kultaa jo puunrungot, kun aikaisemmin säteet olivat vain latvustossa. Aamu etenee. Jatkan ehkä vielä hieman lueskelua ja ehkä nukkumistakin. 
Hyvää lauantaita ja viikoloppua toivon ja toivotan.

Laitan loppuun kuvan viimeisistä krasseistani ja lukemastani kirjasta. Kirja on helppoa luettavaa, joka sopii nyt minulle. Krassit tuoksuvat niin hyvälle. Kuumuuden ja ehkä laiskuuden vuoksi parvekkeeni ei ole kovin kukkaloistoinen ollut.

Lomaterveisiä, kesäterveisiä

Tänä kesänä lomakin on ollut erilainen.
Ihan parhaimpiin fiiliksiin ei ole päässyt kovin usein, joskus onneksi kuitenkin.

Äityliini pääsi eilen kotiin sairaalasta, monia monia viikkoja siellä oltuaan. Asiassa on ollut miettimistä meille kaikille. Nyt isosti peukkua vaan, että kaikki menee hyvin ja paraneminen edistyy.

Kesäloma on ollut helteinen ihan ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta.
Lämpö on kyllä hyvä asia, mutta kerrostalo kaksion huonoimmat puolet korostuvat hieman liikaa. Kuumaa ja savuista. Koirulaisen kuumuus kait se eniten säälittää.
Suihkuttelu ehkä auttaa hieman, uimahalukkuutta ei tälläkään koirallani ei tunnu olevan.
Ehkä serrat eivät ui. :) Toki voisi yrittää enemmän totutella.

Itselleni kesän parhaita hetkiä ovat olleet mukavat tunnelmat luonnossa ja pieni retki tyttösteni kanssa Rovaniemelle. Junareissulla oli myös koirakaveri mukana ja hyvin se meni, vaikka junassakin oli kuumutta riittämiin.

Tytöt ovat nyt isänsä luona. Muutaman oman rauhallisen päivän olen viettänyt tai ei ehkä ole ollut kuin eilinen kun ei ole mitään erityistä menoa ollut. 

Olen lueskellut paljon. Kivalta on tuntunut, kun on taas saanut otetta tuosta lukemisesta. Alku lomasta luin, mutta eteneminen oli todella hidasta ja vailla intoa. Kädessäni oli tuolloin 1040 sivuinen kirja. Etenin noin 300 sivua ja sitten ymmärsin siirtyä toisenlaisiin aiheisiin ja hieman lyhyempiin tarinoihin.

Kirjastosta löysin myös kirjan joka oli jäänyt noin 10 vuoden takaa mieleeni, mutta en muistanut nimeä tai kirjailijaa. Useinkin olin tuta kirjaa etsinyt ja sattumoisin nyt tällä viikolla sen kirjaston hyllystä löysin. Kirjan uudelleen luettuani laitoin sen ehkä harlekiinien kategoriaan, mutta jotakin siinä oli joka edelleen ilahdutti, vaikka ei ehkä ihan niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Kirja oli Lily Priorin Keittöhurmio.


Lisäsin tähän kuvia mukavista hetkistä luonnossa. Kamera on ollut aika vähän käytössä, mutta onneksi joskus sentään. Kuvat ovat minulle tärkeä tapa muistaa ja päästä hieman kuin takaisin tuohon kuvaushetkeen. 

Se kesä tuli kuin tulikin

Jotta jaksaa kirjoittaa, pitää olla virkeä oikealla tavalla.
 En tiedä onko muilla näin. Blogin kirjoittaminen ei ole itselläni kovin luontevaa, mutta
silti haluan jotain tänne laittaa.
Harvakseltaan tosin kirjoitan nykyisin.

 Kesäloma on jo mietteissä ja tarvitsen itselleni paljon tsemppiä, että jaksan nämä viimeiset viikot. 

Kesä kuitenkin saapui iloksemme  noin viikko sitten. 
Ja voi, miten ihanaa se taas oli. Lämpö ja aurinko.
Lehdet puhkesivat puihin sunnuntaina 18.5, kun edellisenä päivänä oli tosi lämmin sää.
Maanantaina liikuttiin jo hellesäässä.  
Viikossa kasvu on lähtenyt vauhtiin. Lehdet alkavat olla jo melkein täysikokoisia. 

 Kuvattu 19.5.

 Lempipuuni tuomi. Kuvattu 22.5. 

Siivosin parvekkeen ja olen siellä vähän istutellut kasveja ja kylvänyt siemeniä. Tomaatintaimi, ruohosipuli ja basilika aloittelevat kasvuaan ruukuissa. Krassia kylvin ruukkuun. Samettiruusuntaimet pääsivät ulkoilemaan. Tuumailen rauhassa, mitä muuta haluan laittaa.
Kovin suuria summia en halua kukkiin ja kasveihin laittaa, mutta sopivasti kasvatettavaa täytyy olla. Tämä on ensimmäinen kesä kerrostalossa. Rivitalopihalla mahdollisuuksia oli enemmän.

 Lännen suuntaan oleva parveke on kiva, koska siellä ehtiin nauttia auringosta vielä illallakin.
Olen istunut aika usein parvekkeella lueskelemassa ja havainnut se ihan kelpo paikaksi, vaikkakin naapurista tuleva tupruttelu ajoittain surettaa.


Eilen oli "siivouspäivä" ja kirppiksiä oli paljon kaupungin keskustan suunnalla. En kuitenkaan jaksanut sinne ajella. Arkena, kun on kuitenkin aina tehtävä tuo matka, joka on mutkin noin 50 km. Onneksi löysin paikallisista kirppareista farkut itselleni ja pari hyvää kesäpuseroa. 

Nyt minua ei enää niin paljon harmita ne farkut jotka ostin kaupasta. Ne nimittäin  ovat epäsopivat, vaikka kaupassa olin toiveikas, että kyllä ne muotoutuvat käyttökelpoisiksi. Työkaverille tarjosin näitä housuja ja hänkin kokeiltuaan hylkäsi ne.


Kesän tulo sai aikaan sen, että olen lukenut melko paljon.

Kirja ja aurinko ne kuuluvat yhteen. Fantasia ja romantiikka, sopivat heräävän luonnon kanssa samaan pakettiin. Aloitin tämän "genren" tuossa vikkolla kirjalla Illallinen vampyyrin kanssaTässä joku arvostelu tuosta kirjasta.. Nyt luen jo toista osa Ally Condien trilogiasta.         (Osat:Tarkoitettu, Rajalla, Perillä.)
Em. trilogia on rakkaustarina ja samalla dystopia, eli jatkan myös hieman aikaisemmin aloittamaani dystopia "pohdintaa". Kauniisti kirjoitettuja ja ajatuksinakin oivaltavia huomioita elämästä ja ihmisyydestä.

Harmi että en laittanut merkkiä niihin sanoihin,  jotka erityisesti koskettivat, kun nyt selatessani en niitä löydä kunnolla. Laitan tällaiset lainaukset:

" "Ahaa", isoisä sanoo. "Mukavaako kerrottavaa?" Hän istuu ikkunan ääressä niin kuin usein itaisin. Hän hyvästelee siinä auringon ja toivottaa tähdet tervetulleksi, joskus mietin, toivottaako hän siinä myös auringon tervetulleeksi jälleen aamulla. Onko vaikea nukkua, kun tietää olevansa melkein lopussa? haluaako silloin kokea jokaisen hetken, nekin jotka muuten tuntuisivat tylsiltä ja merkityksettömiltä?"

"Jos viettää minuutinkin jonkun kanssa, hänelle antaa palan omasta elämästään ja ottaa hänen elämästään palasen."


Lähdenpä nyt tästä taas kirjan pariin. 
Tänään ei ole enää aurinkoista. Aamulla sade herätteli. Aamukävelyn jälkeen oli ohjelmassa tassupesua. Tavoitteena on  rauhallinen sununtaipäivä kotosalla. Pienempi tyttönen on  rippikoulussa koko päivän, isompi "maailmalla". Poikaseni on lomalla armeijasta, mutta nyt ei olla nähty, vain soiteltu. Koiraystävä onneksi tuossa tuhahtelee ja väliin kuuluu vuh,  jos käytävässä  joku kolistelee.

 Parvekkeella 24.5.

Pääsiäistä

Tänään alkaa pääsiäisen aika, tai ainakin minusta tuntuu siltä.

Itselläni ei ole nyt  menoa  pääsiäisen viettoon, vaan olemme enimmäkseen  täällä kotosalla.

Olen ollut lomalla koko alkuviikon, mutta vasta tänään suunnittelen siivousta.

Siivouksessa on ihanat puolensa, mutta myös vaikeat. Vaikeaa on aloittaminen.

Päätin, että vien matot pihalle, mutta tuossa ne vielä omilla paikoillaan ovat. 
Mattojen vieminen kolmannesta kerroksesta telineelle alas on oma projektinsa.
Samalla tulee kuntoilua. :)

 Tänään tuntui kivasti, että sää on lämpenemässä. Aurinkoista on ollut, mutta tuuli 
on ollut vilpoista.

Viikko on kulunut tosi nopsasti:Maanantaina kävin hieman auttelmassa vanhempiani. Tiistaina 
pidin aika laiskan päivän lueskellen. Eilen kävin kaupungissa, jopa ihan ostoksilla. 

Kun on kotona arkena, on joskus mielenkiintoista pohtia omaa ajankäyttöään. Aika ikäänkuin lipuu ohi nopeasti, eikä ehdi tarttua siihen.
 Tuntuu aivan  kivalta, mutta joku vau puuttuu.
Parasta ovat vahvan läsnäolon hetket, sanoi joku muistaakseni.
Vahvaa läsnäoloa ja iloa koin, kun olin vanhempieni luona. Hyvä mieli tuli jo pelkästä yhdessäolosta ja kevään havaitsemisesta. 

Taas kerran mietin, kuinka ihana paikka vanhempieni koti on pienen joen rannalla.
 En ehtinyt ottaa valokuvia, koska puuhailin muuta, mutta mielessä on kivasti rannan tuoksu ja muistikuvat auringosta, vedestä, isän tekemistä puupinoista ym.



Olen lueskellut viime aikoina melko vähän. Pari viikkoa sitten luin Johanna Sinisalon auringon ydinkirjan, sitä voin suositella. Sen viesti kyllä upposi mieleeni varoittavana esimerkkinä.

Hassusti tuon em. kirjan aihe, jotenkin yhdistyi mielessäni  nyt lukemaani kirjaan
Einstein- koodi. Aiheet ovat kirjoissa erilaisia, mutta ehkä ilmenevän syy- seuraussuhteen vuoksi minä jotenkin pohdin aiheita samaan tapaan.
 No juu. Pitää lukea tuo em. kirja vielä loppuun.

Toivottelen kaikille miellyttävää pääsiäistä.
Nyt taitaa minun  olla aika tarttua mattopiiskaan, joka  on muuten ihan uusi. Eilen tein tämän 
tarpeelisen hankinnan. Nyt minulla on mattopiiska. 

Ilon aihetta

Loma alkoi ja heti lauantaina hain uuden koirakaverin tutustumaan ja totuttelemaan uuteen kotiinsa. Kivasti meillä on mennyt. Nyt kun alkoi viides yhteinen päivämme tuntuu jo että asiat alkavat löytää paikkansa. Ihanaa olla jälleen koiranomistaja. Vanha rakas koiraystävä pysyy aina sydämessäni ja muistoissani. Sitä paikkaa ei kukaan täytä, silti uudelle kaveruudelle on tilaa. Samaa rotua on tämäkin karvakaveri. Sattui juuri sopivasti aikuinen koira uutta kotia etsimään. 

Hassua, että lomallakin on oikein mielissään kun aamulla aikaisin ja illalla myöhään on mahdollisuus lähteä ulkoilemaan. 

Taitaa oppia huonoille tavoille meillä tämä koiruus.Tässä minun sängylläni pötköttävät pienempi tyttöseni ja karvakamu "Okku".

No, oma havaintoni on se, että tällaiset isot koirat eivät pitkään sängyssä viihdy, kuuma taitaa tulla.

Eilen oli laskiaistiistai. Sain nauttia tyttöseni tekemiä laskiaispullia. Nam.

Ajan kulkua ja kuulumisia

Viime aikoina minulla ei ole riittänyt sanoja blogini kirjotttamiseen.
Nyt ajattelin hieman korjata tilannetta.

Joulu ja uusivuosi menivät rauhallisesti. Tykkään joulusta, vaikka siihen liittyvät touhut yleensä hoidan viimeisellä viikolla.  Nyt lapsilla oli joulu toisen vanhemman luona, mutta kyllä ehtivät onneksi tänne äidinkin luo. Yhdessä tehtiin vieralu isovanhempien luo ja  pidin sopivasti  kiinni omista joulun perinteistä. Minulla oli kiva joulu, vaikka olin yksin melko paljon. Viihdyn hyvin itsekseni. Se on sopivaa vastapainoa työn hulinalle, jolloin on aina paljon ihmisiä ympärillä..

Sää oli joulun ja uuden vuoden aikana sateinen ja keli todella liukas.
Enpä muista vastaavaa jouluista lenkkeilysäätä. Toki jouluna ulkoilua leimasi itselläni myös koiraystävän ikävä. Kuljin nyt ajan kanssa yksin niitä reittejä, mitä me yleensä yhdessä mentiin.

Illalla 9. tammikuuta sää muuttui ja pakkaset alkoivat.
 Nyt on ollutkin aika kipakkaa pakkasta, reilut 20 astetta loppuviikon ajan. 
Eilen,  kun kävin keskustassa bussilla, sain ihailla ikkunasta kuinka  pakkaspäivän aurinko nousi kirkkaanana kuin tuli. Puut ovat paksussa kuurassa ja luntakin on sen verran, että maailma näyttää valkoiselta ja puhtaalta.

Minulla oli joulun aikaan pitkä loma. Taisi olla jopa 17 päivää vapaata.
Ensimmäinen työviikko olikin sitten aika rankka. Rytmi kääntyy väkisinkin ja kun siinä oli vähän muutakin jännistystä niin oli kyllä väsynyt olo. Nyt tuo edellinen viikko oli jo selkeästi normaalimpi.

Viikko sitten sain tutustua hieman Suomen maanpuolustukseen. Oma poika aloitti asevelvollisuuden suorittamisen 6.1. ja 12.1. oli kotiväen päivä kasarmilla. On se kyllä ihan hassua, että tuossa se on minun pieni jo armeijan vaatteissa.
Tulee jänniä mietteitä siitä,  miten silloin kun poikani oli vasta vauva mietin, että vieläköhän on edes mitään armeijaa Suomella. Olihan se vielä... Tulevaisuuden ennustaminen näin oman tuntuman pohjalta on vaikeaa. Onhan se vaikeaa muutenkin, kun muistelen niitä muutamaa opintopistettä joita kävin tulevaisuuden tukimuksen perusteita.

No tällaista nyt mielessä. Täytyy lopettaa, kun iso tyttö tarvitsee äidiltä kyytä.
Saatan myöhemmin lisätä tähän kuvia. 
Muutamia mukavia tapahtumia kun tulee mieleen: Esim. Säreistöniemen näyttely, joka keräsi kävijäennätyksiä taidemuseolla. Sekä Roller Derby peli - jonka näin ensimmäistä kertaa eilen, aika viihdyttävä laji katsoa.