Kiva päivä

Erityinen reippauden ja iloisuuden tunne.

Pohdintaa mistä moinen...

Keksin muutamia mahdollisia tekijöitä; viikonloppu pian tulossa, sää mukavan keväinen - vaikka ei aurinko paistanut, töiden jälkeen pieni piipahdus kaupungilla kahvittelemassa, vähän kävelyä koira-kaverin kanssa.

Kokonaisuutena vaan kiva olo. Iloitsen siitä. 

Tässä ihanan pirteä kuva sisustuslehdessä. Jos kuvasta saa selvää, huomaa hauska idea: tikkataulu muistitauluna. 

Voihan laatukriteeri..

Miten maailmassa, joku homma voi inhottaa niin, että siihen ei sitten millään meinaa jaksaa alkaa..

Siirtää ja siirtää, inhoaa jo ajatustakin tekemisestä.

Kunnes lopulta on ihan pakko.

 Tällainen asia on minulla ollut eräs työhön liittyvä tehtävä.

Olen ollut koulutuksessa ja siihen liittyen pitää kirjoittaa arviointia.

Nyt on muutamat rivit kirjoitettu ja huomenna loput. Ei se onneksi niin kamalaa ollut.

Angstia on tuonut osaltaan se, että mielestäni tähän pitäisi saada aikaa työssä, eikä yrittää kotona illalla väsyneenä tai viikonlopulla. Mutta helpommin sanottu kun tehty. Työpaikalla on säpinää kuin muurahaispesässä, ei siellä voi keskittyä.

Turhautuminen saa miettimään välillä koko työtä ja työyhteisöä.

Mutta juu.. ei auta nyt nukkumaan, että jaksaa olla ahkera kuin muurahainen..

ja kiltti ja hymyilevä ja ja..

Yöllä

Loma kääntyy loppupuolelle.
Nyt olen siinä vaiheessa, että hyvä unirytmi on muuttumassa.
Yleensä, joka lomalla tulee tällainen hetki.
Talviseen aikaan kuitenkin herkemmin.


Alkuviikolla aurinko herätteli aamusta ja päivän ulkoilu ja likkuminen piti huolen, että 
menin nukkumaan ajoissa ja nukuin sikeästi..


Tänäänkin meni jo kymmeneltä nukkumaan, joka on hyvin poikkeuksellista.
Väsytti, koska olimme pari päivää vanhempieni luona kyläilemässä.
Nukun aina heikosti ensimmäisen yön kylässä, siispä univajetta.


Päivä oli touhukas, koska paluumatkalla hoidimme kaupunkiasioita.
Isompi ja pienempi tyttö saivat suunnittelemansa ostokset tehtyä.
Ja sää.. se ei enää ollut niin paras.
Iltapäivällä oli lumituiskua ja ajokeli oli heikko loppumatkasta.
Ketjukolarikin oli tullut Pohjantiellä, joten jouduimme kiertämään.


Siis vielä nukkumisesta: Nukuin vajaa neljä tuntia ja sitten heräsin isomman tytön
kopisteluun yläkerrassa. 
Vm- 72 rivitalo kahdessa kerroksessa ja äänieristys on niukkaa.
Juuri kun on tuon aikaa nukkunut, voi olla vaikea päästä uudelleen uneen.


Niinpä heräsin ja nyt tässä olen puuhastellut jotain pientä jo 2,5 tuntia:
Lueskellut satunnaisia ilmaislehtien artikkeleita ja hörpännyt inkivääriteetä.
Neulonut sukan vartta ym.
Kivaa, vaikka vähän harmittaa, koska tiedän on parempi valvoa päivällä ja levätä yöllä.


Lumiaura meni pihatiellä vähän aikaa sitten.
Auramiesten työaikoja ei voi kadehtia. Jospa siitä saavat asiallisen korvauksen.


Lomalla on hassua se, että pikku hiljaa tulee palautuminen.
Alkuun se tulee fyysisesti, eli alan liikkua enemmän.


Ja myöhemmin myös henkisesti... ehkä noin viikon ajan lomailtuani.
Tämä ilmenee siinä, että alan kaivata jotain ajateltavaa.


Minulla on ollut opiskelusta taukoa koko syksyn ja tämän kevään ajan. 
Päätin syksyllä haudata haaveen kandintyöstä. Asia oli ihan myönteinen.
En tarvitse turhia pakkoja ja paineita. Arki ja työ ovat riittävää haastetta, jos ne haluan tehdä niin, että voi olla tyytyväinen.


Siis päätös on ollut hyvä, mutta tänään jo yllätin itseni etsimästä Avoimen ylopiston kursseja.
Olisiko minulle siellä jotain. Saapa nähdä mihin päädyn.


Toisaalta voisi olla viisasta pysyttäytyä neulomisessa.
Tänään kun ostin lankaakin, jotta voisin toteuttaa haavetta käsityöasiassa.
Villatakin neulominen olisi iso juttu, kun olen nyt vaan tehnyt pieniä töitä, kuten sukkia, lapasia ja pipoja.


No juu. Nyt alkaa jo väsyttämään. Jospa käytän koirakaverin pihalla, jotta saan nukkua aamulla  niin kun nukuttaa.

Tähän muistoksi pari kuvaa keskiviikon retkeltä.Ulkoilua ja kävelyä tuli monta tuntia.
 Meren jäällä oli kaunista.
Talven ensimmäinen nuotiomakkara tuli syötyä. 

Jokainen kevät on erilainen

Lomalla ehtii katsella uutisia ja muita hieman tarkemmin. Tässä lainaus päivän Hesarista.

Ihan hauska Fingerpori vaihteeksi.

Aurinko hellii meitä hiihtolomalaisia.

Juuri oikeaa ulkoilusäätä, joten en kaipaa matkailua.

Aurinko tekee oloni niin hyväksi.

Eilen kävelin pitkän matkan ja ulkoilua tuli noin neljä tuntia.

Tänään jo pieni aamukävely tehty.

Kevät on ihmeelisen heräämisen aika. 

Sama hämmästys tulee joka vuosi, vaikka kaikilla keväillä on omat piirteensä.

Tämä kevät on toisenlainen kuin viisi edellistä, joita on tässä kodissa asuttu.

Keväässä on pieni levottomuus myös mukana, mutta nyt kuluvana keväänä tunnen aika seesteistä oloa. Se on hyvä se.

Kevät voi olla itselleni väsymyksen aikaa myös, mutta tällä hetkellä tunnen, että olo on piristynyt, kun olen lisännyt hyvän sään ja loman innoittamana ulkoilua.

Kotirintamalla meillä naisilla on aina omat haasteemme.

Isompi neito varsinkin elää elämänsä kuohuvaa nuoruuden vaihetta; kaikki on mahdollista kun on 14 vuotta ja rippikoulu käytynä. Äiti on tosi ikävä ja aina vaan valittaa.

Kun voisi olla sanomatta, mutta mutta touhu on ajoittain sellaista, että ei voi.

Riitelyn jälkeen tämä tyttönen meni edellisviikolla isälleen, mutta onneksi nyt on palannut.

Tätä asiaa on hyvä miettiä ja koittaa tehdä sopimuksia sen eteen, että meillä kaikilla olisi parempi.

Nuoremmalla on vielä helpompaa, luulen. Hän on innolla hiihdellyt, laskenut mäkeä ja ollut kaverilla. Loman alussa hän kyllä oli sitä mieltä, että meillä ei ole mitään tekemistä ja johonkin pitäisi päästä.

Iso poika ei ole vielä meille ehtinyt. Luultavasti lomailee tavallaan: pelaa yöt ja nukkuu päivät.

Minä itse sitten. -Taidan nyt olla aika tyytyväinen kokonaisuudessaan. 

Parisuhdeasiat eivät nyt ole minun juttuja. En etsi mitään. Olen iloinen tästä tyynestä mielenrauhasta. Pohdiskelen ja mietin vanhoja juttuja aina joskus: ymmärrän niistäkin enemmän. Toki on niin, että nämä asiat eivät ole aina järjellä mietittävissä. Tunne kuljettaa ihmistä silloin.

Lisään tähän muutaman kuvan viime päivien ajalta.

Kamera ei kerro mitää siitä oikeasta tunnelmasta luonnossa.

Minulle tulee huikea olo kun aurinko paistaa, taivas on sininen: Minä olen onnellinen. :)

Siivotessani olin hukannut vanhat monot, joten en ole voinut hiihtää. Siispä liikun kävellen.
Reittini kulki teitä pitkin ja paluumaltkalla latua pitkin. Onneksi oli vähän hiihtäjiä ja kovaksi tehty luisteluhiihtoalue (en pilannut sitä kävelemällä).