Voi, että kuinka minä tykkään tästä elokuusta.
Tänä vuonna tuntuu, että elokuu on ollut oikein erityisen ihana.
Monesti työpäivän jälkeen on saanut istuskella takapihallla kahvin ja kirjan kanssa ja aurinko on paistellut lämpimästi.
Tänäänkin oli viiden maissa vielä oikein hyvä t-paita sää ja varpaisillaan saattoi olla nurmikolla.
Aamukasteessa ovat kimmeltänee nurmet ja on ollut mukavan raikasta, mutta ei kylmää, kun olen lähtenyt aamulla töihin.
Pimeitä ja kohtalaisen lämimiä iltojakin oln ollut, vaikka täytyy myöntää, että kovin monesti ei ole tullut pimeässä istuskeltua. Joitain kertoja silti ja ne ovatkin ihan erityisesti painuneet mieleen. Viime viikonlopulla istuin lukemassa kynttilöiden valossa. Ihmeellisen kauniin valon loivat kynttilät ja pöydällä metallisessakukkaruukussa olevt kukatkin pääsivät erikoisella tavalla oikeuksiinsa.
Mutta reilu viikko sitten oli varmasti kaikista hienoin kokemus elokkuulta.
Istuimme meren rannalla ystäväni kanssa. Meillä oli evästä ja vähän viiniä, lisänä vähän vakavia aiheita keskusteltavana ja mielissä.
Ilta kului ja alkoi satamaan vähän, joten siirryimme läheiselle laavulle. Aikamme yriteltyämme saimme laavulle tulet. Ja voi sita ihanuutta, kun pimeällä rannalla poltimme meren tuomia ajopuita. Tuo oli huikea kokemus. Varmaan pitkän aikaa sieluni halajaa samaa tunnelmaa kokemaan.
Elokuussa on muutenkin oma tunnelmansa. Työn alkaminen tuo tietysti omat haasteensa ajankäyttöön, mutta toisaalta se tekee vapaan tunneista niin arvokkaita.
Muutenkin elokuussa tapahtuu ja tuntuu, että itselläkin on halua lähteä liikkeelle.
Hyvän elokuun jälkeen on kohta aika sanoa, tervetuloa ihana syyskuu.!
