Loman kolmas viikko.
Tänään siis sisällä puuhalua enimmäkseen.
Tyttäret menivät isälleen, jotta ei isän tarvitse olla yksin: sanoi nuorempi.
Sinulla on *koira, sanoi tyttö, kun kysyin miten minä sitten.
Ihan hyvä, että menivät. Minun ei ole paha olla välillä yksin.
Onneksi, minä viihdyn itsekseni, yleensä.
Se on niin helppoa.
Ei haittaa kovin paljoa, vaikka ei ole rahaa.
Keksin kaikkea kivaa, usein ihan ilmaiseksi ja niukalla budjetilla.
(Ostan, kuten eilen, tarjoushampurilaisen ja menen sen syömään oman vesipulloni kera
torinrannan laiturille. Samalla kuulen Torikahvilan kitaraduon laulut. Pitkäkin matka hoituu pyöräillen, kun ei ole kiire. Tällaista en välttämättä kehtaa ehdottaa, jos on joku muu kaverina)
Mietin joskus, että ihmissuhteisiini vaikuttaa aika paljon, että minulla ei nykyisin ole juuri lainkaan viihtymiseen suunnattua rahaa.
Jos joskus menen jonnekin joudun sitä harmittelemaan, koska se on jostain muusta paljon tärkeämmästä pois.
Harvoin minua pyydetään minnekään, mutta jos joku pyytää se on yleensä maksullista.
Ja jos ei juuri pääsymaksua ole, niin harva pystyy esim. kahvilassa tai ravintolassa ilmaiseksi istumaan. Sukulaisten luo meno vaatii bensarahaa sekin.
Työkaverit usein kuulevat, kuinka tiukoilla olen.
Ikävä, kun joutuvat siitä turhaan kärsimään.
Pitäisi osata olla toistelematta, ei ole rahaa, siksi en voi tulla tai muuta sellaista.
Pelkkä ei sovi, varmasti riittää. Samaa asiaa, voisin käyttää lapsillenkin- Heille, kun samoin joudun ilmaisemaan, että moni asia ei onnistu, koska ei ole vara.
Siis kuinka olla fiksusti köyhä: ruikuttamatta, vellomatta säälissä ja katkeruudessa?
No, onneksi en tunne itseäni katkeraksi.
Tietysi on totta, jatkuva kamppailu, riittäkö raha ruokaan ja vessapaperiin :D, vaikuttaa ajatteluuni ja luonteeseeni, mutta selvityjän ja voittajan tunne on hyvä, kun ollaan taas päästy seuravaan rahapäivään ilman suurempaa hätää.
Ja tyttösille ja pojalleni pyrin tarjoamaan kuttuuria, luontoa, asennetta, että kaikkea ei tarvitse olla itsellä. - Tyytyväisyys voi olla paljon muuta kuin ostettua.
Joinakin päivinä köyhyys on helpompaa, joinakin ei. Kuitenkin, jos ei olisi puutetta rahasta turhautumista voisi aiheuttaa jokin muu. Tällä hetkellä olen enimmän osan aikaa hyvin tyytyväinen elämääni.
Tänä sateisena päivänä ole lueskellut päivän sanomalehteä hieman tarkemmin.
Paikallinen K-kauppa tarjosi kuukauden ilmaisen sanomalehden. Sopivasti sain valita sen lomalleni.
Monta mielenkiintoista aihetta sattui silmiin lehdestä. Yksi aiheista oli juuri tuo Ihminen ja raha, jonka valitsin otsikkopaikalle. Kimmo Kivelän ( on ilmeisesti joku pankkimies:) teksti käsitteli kirjoittajan havaitsemia kansalisuuksiin liittyviä luonteenpiirteitä liittyen raha-asioihin. Suomalaisten perusluonteeseen kuului hänen mukaansa se, että raha-asioista ei juuri ystävä piirissä puhuta.
Tässä oli tietysti se olettamus, että rahaa on.
Venäläisillä oli täysin päinvastainen tapa. Kun rahaa on, sitä käytetään ja se näytetään.
Kirjoittajaa lainatakseni:"Venäläinen ystäväni totesi hyvin asiallisesti: minulla on paljon enenmmän rahaa kuin sinulla minä maksan."
Joskus se voi olla noinkin yksinkertaista.
Tuo teksti oli kiintoisa, kun sai minut ajattelemaan asioita, joita ei ole ennen juolahtanut mieleeni. Omat mielipiteeni asiasta voivat olla jotain muuta, välttämättä minulla ei ole mitään mielipidettä. Muitakin, enemmän informatiivisia artikkeleita lueskelin tuosta ko. lehdestä.
Lehden paperiversiolla on vielä oma tärkeä roolinsa, uskon. Näin kesälomalla se on hyvä tapa pysähtyä ja ajatella. Enemmän reaaliaikaista tietoa tulee kurkittua lehtien ja Ylen yms. nettiversioista. Niitä tulee usein vaan luettua paljon huolimattomammin.
Tästä mahtoi tulla aika poukkoileva kirjoitelma.
Omalla tavallani tässäkin, aloitan yhdestä ja päädyn toiseen.
Onneksi tällä kirjoittamisella ei ole pahemmin vaatimusta.
Myöhemmin saattaa tämäkin olla sopivaa luettavaa ja kertoa
tämän ajan tunnelmasta.
