Vappu lähestyy

Kerrassaan ihanan aurikoista. Edeltävä viikko oli sateinen.
Nyt lauantaina on jo voinut istua takapihalla.
Vuorotahtia; minä ja naapurin sauhuttelijat.


Aurinko lämmittää mustaa paitaa.
Maistelen kahvia.
Siinä jaksaa olla vaan ihan tekemättä mitään, tunnustellen aurinkoa: valoa ja lämpöä.
Lintuja ja jopa muutamia perhosiakin näkyy.
Lunta on kyllä vielä, mutta vauhdilla se lähtee.


Jäät saattavat sulaa ihan paikoilleen. Aamukävelyllä käytiin niitä kurkkaamassa.

Paha ihminenkö

Eilen työssä pientä konfliktia. Onko kuohunta minussa vai muualla? Sitä on vaikea sanoa.
Toisaalta joskus täytyy aukaista suunsa, jos alkaa tuntua, että onko asioiden suunta menossa ihan pieleen. 


Hiljaa oleminen on joskus hyvästä, mutta sitä ei jaksa loputtomiin, jos joku vaivaa.
Suun aukaisu voi olla hyvinkin pelottavaa joskus, kun seuraukset täytyy ottaa vastaan.
Selittämistä, mielen pahoittamista ym.
 Omassa itsessä tuntuu, että olen tosi huono, ilkeä ja paha. Koska minulle tyypillistä on enemmän ihmisten ymmärtäminen, ei kova moittiminen.
Toisaalta näen itseni laajan kokonaisuuden ymmärtäjänä, koska olen ollut pitkään tässä työssä.
Olen tässä konfliktia aiheuttaneessa asiassa monesti sanonut, että keskustelua: asiallista sellaista kaivataan. Tuo ei oikein tuottanut tulosta, vaan paasaus on jatkunut ja oma näkökulma on vain nähty.. Minullakin on puutteita ja vikoja, sen tiedän...  No nyt on sanottavat sanottu. 
Nyt katsotaan miten asia etenee. Nyt viikonloppuna yritän unohtaa tuon ja ajatella ihan muuta.


Tyttösillä on omia tekemisiä. Minulla ei mitään ihmeempiä.


Sateinen sää. Lunta on vielä paljon jäljellä. 
 Eräällä kauan sitten tuntemallani henkilöllä on syntymäpäivä. Katselin "sattumalta" vanhaa onnitteluviestiä hänelle. Se oli parin vuoden takaa. Viestissä oli liitteenä kuva jäälautoista joella. Pitänee käydä joen tilanne tarkistamassa.


Kun en vielä tiedä miten jäät ovat sulaneet. Laitan pari kuvaa ihanalta retkeltä 8.4. 

Matka

Tyttäret ovat olleet reissussa.
Oma viikonloppuni  on ollut hiljainen,
paitsi nyt sunnuntaina, kun iso poika ja tyttöystävä tulivat.


Viikonloppu on ollut harmaa.- Räntä- ja  vesisadetta on riittänyt.
Eipä uskoisi, että siitä on vain viikko, kun kävelimme ystäväni kanssa pakkasessa ja auringossa
kantavalla hangella merellä. 


Rauhallista kotona oloa, ajatuksia ja lepoa. Mihinkään ei haluta lähteä, jos ei ole pakko.


Väkisinkin, näin pitkään ihan itsekseni ollessa, ajatukset ovat jo siinä ajassa, kun kaikki lapset ovat omillaan.
Millasta elämäni on sitten?


Mielikuvituksessani ajattelen omaa pientä mökkiä, jossa on pihaa ja touhua  sopivasti.
Mieleen tulee heti kirjailija Maija Asunta-Johnston, joka kirjoittaa päiväkirjamaisesti elämästään
pienessä talossaan  Várbalogissa Unkarissa. Hän korjaa taloa ja satoa. Pohtii rauhallisesti elämää ja ihmissyttä.


En ehkä pääse Unkariin asti, mutta vähempikin riittää.
Vanhemmillani on vanha talo mökkinä. Jospa asun siellä, sitten joskus..

Pääsiäistä

Hyvää pääsiäsitä!


Olen taas ollut vapaalla.
Pääsiäisen aikaan meillä on jopa pidempi loma, kuin hiihtoloma.
Ja mikäs siinä, kyllä vapaa-aika on kivaa, vaikka  rahallisesti ei ole mahdollisuus mihinkään erityiseen. Sama vanha rahapula vaivaa, mutta siitä ei enää tarvitse kirjoitella.
On jo alkanut tottua itsekin.


Kevään tulo on ottanut viime päivinä hieman takapakkia.
Erityisesti Etelä-Suomessa on ollut pahoja lumipyryjä yms. Ja täälläkin on ollut talvisia kelejä ja yöpakkasta.
Eilen oli jo hieman lauhempi päivä.


Talvinen sää ei haitannut, koska alkuviikon vapaapäivinä oli ihana mahdollisuus ulkoiluun.
Uskomattomat kantavt hanget. Kävin jopa  hiihtämässä, kun pienempi tyttö oli näppärä ja löysi kadonneet mononi.
Siis vielä kerran, harvemmin sellaista hankikantoa, oli kyllä huikean hienoa mennä missä vaan


Keskiviikko oli minulla kuitenkin tavallaan työpäivä, koska olin koulutuksessa.
Kriittisenä voi sanoa, ikävystyttävä koulutus, mutta parasta antia oli mukavat keskustelut.
Tapasin oman ikäiseni ihmisen hän oli hieman samalla alallakin. Meillä oli kivat jutut. Toivon, että ystävystymme jatkossa lisää.


No näin. näköjään oli tarve kirjata kuulumisia, vaikka olin kyllä ajatellut kirjoittaa ihan muusta.
Teen sen sitten myöhemmin. 
Nyt alan touhuihin reippaana, koska olemme lähdössä vanhempieni mökille pariksi päiväksi. Mukaan lähtee ihana oma poika, iso tyttö ja koira-ystävä. Pienempi tyttö on reissussa siskoni perheen kanssa.
Jos pääsemme matkaan em. kokoonpanolla voin olla tosi iloinen. Ison tytön kanssa hankalat tilanteet ovat nyt olleet enempi sääntö kuin poikkeus. Kai nämä kasvun vaiheet on käytävä läpi tavalla tai toisella kaikkien. Toivon meille kaikille hyvää pääsisäistä =)

Lisään tähän myös erään linkin Helsingin Sanomien kolumniin.
Siinä on tosi paljon hyvää asiaa. Palaan siihen myöhemmin.
Kannattaa lukea tästä:
"Me tarvitsisimme aikaa tuijotella seiniin, aikaa tarkkailla.."