Kaupungin joulu

Eilen töiden jälkeen pysähdyin hetkeksi kaupungille.

Tein muutamia lahjaostoksia ja kävin Antellin kahvilassa nauttimassa ison kupin kahvia ja  omenahyvettä.

Omenahyve on pettämätön herkku:

"Suomen vanhin täytekakku, marenkia, runsaasti omenalohkoja ja vaniljakreemiä vaniljakastikkeen kanssa tarjoiltuna oululaisten ehdoton herkku, jota iliman ei kerta kaikkiaan voi olla!" Näin kirjoittaa Antell sivullaan.

Kahvilassa oli remontin jälkeen ihana tunnelma. Kahvikupitkin niin kauniit ja soma tuikku pöydällä.

Olisi tehnyt mieli ottaa kamera laukusta, mutta päädyin kuitenkin vaan ihailemaan silmilläni. 

Mieli oli aika rauhallinen kohtalaisen jouluhulinan keskellä, vaikka väsyttikin jo.

Tunnelma Rotuaarilla oli myös kaunis. Oulun joulutoria rannassa on moitittu, mutta minusta kävelykadulla on ihan satumainen tunnelma. Jouluvalaistus on oikein onnistunut ja eilen vielä suuret lumihiutaleet leijuivat alas taivaalta.

Joulu on minusta parhaimmillaan juuri tätä tunnelmaa, pysähtymistä ja asioiden havaitsemista ympärilläni.

Lahja-asiat hieman huolettavat, mutta päätän, että otan tilanteen haltuun mielessäni. Joulua on antamisen ilo oman tilanteen mukaan, muuta en tavoittele.

Nämä kaksi kuvaa kaupungilta otin jo pari viikkoa sitten.

Tarina

Tänään luin loppuun Mikael Karvajalan tarinan.
Tähän lukemiseen menikin kolmen päivän sijaan kolme viikkoa. 
Poikkeuksellisesti, kun vertaan aikaisempiin viime aikoina lukemiini kirjoihin. Toki kirjakin oli ihan muuta kuin edelliset romanttiset fantasiat.

No tarina oli aika ajoin aika vaativaa luettavaa, koska kuvaukset taisteluista ja uskonnosta ym. tilanteista olivat tarkkoja ja pitkiä, vähän tylsiä jopa.

Kuitenkin halusin lukea loppuun tämän klassikon. Hyvin oli todelliset historian tapahtumat nivottu tähän 1500- luvun alun Madventures seikkailuun.

Kirjan myötä mielessäni vahvistui halu kirjoittaa omasta itsestäni ja lähipiiristä, sukulaisitani tarina johon liitän tietoja historiasta ja tapahtumista.

Samanlainen ajatus kävi mielessäni jo silloin kun olin 40, eli viisi vuotta sitten. No tuolloin oli kaikkea muuta, enkä malttanut keskittyä. Nyt voisi olla parempi aika. Tai ei ihan nyt, mutta lähiaikoina. Pitää samalla hieman tarkennella tuota sukupuuta, isällänikin on siihen halua, kun hän  välillä  muistelee sukulaisia, joiden luona on joskus lapsena käynyt tms.

Tällä hetkellä ei päähän mahdu oikein järkeviä ajatuksia. 
Eilen tuli kunnon flunssa päälle ja tänään on ollut sitten kotipäivä.
Onneksi olen saanut olla terveenä aika hyvin nyt tämän syksyn.
Hassua, että joskus sitä vähän ikään kuin toivoo, että saisi levätä/sairastaa kotona, jonkun päivän, mutta kun se flunssa sitten tulee, muistaa heti, että eipä tää mitään ylimääräistä vapaata ole. Kaikki voimat menee, että yrittää selvitä tilanteesta.

 Yhden aikuisen taloudessa on ne pakolliset hommat hoidettava, vaikka olo oisi mikä tahansa. Ja tällaisessa köhässä ja röhässä tuppaa olemaan sellainen piirre, että menee hitaasti ohi. Vaikka palaat töihin olet vielä monta päivää puolikuntoinen, joka näkyy omien asioiden hoitamisessa. Nyt ei tarvittaisi mitään ylimääräistä väsyä, koska jouluaattoon on enää kaksi viikkoa.

Joulutunnelma on meillä sellaista pientä, ei kaupallista, mutta hyvä olo on, jos on siistiä ja pullan ja piparin tuoksua talossa. 

Tänään alan (jos jaksan) lukemaan Rosa Meriläisen esikoisromaania Nainen punainen.
Kiinnostava nähdä miten  Rosa on kirjoittanut :).

Kommentti alun lukemisen jälkeen :Suoraselkäistä, napakkaa tekstiä, kuvaa hyvin kirjailijan persoonaa. 

Talvi tuli

Kunnon talvi tuli tällä viikolla - hyvä niin.

Viime viikolla päästiin mukavasti jo pakkasen puolelle ja loppu viikolla kylmä tuuli lisäsi sään purevuutta.

Joulukuu alkoi ja tuntuu, että nyt on selvitty siitä pimeästä ajasta. Kirkkaat pakkassäät ja joulun odotuksen valot tuovat oman kivan tunnelmansa. Nyt on lunta sopivasti valaisemaan ja pakkanen pyörii kahdessakympissä.

Tänään on itsenäisyyspäivä ja vapaata. Vietetään mukava päivä rauhallisesti ja tunnelmallisesti.
Minulla on omat perinteeni: kynttilät, paraatin ja linnan juhlien seuraaminen, torttukahven kera.

Nyt voin sytyttää kynttilät myös jäälyhtyihin. Ne ovat niin ihania minusta.

minun päiväni

Herään painajaisuneen.
Yskittää.

Viisaampi nousta, kuin yrittää enempää nukkumista.

eilisen ilta, kiva, touhukas.. 
Sää viielentyi, taivaalla kirkas pyöreä kuu, sekin saattoi minua herätellä: kuun vetovoima :)

Ajatukset pomppivat.

Tänään täytän 45 vuotta.
Oikeastaan huippu hienoa olla tässä iässä. Elämää osaa arvostaa lahjana.
Olen niin rikas -  vailla rikkauksia.

Nuo ihanat lapset, juuri parhaat omana itsenään.

Maailmassa niin paljon ihmeteltävää.

Ohikulku matkalla edellisenä iltan näin kauniit kaupungin jouluvalot, juhapukuja näyteikkunassa ja kaikkea kaunista muutakin.

Tuli mieleen että ehkä haluaisin ostaa itselleni kirjan lahjaksi.
Vaihtoehtoina mm. Esko Valtaojan Kaiken käsikirja tai RhondaByrnen Voima ( positiivisen ajattelun muistutusta aina tarvitaan).

Ehkä en kuitenkaan osta.. hm.. Tärkeämpääkin on, paljon tärkeämpää.

Nyt mahdollisesti viisasta yrittää nukkumista.
Saattaapa olla rankempi työpäivä edessä, näillä unilla. Mutta joskus näinkin.

Viikonloppu - tykkään!

Marraskuussa tai tänä syksynä yleensäkin on ollut paljon rauhallisia viikonloppuja.

Näin on nytkin.

Viikko puurtamista, ja sitten saa olla ja tehdä mitä haluaa - omaan tahtiin.

Ulkoilu ei ihan hirveästi kiinnosta. Märkää, lauhaa ja harmaata.
Ennuste lupailee, että ensi viikolla ehkä viilenee.
- Toki olen pyöräillyt kauppareissut ja koirulaista lenkittänyt, mutta ei mitää suurta "wau" oloa ole tullut, vaikka olenkin tietoisesti pyrkinyt ajattelemaan mitä kaikkea hyvää tässäkin hetkessä on.  
Halu olisi ollut merta katsomaan, mutta siihen en vielä saanut itseäni motivoitua tarpeeksi. Oman aikansa ottaa, että pyöräilee tästä rantaan. Lyhyen valosan vuoksi ei ole nyt saanut lähdettyä.

Takapihalla kävin vielä hieman siivoilemassa. Samalla mielessä pyörivät tuleva kevät ja kaikenlaiset kesäiset ja keväiset hetket tuossa pienellä pihalla. 

Onnellisuus on nyt ihan sellaista pientä ja hyvää, ei mitään hätää :)
Lauantaina on jo saanut työn taakkaa pois harteiltaan.

Mikael Karvajalka teemalla nyt

Uunissa lasagne. Seuraavan päivän ruoka.
Hyvä minä.

Tänään touhuilua, että huomenna pääsen konserttiin.

On joskus vaikea saada itsensä ohjelmoitua velvollisuuksien mukaan. Lopulta kuitenkin pakolliset saa tehtyä.

Paljon mielummin istuisin ja lukisin kirjaa, joka on kesken. Nyt se on vaihteeksi Waltarin Mikael Karvajalka.
Tästä kirjasta olen ihan innoissani. No, viimeistää viikonloppuna luen sen loppuun.
Kiinnostavaa on. 1500-luvun oloja ja tilanteita alkaa pohtia samalla helposti hieman laajemmin.

*******

Huomenna entinen työkaverini tarjoaa lipun musiikkielämykseen. Luvassa varmasti hieno Romeo ja Julia -konsertti.

Olen siitäkin oikein innoissani. Ainoa harmi on vaatteet. En millään jaksaisi miettiä mitään siistimpää päälleni. Vaan eipä se auta.- Pakko lähteä tätäkin tuumailemaan. En kyllä kovin hienosteluasua laita, koska töihin on ensin mentävä ja vielä töistä kipitettävä tämän ystävän luokse. Sade ja pimeys jatkuu luultavasti huomennakin. Tänään asteita  +6.

Marraskuinen keskiviikko

Tällaisena varsin tavallisena keskiviikkona..

Työpäivän päätyttyä, bussimatka kotiin, kotona iloinen hännänheiluttaja ottaa minut tapansa mukaan riehakkaasti vastaan. Nyt tässä kahvikupin ja koneen äärellä.

Töissä ei ihan se tavallinen päivä sittenkään, koska

hieman mietteliäänä noita työjuttuja pohdin.

Olen ollut pitkään samassa työpaikassa, toki välillä vähän kokeilin opiskelujakin, onneksi.

Mietin, mikä on minun suuntani nyt? Karua on se, että rahat eivät riitä, vaikka kokopäivätyössä olen. Työ vie hurjan paljon voimiani, vaikka omalla tavallaan on palkitsevaa ja hyvää työtä.

Usein nykyisin mielessä, pitäisikö minun sanoa itseni irti ja katsoa miten käy. Löytyisikö uusi suunta ja jotain. Vielä ei ole sellaista rohkeutta ollut, koska olen puntaroinut, että paljon on hyvääkin tässä työpaikassa. Eikä toisaalta halua lapsiaan tämän niukempaan elämään. 

No joo näitä mietteitä. Josko joku tilanne tulee tai merkki, joka ratkaisee suunnan tässä työasiassa.

Taidan hieman löysätä tuota työntekotapaani, jos tilanne sallii. 

Ja työpäivän jälkeen hyvät vampyyrikirjat saattavat ajatukset mahdollisimman nopeasti ihan muihin aiheisiin.

Hyvää elämää tämä on tällaisenakin, mutta jotain muutosta kaipaa.

Ehkä hieman enemmän ajatteluaikaa. Aikaa huomata ja tuumata, virkeänä.

Jospa lähden ostamaan muutaman rivin Kenoa, pitäkää minulle peukkuja!

Ja niin, pakolliset sääkommentit: Lämpötila on juuri nyt  0 astetta. Viime viikonlopulla lähtivät lumet ja pimeys palasi. Yöllä on taas satanut ja maassa on vähäinen kuurakerros.. 

Vapaapäivän aamuna

Koululaisten syysloman viimeisenä päivänä itselläniki on vapaata.
Ihanan rauhallinen olo, kun tietää, että viikonloppua on yksi päivä enemmän.

Isoja suunnitelmia ei ole, mutta juuri sitä parasta kotona oloa ja tavallisia touhuja.

Arki tuntuu, jos mahdollista, vieläkin arvokkaammalta, kun alkuviikolla oli vähän huolia koira-ystävästä. Onneksi eläinlääkäri auttoi ja maha on jo rauhoittunut. 
Tuo karvaturri on niin ihana ystäväni. Silittelyjä ja halauksia on kyllä saanut ja niistä nauttii.
Jos meinaa silittelyn lopettaa kuonolla pukkaa kättä, että jatkahan nyt vaan.

Kohta me taas lähdetään ulos tassuttelemaan. Ja sielläpä onkin jo LUNTA!!
Eilen illalla siinä kahdeksan maissa satoi lyhyessä ajassa maan valkeaksi.
Hassua oli, kun lumi tuli raemaisina palleroina. Nyt aamulla mittari näytti viisi pakkasastettua joten varmaan lumi pysyykin ainakin hetken aikaa.

Hieman lumen tulo hankaloitti elämää, kun ei ole vielä autossa talvirenkaita.
Senverran tuo eläinlääkärissä käynti maksoi, että ei tiedä milloin voin vaihdattaa ne, mutta eipä ole nyt pakko ajella.

Ajatuksissa on käväistä kirjastossa. Nyt lukuinnostuksen kohteena on J. R. Ward ja  Black Dagger Brotherhood .Vampyyrilempeä ja jännitystä vastapainona omalle rauhalliselle elämälleni :))

Tässä niitä hassuja lumipalleroita eilisestä illalta.
Nyt meidän täytyy lähteä ulos. Kello on jo puoli kahdeksan.
Hassua, että minusta tuntuu jo hieman jouluiselta.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Öisellä lenkillä

Taas oltiin kävelyllä öiseen aikaa koira-ystävän kanssa.
Alkaa olla ihan tapana näin viikonlopulla yöllä herätä ulkoilemaan.
Kunnon kassi-Alma, sillä löytyneet tölkit on aina pakko ottaa mukaan.
No nyt ei pitkälle menty, eikä löytynyt tölkkejä, mutta pakko oli lähteä, kun oli kaverilla massu sekaisin.
Toivottavasti ei mitään pahempaa.

Pakkasta oli muutamia asteita. Eilen oli ensimmäinen päivä, että kuura pysyi varjoisissa paikoissa ihan koko päivän, aamulla kun oli ihan viitisen astetta pakkasta. Eli sieltä se talvi taas on tulossa. Eilinen aamu oli tosi kaunis. Aamusta sain ihastella kun kuura kimmelisi auringossa ja myöhemmin auringon lämmössä puut ihan  höyrysivät.

Eilisen aikana oli mielessä, että voisin jossain käväistä, jopa baarissa- mutta koti vei taas kerran voiton.
Lueskelin loppuun Cassandra Claren kirjan Langenneiden enkelten kaupunki.
Ja sen jälkeen katselin TV.tä ja neuloin. 
Edellä mainittu kirja oli ihan mukava tarina. Näköjään koukutun tuollaisiin sarjoihin herkästi. Tässäkin saan jäädä odottamaan seuraavaa osaa samoin kuin True Blood sarjassa, josta luin viime viikolla juuri viimeisen suomennetun osan, eli kahdeksannen kirjan,  Veren sitomat.  Onneksi kirjoja riittää. 
Toisaalta on sellainen hassu tunne, kun joku sarja loppuu, jopa vähän tyhä olo. Tunnistaakohan joku saman olon, se saattaa  tulla yhdenkin hyvän kirjan jälkeen-- ei haluaisi vielä luopua siitä.
Monta mahdollisuutta seuraavaksi lukukokemukseksi on listattuna paperilla. Tuossa pöydällä jo odottaakin Valtaistuinpeli, joka tosin hieman hirvittää paksuudellaan, kun tuohon koukuttuu työmatkalla saa kulkea aika painavan kassin kanssa :).

 No nyt on hyvä, että innostun välillä neulomisesta. Talvi tulee ja tarvitaan lämpimia sukkia, pipoja yms.
Kävin tänään pipolangan ostamassa. Ajattelin neuloa samalla ohjeella kun viime talven pipon, tosin hieman paranneltuna versiona toivon mukaan. Pipo on jo kivasti aluillaan.
Kohta saatan sitä jatkaa, vaikka tosin harmittaa hiukkasen  tällainen yöllä valvominen ja touhuilu, kun kohta se taas on edessä arki ja työ,  Kuitenkaan ei niin kovin ikävä juttu ole, nyt on hyvä olo ja mieli, turha miettiä ja ennakoida liikaa.
Katselin tuossa äsken jopa  huomista tapahtumakalenteria. Eihän sitä tiedä, vaikka johonkin malttaisin lähteä..Syysloman aika on koululaisilla - saattaa olla jotain kivaa ohjelmaa kaupungilla.

Vielä vähän asiaa:
Lisäilin tuohon sivulle joitakin uusia blogeja, joita olen huomannut lähiaikoina. Ovat siinä itsellenikin hyvin saatavilla, jos vaikka innostuisin. Bogeissa on kyllä valinnan varaa- aiheita riittää jokaiseen makuun, se on hyvä se.

väkisin

...kirjoitan muutamia sanoja pyykinpesun lomassa. (Siis pesukoneessa pyykit pyykkituvalla.)

Syksyinen väsymys on tarttunut minuun.
Pohdin liikaa työasioita vapaallakin.
Tarvitsisin hieman enemmän vapaata kuin vaan viikonloput.

Suuria ajatuksia en tähän saa, vaikka toiveenani on ollut kirjoittaa myös joskus hieman enemmän 
kantaaottavaa tai asiaa.

Päässäni ei nyt vaan ole muuta kuin arjen juttuja, mutta hyviähän nekin.

Toisinaan saatta joku pieni häivähdys tulla mieleeni, mutta tämä asia on jo kadonnut tai en jaksa sitä enää koota mielssäni, silloin kun olen koneen ääressä.
Pitäsi varmaan ottaa joku pieni muistikirja, johon koota ohikiitäviä hetken mietteitä.

Viime lauantaina vietimme nuorimmaiseni synttäreitä. Neitonen on jo 13-vuotias.
Tomera ja tunnollinen seiskaluokkalainen. Paljon on kavanut tuosta etusivun kuvasta, joka on otettu vajaa 1,5 vuotta sitten. kiva oli kakkukahvitella, vaikka pienenkin juhlan aikaansaaminen on minulle aika iso juttu. En ole juhlaihmisiä, mutta lapsille kyllä haluan pientä muistamista silti.

Keittiössä iso tyttö leipoo juuri korvapuusteja. 
Kiitän taas nykyistä  kotitalousopettajaa. Hyvin hän on saanut oppilaat tekemään ja opettelemaan. Muutama päivä sitten teki nuorempi komeat sämpylät läksynään.
Ylpeä voin olla näppäristä tytöistäni.
Ylpeä olen myös isosta pojasta ja tyttöystävästä. Hyvin ovat pärjänneet omassa kodissaan.

Tänään oli kuntavaalien ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä.
Ehkä joskus pohdin tarkemmin suhdettani vaaleihin, tai no eipä sitä juuri ole.
Eilen satoi ensimmäiset lumihitaleet. Täällä tosin heti sulivat pois, mutta pohjoisempana on ollut lumipeitettä, jonka sanottiin kestävän muutamia päiviä.

No näin pian se meni tämä aika. Kohta siis mars pyykkituvalle.

Kun aloittaa vaan kirjoittamisen, niin kyllä niitä asioita vaan tulee mieleen.

Hieman ärsyttää jo itseänikin tässä kirjoituksessa tuo voivottelu sävy, mutta joskus sellaistakin.
Jospa kohta taas löytyy reippaampi vire.

Asenne ratkaisee- Aina.

Huomenna herätään jo lokakuuhun.
Syyskuu on vilistellyt nopeasti ohi.
Viikot menneet työhön suuntautuneena.
Viikonlopuilla ollut aika levolle ja jotain pientä ohjelmaa,
 joten aika nopeasti ovat kuluneet.

Puissa on vielä paljon pihlajanmarjoja.
Tänään huomasin, että niitä reunustavat oikein kivan ruskehtavan
sävyiset lehdet. Vastahan se oli, kun kuvasin samat marjat - ja lehdet olivat enemmän vielä vihreitä.
Sää on ollut pilvinen, mutta luonnon värit ovat vielä sitä piristäneet. Erottuvat lehdet ja muut väripilkkuina.

Aina kun pysähdyn ajattelemaan, huomaan, että olenpa onnekas ihminen.
Saan tässä kulkea ja tehdä arjen askareita. Ei voi ihminen enempää toivoa.
Onni voi olla tuuli kasvoilla, roskapussia viedessä.

Tytäret, iso poika, omat vanhemmat, sisarukset, minä, ystävät, työkaverit. Mukavan rauhallinen, mutta sopivan toiminnallinen läheisten piiri. Saan olla oma itseni.

Viime viikonlopulla kahvittelimme oman isän synttäreitä. Nyt hän on päässyt taas lempi puuhaansa hirvijahtiin. 

Tälle viikonlopulle oli hieman toisenmoista ohjelmaa. Avustin vähän ystävääni ja sain palkaksi kalusteita, jotka olivat jääneet kotia vaille hänen äitinsä kuoltua. 
Nuorempi tyttö sai sängyn, joka oli paljon parempi kuin hänen entinen sänkynsä. Toiselle tytölle saimme toimivan TV:n ja digiboxin rikkinäisten tilalle ja minulle tuli alakertaan uusi ja pienempi sohvapöytä.
Kiitos kierrätyksen!!Ostamalla ei olisi ollut nyt mitään mahdollisuus uusia.


Tänään olen vietellyt suununtaita aika paljon itsekseni.
Aamupäivällä vein ison tytön kaupunkiin ja vieläkin on samalla reissulla, kun meni vielä peliin.
Pienempi ollut isällään, käväisi vaan päivällä pyörähtämässä ja haki läksykirjat.
Isän kanssa pääsi vielä siskon peliin.
Puhelimella on kuulumiset vaihdettu onneksi oman pojankin kanssa.

Tänään olen poikkeuksellisesti katsellut vähän TV:tä.
Pari riviä myös sukkaa neulonut.
 Syyskuussa en olekaan vapaalla malttanut paljon muuta tehdä kuin lukea ja lukea. Tai no olenhan minä kotihommat ja koirulaisen huolehtinut, mutta en sitten kovin paljon muuta. Nyt on menossa  Sookie Stackhouse kirjasarja. Jännittävää vampyyritarinaa. Tällä hetkellä ollut juuri oikea tapa irtautua työn välillä rankoistakin ajatuksista.
Vielä on näitä kirjoja jäljellä, 
Ja ehkä lokakuussa on jo aika innostua jostain muustakin, vaikka hyvä tämä lukuharrastus on.
Pimeässä illassa on aika kiva kävellä koirulaisen kanssa.
Lauantaina aamulla olimme jopa klo 5.30 kävelyllä, kun satuin heräämään vähän hassuun aikaan. Toisten blogeja lukiessa on tullut myös ajatus, että voisi kirjoittaa enemmän ajatuksista joita tulee ja asia-aiheista, mutta jää nähtäväkis onko sellaiseen ajatusta koossa tarpeeksi.



Laitan tekstin oheen muutamia kuvia syyskuulta.
Tunnelmia satunnaisista hetkistä.

Villatakki-ilta

Olipa tänään ihana ilta.
Syksyinen pimeys tuli, kun olimme koirulaisen kanssa iltalenkillä.

Tuuli joka päivällä lennätteli lehtiä ja roskia oli tyyntynyt ja oli aivan huippua kulkea villatakki päällä ja pipo päässä. Kivat vaatteet, jotka antoivat sopivan lämpöisen kehän ympärilleni.
Vaikka tyylissä oli kyllä toivomista.

Kun tulimme koiran kanssa kotiin lähdin vielä viemään pienmetallit ja - lasit keräyspistelle ja kävelin vielä ihan reilun leinkin.
Harmi kun viikonloppu on kohta ohi. Juuri kun alkaisin jotain jaksamaan.
Tänäiltana taivas oli hivenen pilvessä, joten sääkin oli lämpimämpi
. Eilen illalla oli kirkasta ja näin ne tutut ja aian yhtä ihmeelliset tähtikuviot.

Aika vasta sain luettua loppuun kirjan
Historiantutkija.

Ei hullumpi lukukokemus, vaikkakin lukeminen kesti suht pitkään.
Ainakin reilun viikon raahasin paksua kirjaa laukussani työmatkalla.
Vampyyritutkimusta ja tarina hieman eri lähtökohdista mitä nuortenkirjat, joita olen aika paljon nyt lueskellut.

Jotenkin ehkä teos oli pitkäpiimäinenkin, mutta toisaalta tarina polveili ja tutkimusta tehtiin
vaihtelevissa paikoissa.

Oman lukemisen hitaudesta vaikea sanoa mitään, mutta aika tiivistä tekstiä oli.
Vaati oman syventymisen. Kannatti lukea.

Kirjojen lukemisen into on pitänyt minua otteessaan. Tv:n ääreen en ole pahemmin malttanut pysähtyä, mutta tiedän, että talven päälle ehtii sitäkin.

Illalla tuossa kävelimme koiruuden kanssa kauppaan. Lämmintä ja kosteaa oli sää.
Läheisellä lammella ei vielä näkynyt joutsenia.

Syksyn tuntua alkaa olla.
Omat vanhemmat olivat päivällä tuoneet meille pari pussia omenoita ja puolukoitakin.

Elokuu

Voi, että kuinka minä tykkään tästä elokuusta.

Tänä vuonna tuntuu, että elokuu on ollut oikein erityisen ihana.

Monesti työpäivän jälkeen on saanut istuskella takapihallla kahvin ja kirjan kanssa ja aurinko on paistellut lämpimästi.

Tänäänkin oli viiden maissa vielä oikein hyvä t-paita sää ja varpaisillaan saattoi olla nurmikolla.

Aamukasteessa ovat kimmeltänee nurmet ja on ollut mukavan raikasta, mutta ei kylmää, kun olen lähtenyt aamulla töihin.

Pimeitä ja kohtalaisen lämimiä iltojakin oln ollut, vaikka täytyy myöntää, että kovin monesti ei ole tullut pimeässä istuskeltua. Joitain kertoja silti ja ne ovatkin ihan erityisesti painuneet mieleen. Viime viikonlopulla istuin lukemassa kynttilöiden valossa. Ihmeellisen kauniin valon loivat kynttilät ja pöydällä metallisessakukkaruukussa olevt kukatkin pääsivät erikoisella tavalla oikeuksiinsa.

Mutta reilu viikko sitten oli varmasti kaikista hienoin kokemus elokkuulta.

Istuimme meren rannalla ystäväni kanssa. Meillä oli evästä ja vähän viiniä, lisänä vähän vakavia aiheita keskusteltavana ja mielissä.

Ilta kului ja alkoi satamaan vähän, joten siirryimme läheiselle laavulle.  Aikamme yriteltyämme saimme laavulle tulet. Ja voi sita ihanuutta, kun pimeällä rannalla poltimme meren tuomia ajopuita. Tuo oli huikea kokemus. Varmaan pitkän aikaa sieluni halajaa samaa tunnelmaa kokemaan.

Elokuussa on muutenkin oma tunnelmansa. Työn alkaminen tuo tietysti omat haasteensa ajankäyttöön, mutta toisaalta se tekee vapaan tunneista niin arvokkaita.

Muutenkin elokuussa tapahtuu ja tuntuu, että itselläkin on halua lähteä liikkeelle.

Hyvän elokuun jälkeen on kohta aika sanoa, tervetuloa ihana syyskuu.!

Fantasiaa

Sunnuntai lähestyy puoltapäivää.
Tytöt vielä nukkuvat.
Lomaa on vielä jäljellä ja mukavasti on sujunut lomailu.

Edellinen viikko omaa aikaa, kun tytöt olivat isällään.
Tarpeellista sekin.

Kokemuksia ja rauhallisuutta:
 Pieni patikkaretki ystävän kanssa, toisen ihanan ystävän kanssa
kaupungilla. Siirtolapuutarhan avoimet ovet, kivaa tunnelmaa sielläkin.
Itsekseen pyöräretkiä ja rämpimistä geogätköillä.

Iso poika on nyt omassa kodissaan tyttöystvän kanssa.
Muuttopäivä oli kiva meillekin, kun pienemmän tyttären kanssa olimme siellä vähän apuna.

Omassa elämässä rauhalliset kuviot. Toisten parisuhteita on kiva seurata ja iloita siitä kuinka 
ihmiset löytävät sen oikean toisen puoliskonsa.
Itsellä ei tällä hetkellä ole tuollaisia haaveita, vaikka tavallaan olisi kiva jakaa asioita jonkun toisen kanssa välillä. Yksinolossa on kuitenkin ne hyvät puolet, saa toteuttaa asiat omalla tavallaan.

Sopivaa romantiikkaa ja jännitystä tuovat kirjat.



Enkelisaaga sai minut otteeseensa ja toi sellaiset ajatusmaailmat joita tällä hetkellä
tarvitsin. Kirja on on fantasiaa ja nuortenkirjallisuutta :)) 

Rakkaustarina todellisuuden ulkopuolella. 

Olen lukenut myös muita samankaltaisia kirjoja nyt lähiaikoina. Nälkäpelin kaikki kolme osaa ja Twilight Aamunkoin. Voin suositella näitä näitä muillekin.

Loma on ihanan pitkä. Kymmenes kirja menossa tällä lomalla. Erityyppisitä kirjallisuutta on mahtunut mukaan. Ja kaikkea muutakin on ehtinyt.

satupuu

Otin kuin otinkin sen kirpparipöydän viikoksi.
Tavaroita on mennyt jonkin verran. 
Hyvä puoli on se että pakosta tulee tavaroita katsottua läpi ja lajiteltua,
vaikka kirparilta ostaminen on itselleni selkeästi se mieluisin puoli kierrätystä.


Eilen innostuin laittamaan alakertaan eli yhdistetyyn makuuhuoneeseeni ja olohuoneeseen
kevättalvella Hobby Hallista tilaamani verhot. Verhot olivat nimeltään satupuu, joten pakkohan ne oli tilata. Somia lintukuvia ja kivoja värejä, mutta harmi kyllä kangas ei vaikuta kovin laadukkaalta. No ihan kivat verhot. Tilasin verhoja neljä, mutta ikkunassa on vasta kaksi. 
Ei oikein mahtuneet, koska lisänä on oltava pimentävät verhot, jotta nukkuminen onnistuu kesäyöllä. Onpahan varaverhot. :))


Kaappien järjestelyssä löysin vanhan mustan mekon, joka on ostettu pari kesää sitten.
Laitoin mekon nyt aamulla päälleni - ja voi miten mukava se on.
 Mekko on hieman alaspäin levenevä, trikoota ja edessä vähän virkattua pitsiä. Mustien legginssien kanssa oikein hyvä, minusta.  Monta mukavaa hetkeä on koettu tuo mekko päällä.
Mieleeni nousee mm. muisto pyöräilystä sateessa ja Qstockin kuuntelua vastarannalla..

Pirteänä

..ainakin vileä.
Kello on kahdeksan.
Aamukahvit nautittu hiljaisella pihalla kera lehden.
Telineellä terassilla kuivuvat tuoksuvana jo ensimmäiset pyykit.
-Kesätuulessa peitteet ja tyynyt kuivuvat nopeasti.


Laskut maksettu. 


Ilo näistä arjen asioista.


Lomalla en tarvitse niin paljon unta. Tai ainakin nyt tuntuu siltä.
Maanantai ja loman toinen puolikas alkaa.


Tämä edellinen viikko ollut sellaista leppoisaa lomalla oloa.
Olen oppinut olemaan lomalla. :)


Lähimaisemissa pientä retkeilyä. Kotihommia verkkaiseen tahtiin.
Hyviä kirjoja.
Oi niin ihanaa.
Eilen kävivät oma poika ja tyttöystävä. Ihanaa aikaa heillä nyt; oman asunnon
suunnittelua, kun parin viikon päästä muuttavat. 


Tänään mietiskelen kirpparipöydän ottamista. Kävisiköhän kauppa näin kesällä?


Kirjan parissakin viihtyy. Nyt luen dekkaria englanniksi. Tavoitteena myös lukea yksi e-kirja ihan vaan kokeeksi. Ilmaisista löytyi klassikko, joka on jäänyt lukematta.- Kolme muskettisoturia.

Koitelinkoskella edellisenä päivänä pieni tuokio, tytärtä odotellessa. Kova oli kosken pauhu. Joku vanhempi mies sanoikin:"koski vain pauhaa, saamatta rauhaa.."Tuohon ääneen kyllä tottui.

Matkalla piti kuvata nykyisin melko harvinainen näky.

Koiraystävän kanssa käytiin myös meren rannalla.

Lisää Voimasta

Tänään on Voima kirjan palatuspäivä.
Lainaan tähän veilä muutaman ajatuksen.


Lomalla on aikaa makustella asioita ja tekstejä.
Jostain syystä tämä kirja tekee vaikutusta.


"Aina kun
valitset positiivisuuden, sinun rakkautesi edesauttaa koko maailman kääntymistä kohti positiivisuutta."


"Jos sinusta tuntuu siltä, että negatiivist tunteet ovat saaneet sinusta otteen, on viisainta lähteä tiehensä ja viettää muutama minuutti etsimällä asioita joita rakastaa.Etsi niin kauan, kunnes olosi on jäleen hyvä."


Sitaatteja:


"Tunteesi vaikuttavat kehosi jokaiseen soluun. Mieli ja keho, henkinen ja fyysinen kietoutuvat yhteen." Thomas Eutko


"Ihminen joka on oman itsensä herra, voi vapautua murheesta siinä missä löytää nautinnon. Minä entahdo olla tunteitteni armoilla. Tahdon käyttää niitä, nauttia niistä ja hallita niitä." Oscar Wilde

Mieli lomalla

Lomatunnelma on saavuttanut minua.
Myös hellettä on ollut muutamia päiviä.


Koetan painaa mieleeni kesän mm: leikantun heinän tuoksun, kypsän kesän jä lämpimän sään tuoksut.

Olen viihtynyt hyvin kotona.
Edellisen viikon pieni reissu teki tehtävänsä-
Kotona on paras, vaikka muuallakin on välillä hyvä käydä.


Hiljaista tekemistä ja olemista.


Ulkoilua, lueskelua, lepoa. Juuri sitä mikä on hyvä.


Olen lukenut kolme kirjaa ja lomaa on  kulunut kaksi viikkoa. Ei mikään kiihkeä tahti.
Hyviä kirjoja, mutta ei vielä sitä ihan erityistä lukukokemusta.


Kun olen levännyt huomaan, että pikkuhiljaa tulee myös kiinnostuminen eri asioihin..


Tänään kiinnostuin pitkästä aikaa geokätköistä. Hyvä, mutta haastava harrastus tuo geokätköily-.geocaching..


Olen tehnyt sitä omalla tavallani, joten loggauksia, eli löydettyjä kätköjä on vain muutamia kymmeniä. Laitteisto ei ole ihan vaaditulla tasolla, mutta viis siitä. Kuntoilumielessä on hyvä ajella pyörällä ja etsiä muutamat kätköt. Puhelimella voin suunnistaa kohti kätköjä, mutta GPS tarkkuus ei ole erityisen hyvä. Ilo on sitäkin suurempi, jos sattuu löytymään. Tänään katselin uusia kätköjä lähialueella ja kohta alkaa etsiminen.


Tällä hetkellä Istun tässä takapihalla. Terassi on ollut mukavasti käytössä muutamat päivät.
 Tein siitä hieman kotoisamman laittamalla pari mattoa ja siivoilemalla.
On aivan parasta lueskella lehteä pihalla ja juoda aamukahvia.


Tämä pieni kotomme on melko rähjäinen, mutta paras paikka tällä hetkellä.
Huolimatta siitä, että naapurin koiruus haukkuu ja isäntäväki kessuttelee.
Jospa niillä on oma tarkoituksensa minua kasvattamassa.
 No, jokatapauksessa ehkä heille oikeasti kuitenkin se pahempi riesa.
Tässä pihalla kiinnitän huomiota niihin asioihin jota todella rakastan ja josta saan ilon.
Tällaista pientä iloa huomaan: puuta pitkin kasvava köynös, ihmeellinen vihreys, pienet , mutta maistuvat yrttini, pehmeä tuoli lepopaikaksi..


Pienempi tyttö on kotosalla ja isompi isällään. Kiva, kun itse sopivat menoista, mutta se on vaikea, kun kumpikin ei ole ollut pois yhtä aikaa. Silloin voisin säästää aikaa ja rahaa ruuanlaitossa. Toisaalta eipä tuo niin paljon haitaa. Pitää itsekin syödä ja onneksi tyttöni ovat tietoisia siitä, että ruokaa laitetaan pienellä budjetilla- silloin syödään kun on tehty.

Tällä hetkellä taivas on verhoutunut utuiseen pilveen. Saattaapa toteutua ennustukset sateesta ja ukkosesta. Pitääpä ehkä yöksi keräillä pois matot ym. Ukkonen ei jostain syystä ole kovin mieleen minulle. Tarkistan aina ukkostilanteen täältä: http://www.liminkaweather.info/wxradar.php nyt näyttää että tilanne on vielä hyvä sen suhteen täällä. :) Varalta silti kannan koneen sisälle ja lopetan tämän kirjoittelun.  Palataan asiaan taas.

Lähtemisen riemua

Loma on alkanut.
Sää on ollut alku viikon viileä, aika aurinkoisen juhannuksen jälkeen.


Pihlajan kukat ovat jo kuihtumassa.
Kesä etenee.


Huomenna olisi tarkoitus lähteä pienelle reissulle tyttöjeni kanssa.
Iso poika ahertaa kesätyössään, mutta onneksi ehdimme viettä juhannusta
yhdessä perhee ja suvun kesken.


Pienenmpi tyttö olikin isän luona juhannuksen. Tänään sieltä kotiutui.
Kiva oli näköjään kotiinkin tulla, hetken jopa sovussa siskon kanssa.


Kävimme ostoksilla yhdessä ja teimme kivoja löytöjä kirpparilta aamupäivällä. Hyviä kesätoppeja ja puseroita halpaan hintaan.



Pakkauspuuhia pitää tehdä.
Koira-ystävä menee hoitoon. Ei raukka-parka ollenkaa tykkää autoilusta.


Terassin katossa on ampiaispesä. Yksi ampiainen vielä ilmeisesti pesää rakentamassa. Nyt pesä on pienen perunan kokoinen. Pakko on rohkaista itseni ja tiputtaa pesä alas, muutoin käy niin, että asukkaita onkin monin verroin, kun palaamme kotiin.


Pilvinen sää hieman väsyttää,mutta päätän, että nyt tunnen lähtemisen ja odotuksen riemua.
Isäni aina sanoo, että lähteminen on mukavaa, koskaan ei ole liian vaha kokeakseen iloa siitä.


Meille tulee mukava reissu. Jokaiselle jotakin, minulle ainakin pari museon tapaista kohdetta. :)

Voima

Työnohjaajamme suositteli joskus meille Rhonda Byrnen kirjoja Salaisuus, Voima jne.
Suhtauduin tuolloin näihin kirjoihin varsin skeptisesti, kun kuulin jotain sisällöstä.


Kuitenkin sattumoisin tämä "Voima" kirja tuli eteeni kirjastossa, joten tartuin siihen.


Jos Sinuhe egyptiläinen tuntui oikealta tässä hetkessä luettuna, samaa voi sanoa tästä.


Ja mikä parasta, päätin uskoa siihen.


Tämän kirjan sisältöä on vaikea kuvata toisille, mutta silti olen jo sitä suositellut.
On paljon sellaista, joka voi saada epäilemään, mutta kun sitä itse lukee, tulee tunne, että haluaa toimia juuri näin.


Nähdä myönteistä hyvää voimaa ja rakautta, saada siten hyvää aikaan, itselle ja muille.


Kirjan sisällössä on paljon tuttukin.
Elämänkokemuksen myötä on oppinut, että kieletiseen tunteeseen ei kannata jäädä vellomaan.
Ikäviä asioita voi torjua ajattelemalla hyviä asioita tms.
Ja omista kokemuksista on tuttua myös sellainen ajatus, että kun tarpeeksi haluaa ja uskoo, asia toteuttuu.


Jossakin uupumuksen tiellä, nämä vaan saattavat unohtua. näin on vähän käynyt minulle, vaikka olenkin aina iloinnut ja ihmetellyt kaikia tavallisia juttuja ympärilläni.


Tässä kirjassa voi olla minulle uusi alku, alku vieä myönteisempään elämän kokemiseen.


Ainakin tänään se on toiminut. Hyvä synnyttää hyvää.. hymyile ihmisille, sano joku sananen.


Pienelle koetukselle jouduin heti kotiin tullessani, kun avasin kirjeen, jossa oli ilmoitus yli 500 euron perinnästä. En selittele siitä enempää, tämä on vielä menneisyyden taakkaa, yhteistä lasteni isän kanssa.


No onneksi hetken nieleksittyäni päätin, että kyllä tämäkin järjestyy. huomenna soitan ja selvitellään.


Ko. kirja on minulla vielä kesken, joten voin sitä vielä makustella ja mietiskellä.


Tähän loppuun kuitenkin lainaan pienen pätkän kirjasta. Kirjassa on paljon tämän kaltaisia sitaatteja.


"Sata kertaa päivässä muistutan itseäni siitä, että sisäinen ja ulkoinen elämäni riippuu muiden ihmisten, elävien ja kuolleiden, saavutuksista ja että minun täytyy ponnistella voidakseni antaa yhtä paljon kuin olen saanut ja saan edelleen." Albert Einstein (1879-1955)

Tämän päivän sanat

Kirjoitan mietteitäni satunnaisesti tavalliseen päiväkirjaan.

Äsken pähkäilin kirjoitanko siihen vai tähän.

Valitsin tämän.

Ranne väsyy käsin kirjoittaessa ; )

Pieneksi harmikseni huomaan, että tämän blogin käyttö tyypiltään paljon päiväkirjaa muistuttavaa, mutta ilmeisesti nyt on sille tarve. Olkoon siis sitä.

Tänään työssä. 8-16.  Ei mitään erityistä. 

Työpäivän jälkeen kaupungilla sukkahousuostoksilla. Kummipojan lakkiaiset lähestyvät.

Kävelymatka kirjastolle ja samalla,

joku sovellusta miettivä taho/henkilö haastatteli minua UBI-näyttöihin liittyen. Eipä paljon ollut sanottavaa.

Olisinko kerran pysähtynyt katsomaan.

No haastattelun jälkeen kokeilin näyttöä myös.

No ehkä en ole kohderyhmää, vielä tällä hetkellä ainakaan.

Kotosalla aika väsynyttä, mutta sentään pieni iltalenkki tehtiin. Aurinkoista on, mutta tuuli on viileää vielä.

Matkalla mietin, että lasten ja nuorten iloisuudesta ja liikkumisesta huomaa, että loma lähestyy.

Enää kolme aamuherätystä ja sitten vapaus. 




Seuraavan aamun mielenkiintoinen uutinen:
" 6.6. Venus kulkee radallaan auringon editse." Pitääpä yrittää jos, vaikka 
nuon harvinaisen ilmiön näkisi.

Puistossa

           Iltapäivällä 24.5