Aamulla näkyvyyttä oli tuskin valolamppujen väliä, kun ajelin töihin. Päivälläkin sumu verhosi maiseman työpaikan ikkunasta katsoessa.
Viikonloppuna oli vielä aurinkoisia hetkiä. Onnekseni sain itseni kiireestä huolimatta kunnon ulkoilulenkille. Ihastelin joen rannan syksyä ja kirkon ympäristöä muutenkin.
Pitkän tovin vietin vanhalla hautausmaalla, joka oli enemmänkin kuin mustikkametsää. Muutama kivi ja metallinen hautaristi ovat kertomassa tarinaa menneestä ajasta. Maastossa on havaittavissa epätasaisuutta aluskasvillisuuden alla, tästä voi havaita myös, että tämä ei ole ihan pelkkä metsä. Hautausmaan isot puut ja hiljaisuus luovat oman tunnelmansa, vaikka suurin osa tunnelmaa minulla ainakin on omassa mielikuvituksessa liikkuvat asiat.
Mietin, millainen paikka oli silloin kun sinne haudattiin, kun vainajat olivat vielä muistoissa ja haudat merkittyjä. Millainen oli kylä hautausmaan ympärillä?
Tällainen pysähtyminen menneisyyden äärellä on ainakin minulle tarpeellista silloin tällöin.
Hautausmaan jälkeen suuntasin vielä askeleen läheiselle lammelle (pakko oli, vaikka koti ja wc:kin jo kutsuivat minua) . Ehkä tunsin sisälläni joutsenten kutsun, tai siellä ne ainakin olivat taas kerran. Usein käynyt niin, että on tullut vaan kumma halu tuonne lammen suunnalle mennä hassuunkin aikaan, ja sitten kun olen päässyt rantaan, siellä on joutsenia.
Joutsenissakin on tiettyä tunnelmaa. Tämän olen sanonut ennenkin. Ehkä olen sisäistänyt joutseneen liittyviä uskomuksia, sekä tietoja ja tuota kautta virittäydyn näiden lintujen avulla johonkin erilaiseen tunnetilaan. No,onhan se kaunis ja uljas lintu kaikkineen.
Viikonlopulla luin loput kaksi Kiba Lumbergin Memesa-trilogian kirjoista. Lähtökohtani näiden kirjojen lukemiseen oli halu tutustua romanikulttuuriin. Kirjat antoivat tietoa, mutta olivat paljon muutakin.- Ihmisyyden ja ihmisarvon puolesta tärkeitä ajatuksia. Linkitän tähän vanhan artikkelin, jonka luin Kiba Lumbergista. Siis jos tällainen aihe kiinnostaa, suosittelen näitä kirjoja lämpimästi.
Nyt on jo tiistai, mutta halusin kirjoittaa viikonlopusta. Vähän ikävää, mutta totta, että aktiivisin oma elämä ajoittuu vapaapäiviin, eli viikonlppuun. Työn jälkeen ehdin arjen kotihommia, koiran ulkoilutusta, mutta aika vähän muuta. Hyviä hommia kotityötkin on
Haukiputaan kirkko (1762)
Sisätila: Mikael Toppeeliuksen maalaukset vuosilta 1774-1779.
Kirkon lähellä on vielä kaksi venevajaa. Muutamia vuosi sitten tuossa lähellä oli vielä muutamia vanhoja lahoja kirkkoveneitä
Vanha hautausmaa. Käytössä n. 200 vuotta. Vuoteen 1890 asti.
Kellotapuli (1751)
Tuolla kaukana ne joutsenet uivat...
Joskus vielä saan hyvän kameran ja kunnon kuvan tästä linnusta.
