Vuoden vaihtuessa uuteen

Vuosi 2015 ei ole ollut mitenkään vilkas täällä blogissani.
En ole ollut kirjoitus mielellä.
Ei ole tullut ihmeteltyä ainakaan näin julkisesti mitään.

Vuodet ovat aina erilaisia, vaikka mitää erityisiä isoja muutoksia ei tulisi.
Vuosi 2015 on ollut hyvä vuosi. Tasainen enimmäkseen. 
Ruokaa on ollut ja lämmin koti. Valitettavasti maailmalla ei ole näin hyvin kaikilla asiat.

Jos oma kirjoittaminen on ollut vähäistä olen silti seuraillut sopivasti toisten blogi kuulumisia ja niistä on minulle iloa ja ajateltavaa.

Koira ystäväni kanssa tässä ollaan kotona uuden vuoden aattona. Saatanpa pienen reissun pyöräillä johonkin päin.
Selkä meinaa olla sopivasti jumissa. Liikaa istuskelua tv:n äärellä neulomassa tai liikaa nukkumista. Uudelle vuodelle on siis hyvä suunnitella liikumisen lisäämistä. 
Ajattelin myös, että voisin lisätä tuota ihmettelemistä. En päästäisi ajatuksia tai kokemuksia heti ohitse vaan niissä viivähtäisin hieman pidempään. 
Jospa jotakin laittaisin tähän blogiinkin.
Oikeasti ihailen niitä jotka jaksavat kirjoittaa säännöllisesti kivoja juttuja.

Hyvää Uutta Vuotta toivotellaan kaikille tämän kuvan myötä.
Siinä se on hieman mietteliäänä oma karvatassu.

Tottunut lomaan

Loman 4. viikko alkanut.
Tätyy taas kerran todeta, että lomalla on ihana olla:
Rauhallisia aamuja, kiireettömia lenkkejä koirakaverin kanssa, lueskelua, pyöräilyä.. pieni reissu tyytöjeni kanssa.

Olen jo tottunut tähän olotilaan. Tietysti jo hiljaa mielssä vähän pelottaa loman väheneminenkin, mutta päätän että en sitä ajattele. Olen yleensä ihan valmis töihin, sitten kun loma loppuu, ainakin rahapussin puolesta :)

Tälle kesälle sää ja huono sää on ollut yleinen puheenaihe.  Itse en ole säästä kärsinyt, koska kuitenkin aurinkoakin on ollut ja sateessa välejä,  jolloin on ollut ihan hyvä ulkoilla.
Toki lämmössä ja helteessä on se jokun ominaisuus joka antaa hyvää oloa. erilaista energisyyttä. Mutta  kuuma rajoittaakin, se on hyvin muistissa viime kesältä.

Lomalla on hyvä kuunnella itseään, liika suorittaminen ei sovi minulle. Tällä hetkellä minulla on suhteellisen helppo elämä joten em. on mahdollista.
Mielenkiintoista onkin se, että tavallaan ajattelen, että jossain mielessä eronneella, yh-äidillä on tässä vaiheessa jopa helpompaa kuin ydinperheessä. Omaa aikaa on silloin kun lapset ovat toisen vanhemman luona. Nyt meillä jo tämäkin tilanne alkaa olla muutoksessa, koska keskimmäinen täyttää jo jouluna 18 vuotta. Alkavat paljolti olla omissa touhuissaan ja menoissaan tämän äidin lapset. 

Kumppania ei minulla ole. Se on aika hassua kuinka hyvin viihdyn itsekseni. Ehkä siksi, että töissä on paljon ihmisiä ympärillä nautin omasta rauhasta ja siitä, että minä saan määrittää mitä ja miten teen. Nuorimmaisen lapsen kotona olo vielä tekee myös sen, että oma seura ei ole jatkuvasti se ainoa vaihtoehto. Jos näin olisi voisi yksinäisyyskin tulla mieleen.

Lomalla on kiva lukea, koska siihenkin on paremmin aikaa. Yhden enemmän ajatuksia herättävän kirjan luin. Se oli Tommi Kinnusen Neljäntienristeys. Muuten olen valinnut tietoisesti helpompaa aihetta scifin ja fantasian maailmoista. Nämä sopivat minulle paremmin näin kesällä. 

Herääminen

Järjestelin läppärin parvekkeelle ja päätin, nyt on aika herätellä blogini talviuniltaan.

Loman kolmas  päivä.
Heinäkuun 1. ja lehden mukaan vuosi on tänään puolessa välissä (182/183). 
Mikäs tässä on ollessa: hitaampaa ja kiireetöntä lomaelämää

Kesä on ollut sateinen, jopa ennätyksellisesti mitattu sadetta kesäkuussa.
En anna sään häiritä olotilaani. Tai ainakin nyt on helppo sanoa niin, kun aurinko paistaa.

Kevätpuolella on tapahtunut pieniä muutoksia arjessamme. 
Vapun tienoilla muutimme lähemmäs kaupunkia ja työpaikkaani.
Ympyrä on tavallaan sulkeutunut, kun palasin samalle asuinalueelle kuin silloin kun olin vielä nuori "tyttönen". Täältä kun muutimme lapset olivat pieniä ja nuorimmaiseni ei ollut vielä syntynyt. Nyt vaan tämä kuopus enää kokoaikaisesti asumassa kanssani.
Syksyllä hänelle alkavat uudet kuviot lukiolaisena

Reilu kaksi kuukautta ollaan totuteltu uuteen asuntoon ja paikkaan.
Nyt alkaa jo olla monet asiat kohdallaan ja alkaa jo tuntua hieman kodilta.

Pyörällä pääsee helposti, vaikka minne ja se oli varsinkin alussa mielessäni sellainen ihmetyksen aihe. Autokin on toki vielä käytössä, mutta harvemmin sillä lähden. 

Asuinalue on vanha ja väljästi rakennettu. Metsäisiä saarekkeita ja puustoa on jätetty ihanan paljon. Koirulaisen kanssa päästää hyvin kävelylle ja luontoonkin.
Toki vähän kaipaan edellisen paikan hiljaisia rantoja, mutta kyllä niitä täältäkin varmasti löytyy.

Ensimmäisinä viikkoina varsinkin ihastelin tuota puustoa ja alueen liikkumismahdollisuuksia.
Nyt ovat asiat tulleet jo tutuiksi eikä enään niin muista ihmetellä.

Asiat ovat siis mukavalla mallilla.
Laitan tähän loppuun joitakin kuvia, jotka otin ennen kuin aloitin tätä kirjoittelua.
Laitan tavoitteeksi, että kirjoitan tänne jotain vähän useammin. Nyt kynnys aloittaa on jostain syystä korkealla.

Puut kuurassa

Sain hieman yllättäen vapaapäivän. Iloitsen siitä, vaikka mielen päällä ovat hieman liikaa kesken jääneet työt.

Ulkona on pakkasaamu. Siirsin työpöydän ikkunan ääreen ja näen nyt koneella ollessani pihalle. Huurteiset puut ja kirkastuva aamu. Aina jaksan ihailla tällaista kauneutta.
Postiauto ajaa viereisen talon pihaan,  joitakin ihmisiä kulkee huput ja huivit lämpimästi päässään. Vasta näin pihan takana menevällä pyörätiellä pariskunnan, joka usein aikaisin aamulla  tulee vastaan,  kun menen bussille tai käytän koiraa.

Välillä näkymä on hiljainen ja paikallaan. Puut uljaina kuurahupuissaan. Talot siistinä, rauhallisesti pihan reunoilla. Taustalla puhdasta lunta ja taivasta, joka ei ole ihan valkoinen vaan seassa on aavistus vaalean sinistä.

Tällaiseen talviseen, kiireettömään aamuun on hyvä herätä ja tämä on sopiva alku viikonlopulle.

Nyt ajattelin lähteä kauppaan ruokaostoksille. Autoni on seissyt tuolla pihalla viikon, joten saattaa olla pieni työ rapsutella se ajokuntoon.

Bussissa on tunnelmaa ja tungosta

Tänään starttasi työarki tosissaan, kun siirryin työmatkalla omasta autosta bussiin.
Työmatkaa on noin 25 km yhteen suuntaan.

Omalla autolla pääsee joustavammin ja nopeammin, mutta hyvät puolensa on bussissakin.
Aamun ruuhkabussissa en kyllä vielä niitä hyviä puolia muistanut, mutta iltapäivällä asenteeni oli jo parempi. 

Pakkasta oli parikymmentä astetta, joten muutamat muutkin olivat valinneet julkisen kulkuneuvon. Tiiviissä sillipurkissa on hieman vaikea itseään viihdyttää, mutta bussissa on varustuksella silti väliä. 

On tärkeä, että laukusta löytyvät kaikki tarvittavat asiat, vaikka sitten kuitenkin nukkuisit koko bussimatkan, eikä laukkuun edes kurkattaisi. 

Tänään ensimmäisenä bussipäivänä laukusta saattoi vielä puuttua tärkeitä asioita. Huomasin ainakin käsirasvan puuttuvan ja käsidesikin saisi olla.

Otin huvikseni kuvan laukusta ja sisällöstä kun olin tullut töistä.
Käytössä oli nyt Zalandosta tilattu reppu, joka ei mikaään erityisen hyvä ole, mutta olkalaukkua parempi kuitenkin. Bussilla kulkiessa väkisinkin matkaan mahtuu välillä kävelyä ja olkalaukku ei vaan toimi kävellessä.

Töistä palatessa kävin ostamassa tyttöselleni uuden laturin. Kummia vekottimia nuo omenapuhelimen laturit kun eivät kestä. 

Poikkesin myös stokkalle, josta ostin pari pussia teetä. Ihan hyvää olivat, mutta ehkä odotin vähän vahvempaa inkiväärin makua. Sitä pitää ehkä etsiä toisesta teelaadusta myöhemmin.

Heippa taas joulu..

Olohuoneessa vielä joulukuusen valot ja kynttilä pöydällä.
Joulukuusessa on kyllä se oma tunnelmansa;  lämpöinen valopiiri.
Tänään pieni pysähtyminen jouluun ja huomenna se saa väistyä.
Huomenna alkaa työ ja arki.

Joulu tuli ja meni.
Noudatimme omia perintetä. Iso tyttö oli myös kotosalla  joulun.
Ja jotenkin hänelle tuntuivat erityisen tärkeältä joulun tutut tavat.
 Toki joulun päivät menivät nopsaan ja uuden vuoden aikaan
 tyttöni olivat isällään, kuten sopimuksessamme on.


Siispä omaa aikaa minulla oli ihan riittävästi. Tarpeellista sekin.
Harmillista vaan, että flunssa ja sairastelu osui kohdalleni nyt lomalla.
Näillepä ei voi mitään - sai ainakin rauhassa toipua. Ja nyt onneksi jo tuntuu ihan hyvältä. 
Oman äitini sairastelu myös ollut mielen päällä, mutta tällaisetkin huolet kuuluvat
ihmiselämään.


Lomalla:
Paljon tuli katseltua TV:tä. Ihan kaikkea hömppää ja mitä sattui tulemaan. Tykkään sisustus-ja näpertely ohjelmista, poliisisarjoista ym. Game of Thrones jatkui ja sitä sain katsella useamman jakson putkeen. Sarjasta Kuudes aisti naytettiin muutama jakso ja se hieman koukutti, vaikka oli tempoltaan rauhallinen. Tervetuloa Ruotsiin oli myös helppoa katseltavaa. 

Neuloin Nalle langasta neuleliiviä melko pitkälle ( siis minun mittapuulla). Jää nähtäväksi tuleeko siitä käyttökelpoista. 

Lueskelin, vaikka paljon vähemmän kuin olin suunnitellut. Kokonaisuudessaan luettua taisi tulla vain yksi kirja. Se oli Atkinsonin Elämä elämältä. Kirja oli alussa hyvä, mutta ei mitenkään huikea kokemus minulle. Sivuja riitti yli 500. 
Parempi tuttavuus oli minulle Cesar Millanin Koirakuiskaajan parhaat neuvot - Opas onnelliseen koiranelämään. Tästä on vielä jokunen kappale lukematta.

Ulkoilin, mutta lyhemmät lenkit mitä oli aikomus, koska kunnossa oli toivomista.
Säät olivat vaihtelevat. Pakkasesta -22 .. suojasäähän. Taas on luvassa lauhtuvaa, vaikka aamusta oli vielä yli 20 pakkasta, kun lähdin viemään tyttöäni opiskelija-asunnolleen.


Uuden vuoden vastaanotin koirakaverini kanssa kotosalla. Loman alussa pääsin yöelämään sen verran, että muistin, että se ei oikein ole minua varten. Kotona oli hyvä olla.
Koirulainen ei onneksi pelännyt paljoa. 

Nyt kun uutta vuotta on eletty jo joitakin päiviä olen havainnut, että joitakin pieniä lupauksia on tullut tehtyä, vaikka ne eivät oikein kuulu tyyliini. Ehkä ne ovat enemmän suunnitelmia. 
Niistä kerron ehkä lisää myöhemmin. Nyt on syytä mennä nukkumaan, muuten on tosi, tosi väärä niska aamulla(kuten meillä päin sanotaan).

Hyvää alkanutta vuotta 2015-

toivon meille kaikille!