minun päiväni

Herään painajaisuneen.
Yskittää.

Viisaampi nousta, kuin yrittää enempää nukkumista.

eilisen ilta, kiva, touhukas.. 
Sää viielentyi, taivaalla kirkas pyöreä kuu, sekin saattoi minua herätellä: kuun vetovoima :)

Ajatukset pomppivat.

Tänään täytän 45 vuotta.
Oikeastaan huippu hienoa olla tässä iässä. Elämää osaa arvostaa lahjana.
Olen niin rikas -  vailla rikkauksia.

Nuo ihanat lapset, juuri parhaat omana itsenään.

Maailmassa niin paljon ihmeteltävää.

Ohikulku matkalla edellisenä iltan näin kauniit kaupungin jouluvalot, juhapukuja näyteikkunassa ja kaikkea kaunista muutakin.

Tuli mieleen että ehkä haluaisin ostaa itselleni kirjan lahjaksi.
Vaihtoehtoina mm. Esko Valtaojan Kaiken käsikirja tai RhondaByrnen Voima ( positiivisen ajattelun muistutusta aina tarvitaan).

Ehkä en kuitenkaan osta.. hm.. Tärkeämpääkin on, paljon tärkeämpää.

Nyt mahdollisesti viisasta yrittää nukkumista.
Saattaapa olla rankempi työpäivä edessä, näillä unilla. Mutta joskus näinkin.

Viikonloppu - tykkään!

Marraskuussa tai tänä syksynä yleensäkin on ollut paljon rauhallisia viikonloppuja.

Näin on nytkin.

Viikko puurtamista, ja sitten saa olla ja tehdä mitä haluaa - omaan tahtiin.

Ulkoilu ei ihan hirveästi kiinnosta. Märkää, lauhaa ja harmaata.
Ennuste lupailee, että ensi viikolla ehkä viilenee.
- Toki olen pyöräillyt kauppareissut ja koirulaista lenkittänyt, mutta ei mitää suurta "wau" oloa ole tullut, vaikka olenkin tietoisesti pyrkinyt ajattelemaan mitä kaikkea hyvää tässäkin hetkessä on.  
Halu olisi ollut merta katsomaan, mutta siihen en vielä saanut itseäni motivoitua tarpeeksi. Oman aikansa ottaa, että pyöräilee tästä rantaan. Lyhyen valosan vuoksi ei ole nyt saanut lähdettyä.

Takapihalla kävin vielä hieman siivoilemassa. Samalla mielessä pyörivät tuleva kevät ja kaikenlaiset kesäiset ja keväiset hetket tuossa pienellä pihalla. 

Onnellisuus on nyt ihan sellaista pientä ja hyvää, ei mitään hätää :)
Lauantaina on jo saanut työn taakkaa pois harteiltaan.

Mikael Karvajalka teemalla nyt

Uunissa lasagne. Seuraavan päivän ruoka.
Hyvä minä.

Tänään touhuilua, että huomenna pääsen konserttiin.

On joskus vaikea saada itsensä ohjelmoitua velvollisuuksien mukaan. Lopulta kuitenkin pakolliset saa tehtyä.

Paljon mielummin istuisin ja lukisin kirjaa, joka on kesken. Nyt se on vaihteeksi Waltarin Mikael Karvajalka.
Tästä kirjasta olen ihan innoissani. No, viimeistää viikonloppuna luen sen loppuun.
Kiinnostavaa on. 1500-luvun oloja ja tilanteita alkaa pohtia samalla helposti hieman laajemmin.

*******

Huomenna entinen työkaverini tarjoaa lipun musiikkielämykseen. Luvassa varmasti hieno Romeo ja Julia -konsertti.

Olen siitäkin oikein innoissani. Ainoa harmi on vaatteet. En millään jaksaisi miettiä mitään siistimpää päälleni. Vaan eipä se auta.- Pakko lähteä tätäkin tuumailemaan. En kyllä kovin hienosteluasua laita, koska töihin on ensin mentävä ja vielä töistä kipitettävä tämän ystävän luokse. Sade ja pimeys jatkuu luultavasti huomennakin. Tänään asteita  +6.

Marraskuinen keskiviikko

Tällaisena varsin tavallisena keskiviikkona..

Työpäivän päätyttyä, bussimatka kotiin, kotona iloinen hännänheiluttaja ottaa minut tapansa mukaan riehakkaasti vastaan. Nyt tässä kahvikupin ja koneen äärellä.

Töissä ei ihan se tavallinen päivä sittenkään, koska

hieman mietteliäänä noita työjuttuja pohdin.

Olen ollut pitkään samassa työpaikassa, toki välillä vähän kokeilin opiskelujakin, onneksi.

Mietin, mikä on minun suuntani nyt? Karua on se, että rahat eivät riitä, vaikka kokopäivätyössä olen. Työ vie hurjan paljon voimiani, vaikka omalla tavallaan on palkitsevaa ja hyvää työtä.

Usein nykyisin mielessä, pitäisikö minun sanoa itseni irti ja katsoa miten käy. Löytyisikö uusi suunta ja jotain. Vielä ei ole sellaista rohkeutta ollut, koska olen puntaroinut, että paljon on hyvääkin tässä työpaikassa. Eikä toisaalta halua lapsiaan tämän niukempaan elämään. 

No joo näitä mietteitä. Josko joku tilanne tulee tai merkki, joka ratkaisee suunnan tässä työasiassa.

Taidan hieman löysätä tuota työntekotapaani, jos tilanne sallii. 

Ja työpäivän jälkeen hyvät vampyyrikirjat saattavat ajatukset mahdollisimman nopeasti ihan muihin aiheisiin.

Hyvää elämää tämä on tällaisenakin, mutta jotain muutosta kaipaa.

Ehkä hieman enemmän ajatteluaikaa. Aikaa huomata ja tuumata, virkeänä.

Jospa lähden ostamaan muutaman rivin Kenoa, pitäkää minulle peukkuja!

Ja niin, pakolliset sääkommentit: Lämpötila on juuri nyt  0 astetta. Viime viikonlopulla lähtivät lumet ja pimeys palasi. Yöllä on taas satanut ja maassa on vähäinen kuurakerros..