Työnaisen lauantai

Ikkunasta kurkistelee aurinkoinen lauantaiaamu.

Lunta pienellä takapihalla on vain pullapeltin kokoinen alue.

Siivosin ilmeisesti tuon pihan syksyllä melko hyvin, koska minusta se vaikuttaa siistiltä.
Tai sitten talvi on muokannut kaikki ainekset toistensa väreihin sointuviksi.
 Rauhallinen kokonaisuus ruskean sävyjä ja pieni ripaus vihreää tuijassa ja kivikkokasvissa.
Saatanpa käydä  jo haravan varteen tuossa iltapäivällä,  jos vaa ehdin. 

Pienempi tytär kun pyyteli päästä kaupunkiin aurinkolasiostoksille yms. On maanantaina lähdössä Piispalaan leirille ja sinne pitää vamistautua huolella. Tämä nuorimmaiseni on tarkka ja tunnollinen tyttö. 


Lauantaiaamussa on aina pientä taikaa.
Työviikon jäkeen saa herätä rauhallisesti ja tehdä aamutoimet ilman isompia kiireitä.
Kahvikupin äärellä selailen uutisotsikot ym.
Yöllä on varmasti käynyt lähellä nollaa-pakkasellakin, maa vaikuttaa vielä kuuraiselta.
Nyt onkin juuri  sopiva aika lähteä aamulenkille koiraystävän kanssa.


Kirjoitan ehkä myöhemmin lisää.

Iloista viikonloppua kaikille! 
Vappu on jo kolmen päivän päästä. Aina se hurahtaa tämä keväinen aika niin yllättävästi.

Näissä kuvissa tämä hetki: lauantaina ennen yhdeksää. Kodin arkinen ilme ja kurkistus pihalle ihan sellaisenaan.




















Päivä oli mukava touhuineen. Kaupunkireissu omien tyttöjen kanssa. Jäätelötkin nautittiin, vaikka tuuli oli kolea.
Pieniä kävelyretkiä koirulaisen kanssa, joten jäätilanne katsastettu. jäälautat olivat vähän liikkuneet kohti merta, mutta osa jäästä vaikuttaa sulavan paikalleen.

Takapihan siivous oli helppo ja mukava homa. Sopivan pieni on piha. Nautiskellen tein sen ja mietin; seuraavana keväänä ehkä asumme jo toisaalla. 

Hain itselleni pullon punaista viiniä ja lasillisen sitä nautiskelin pihatöiden kunniaksi. Herkullista mutta väsyttävää. Seuraavaksi olikin pakko keittää kahvit.

Tämän päivän havaintoja on se, että avokado on ihan hurjan ihanaa herkkua reissumiesleivän päällä, vaikka ei ehkä näytä kovin nätiltä.
Ihanaa herkkua on myös suklaajuustokakku, jota isompi tyttöni valmistaa juuri keittiössä.

.

Ensimmäiset joutsenet nähty, lumi sulaa

Vesipisarat ikkunassa ja rapakon pinnalla.
Kevät tulee tänäkin vuonna, vaikka ilmeisesti onkin myöhässä aikataulusta.

Lumi sulaa vauhdilla. Sää kääntyi viime viikonlopulla plussan puolelle.
 Tätä ennen kipakat yöpakkaset pitivät tiet liukkaana, vaarallisena. Ei ollut hyvä se, kun isä liukastui ja mursi jalkansa.

Eilen näin ensimmäiset joutsenet tälle keväälle.

Huomenna on viikon viimeinen työpäivä, sitten ehkä seuraillaan kevään merkkejä enemmän.

Tällä viikolla vaihdon bussin autoon työmatkalla. Ihan hyvä, koska aamulla tosiaan väsyttää ja pieni lisäaika on tarpeen. Tänään poikkesin kahvilaan kotimatkalla. Makea kakkupala ei ehkä ollut paras valinta. 

Arkistokäynti

Eilen viimeisen lomapäivän kunniaksi vein itseni keskustaan

ja toteutin pitkäaikaisen haaveen käydä maakunta-arkistossa.
Halusin katsella kirkonkirjoja sukutukimusmielessä.

Yllättävän helppoa se olikin. Mikrofilmattujen aineistojen selaamien ei tuottanut vaikeuksia.
Turhaa olin jännittänyt. Olin joskus arkistokurssilla käynyt ko. paikassa ja minulle oli jäänyt mielikuva vaikeasta asiasta. Ehkä tehtävä jonka tuolloin teimme oli vaikeampi - en kyllä muista enää mitä se koski.
No, nyt sujui kivasti ja henkilökunta oli avuliasta.

Pääsin melko helposti esiäitini Elisabethin jäljille, mutta isälinja jäi edelleen epäselväksi.
Saattaapa olla, että asia ei koskaan selviä. - Eli se kuka oli Elisabethin lasten isä. Toisaalta ei ole väliäkään tuleeko tilanteeseen lisäselvyyttä. Itsessään tämän naisen asuinpaikkoja ja lasten syntymiä ( joita löysin ainakin seitsemän ajalla 1869-1885) oli huikea katsella. Mietin kovasti mielessäni sitä millaista elämää hän oli viettänyt.  Hän avioitui 43 vuotiaana vuonna 1889 miehen kanssa,  joka antoi ainakin nimensä, jos ei geenejään suvulleni.
Tällaisesta linkistä oli apua kun kotona selvittelin mitä oli löytynyt. Sanastoapua täällä.

Arkistossa vierähti nopeasti kolmisen tuntia. Menen sinne varmasti piakkoin uudestaan - niin mielenkiintoista se oli.
Arkiston jälkeen pyörähdin vielä taidemuseossa, mutta koska olin jo nälkäinen en oikein malttanut keskittyä taiteeseen. Pikainenkin käynti tosin antoi sopivasti tunnelmia.

Kaupungin elämää arkiston suunnalta katsottuna.

Alla taidemuseon väriläikkä ja ilon pilkahdus. Voi kuinka kaipaan jo kevättä ja kirkkaampia luonnon värejä elämääni.

Ystäväiseni

Koiruus... herätteli minut yöaikaan- Hyppäsi sänkyyn.

Raukka parka oli jotenkin levoton. Ulkona kävimme.

Nyt tuossa makoilee onneksi rauhallisena.

Eilinen päivä oli rankka tälle vanhalle ystävälle, koska leikkasin turkin.

Yllättävän nopsaan sain homman tehtyä, vaikka kuten yleensä meillä oli alkuun

yhteistyövaikeutta.

Pesun jälkeen koirulainen tärisi, paleluako vai mitä oli.

Illalla kuitenkin jo leikki lleulla ja pureskeli vähän luuta.

Koiraystäväni on paras koira maailmassa.

Syksyllä tulee täyteen 11-ikävuotta. Iän alkaa jo huomata.

Ihanaiseni on rodultaan serra de airesin paimenkoira.

Tuossa linkissä oli sopivasti infoa rodusta ja monia kuvia serroista.

Lomaillen kesäaika on alkanut helposti

Pääsiäinen on vietetty ja kesäaikakin on alkanut.

Kiva tunne kun ei tarvitse lähteä vielä töihin, vaikka on  ihan tavallinen arkipäivä.

Iso tyttö lähti kouluun jo kahdeksaksi, mutta pienempi saa aina tiistaisin mennä vasta yhteentoista. Hassu aika, ei meillä vaan tällaista ollut yläasteella. Aina oli 9-15, jos oikein muistan. Välitunnillakaan ei nykyisin tarvitse kuulemma mennä yläkoululaisten ulos.
 No saatiin viettää mukavaa aamuhetkeä yhdessä. Letin laitoin ja juteltiin. Mietittiin josko iltapäivällä, koulun jälkeen mennään elokuviin.
 Katsottiin tovi, jopa vähän vanhoja lastenohjelmia youtubesta.

Pääsiäisen aika oli perinteistä olemista. Käytiin vanhempieni mökillä; saunottiin, syötiin hyvin, ulkoiltiin aurinkoisessa säässä. Koolla oli isompi lauma, tärkää väkeä: Kaikki lapset, pojan tyttöystävä, omat vanhemmat  ja enoni myös lyhyen aikaa. Tarpeellista yhdessäoloa, mutta vastapainoksi oli kiva tulla kotiin, jossa vähemmän hääräämistä. Rasitukset arjesta ja työstä painoivat omalla tavallaan vielä - yleensäkin usein pääsiäisen aikaan olen tavallaan väsyksissä, vaikka toisaalta olen innoissani rituaalista, joka kääntää kelkan selkeästi kohti kevättä.

Vanhempieni seurassa on hyvä olla. Heillä on vielä jaksamista. Äiti häärää lieden äärellä ahkerasti ja muutenkin puuhaa riittää. Toki välillä tulee mieleen, että vähän voisi jostain tinkiä ja olla vaan- säästää itseään. No ehkä kaikki on suhteellista jos on eläkkeellä ja vapaa-aikaa on tarpeeksi nauttii siitä kun on väkeä ja touhua. Paha olisi jäädä vain paikalleen ihmettelemään.

Itselläni ei vielä pääsiäisen pyhinä ollut paljon tarmoa. Olin paljon TV:n äärellä. Monta suosikkiohjelmaa onkin löytynt kevättalven aikana ja niitä tuli katsottua tallennuksesta ja muutenkin. Suomen selvytyjät on ottanut pauloihinsa, vaikka alkuun olin siitä hyvin epäileväinen. Kokkikilpailuja on tullut katsottua, Game of the Thrones toinen tuotantokausi loppui juuri. The Walking dead on juoneltaan myös kiinnostava, kolmas kausi näkyy Foxilla. Ym... Tarpeellista tällainenkin hermolepo.

Tänään tunnen oloni onneksi vähän tarmokkaaksi. Halusin tännekin kirjoittaa kuulumisia.
Kohta taidan lähteä kauppaan, kirjastoon ja kävelemään. 

Pääsiäisenä kasvattelin ohraa ja rairuohoa, mutta en ole muita kylvämisiä tehnyt. Tavallaan olen hieman erilaiseen kevääseen valmistautunut. Kuinkahan onnistun, kun kaupassa vähän sormet syyhyää kohti siemenpusseja. 

 Koulujen loppuessa ilmeisimmin vietämme isolle pojalle juhlia täällä meillä.
 Hän valmistuu ammattiin. Ylioppilaslakki oli myös pikkuisen ajatuksissa, mutta hän sanoi, että pitkä matematiikka oli vaikea, eikä mene läpi. 
Itsellehän näitä tutkintoja tehdään ei äideille tai muille, myöhemmin ehtii. Kaksoistutkinnossa on kyllä omat haasteensa, mutta onhan se hienoa kun on sitten ammatti. 

Kesän alkuun olemme myös hieman suunnielleet muuttoa kerrostaloon. Siellä ei pihakukkia niin paljon tarvita kuin tässä rivitalossa. Saa nyt nähdä, miten käy tuon suunnitelman. Pienempi tytär on ainakin innoissan. Toki monta asiaa pitää loksahtaa kohdilleen ennen kuin asia etenee. Katsotaan rauhassa.

Tähän linkitän päkän Kössi Kengurua. Minua tuo vähäelkeinen tapa tehdä lastenohjelmaa viehättää edelleen. Nykylapsoset ehkä vaativat hieman värikkäämpää.