Joulupöllöjä, palloja ja keijuja

Taas on viikko päästy torstai-iltaan.
Torstaina jo uskaltaa huokaista vähän, enää yksi päivä aherrusta.
Työviikon sykli .... 


Kulunut viikko on ollut suuntaa näyttävä ja tulevia muutoksia enteilevä, siis työssä.
Auttanut valmistautumaan.
Mielessäni olen pomppinut tyynestä, aallon harjalle.
Silti vielä pinnalla, toiveikkaana jopa.


Näkökin riittää, vielä =)
Kävin  näöntarkastuksessa.


Stockmann ilahdutti nytkin kauniilla esineillä. 
Katselin tyttömäisin silmin ihania valoja, kuusenkoristeita.
Nyt niihin ei ole vielä turtunut.
Lilan ja vaaleanpunaisen sävyjä, perhosia, keijukaisia, possuja..kaikkea somaa.
Nappeja ja rusetteja.
Erityisen söpöjä olivat pöllöt.!


Mitään en ostanut, olenhan päättänyt karsia ja vähentää kaikkea turhaa tavaraa.
Katseleminen riitti.

Kuuntelen omia toiveitani ja vietän vapaata

Omaa aikaa on minulla nykyisin ollut aika kivasti, kiitos tästä lasteni isälle, joka nykyisin noudattaa sopimusta ja lasten toiveita paremmin.

Siis joka toinen viikonloppu olen itsekseni.

Täytyy myöntää, että nautin kyllä tästä rauhasta ja vapaudesta.

Vaikka varmasti onnellisinta aikaa on lasten kanssa, kun on se kaikki touhu ja hyörinä ympärillä.

Silti  tarvitsen myös tätä hidasta ja hiljaisempaa, vastapainoksi kaikelle.

Tänään kävin kirpputorilla ja taidemuseossa. Oulun taidemuseossa oli tänään Naisten Afrikka-päivä.

Taidemuseo ja museokauppa ovat minulle mieleisiä paikkoja. Nyt näyttelyiden lisänä Afrikka teema. Halusin mennä, vaikka en ollut sillä tuulella, että olisin halunnut syventyä kansanedustajan puheeseen.

Teema saa minua pysähtymään ja ajattelemaan aihetta, vaikka en kovin syvällisiin phdintoihin pääsisi. Samankaltaista on taiteen aistiminen. Kokonaisvaltainen tunne puhuttelee, vaikka en kovin paljon yksittäistä teosta ajattelisi.

Sama tunnelmien vaihtelu oli myös kirpparilla. Kävin nimittäin neljässä eri paikassa.

Täällä omalla kylällä SPR:n kirpparilla ja työnhakijoiden ylläpitämällä itsepalvelukirpparilla, sekä kaupungilla Second top boutiquessa ja toisessa täydessä ja sekaisessa kirpparissa.

Varasin itsellini myös myyntipöydän. Ostoksia tein maltillisesti. Löytyi vain hame ja villapaita, sekä muki ja lautanen.
Kuvissa tunnelmaa museossa ja kadulla. Samanlaista lehtimattoa on saanut katsella jo aika monta viikkoa ja jatkuu varmasti vielä, koska suojaissa paikoissa on puissa vielä lehtiä.


Söpössä pussissa museokaupan ostokset; hamppunarua ja kookosnappeja, sekä juuttiputiikin pöydästä avaimenperä.

Liikkumista

Edellisen viikon hyvät aikeet ovat pysyneet mielessä, ainakin vielä.
Joka ilta olen saanut itseni kunnon kävelylenkille.
Kumma kyllä, pimeässä on hyvä kävellä. Koirulainenkin kulkee sutjakammin vierellä ja kunnon hiki tulee. 
Pimeässä vaan marssitaan eteenpäin ilman sen kummempia ajatuksia. Hyvää oloa alkaa tulla matkan edetessä.
Liikkuminen piristää paljon enemmän kuin nukkuminen.


Tunti on aika paljon illasta, mutta ymmärsin, että tuo liikunta on edellytys, että jaksaa ja pysyy terveenä.
Koitan hoidella näppärästi ruuanlaitot ja pyykinpesut.
Toivotaan, että tämä hyvä vire säilyy. Liikkumisen iloa kaikille muillekin! :)

Syksyn touhuja

Syksy on edennyt nopeasti.
Blogin päivitys on unohtunut tai jotain..


Sää on reilussa viikossa vaihdellut kovasti.
Syyskuun viimeisinä päivinä koeteltiin etelä-Suomessa
lämpöennätyksiä ja uutiskuvat näyttivät, jopa ranalla oloa.


Viikolla oli vuorossa syysmyrskyä, korkeita aaltoja ja vedenpinnan
nousua.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin ollu mielestäni lämmin syksy,
 vaikka sateitakin oln ajoittain ollut.


Tänä aamuna oli kirkas sää ja yöllä oli käynyt pieni pakkanen.


Teimme reilun tunnin kävelyretken joen rannassa.
Koirulainen innolla ja päättäväisesti, kun olikin jo aika monta päivää edellisestä 
kunnon lenkistä.
Emäntä, kun taas vaihteeksi oli ollut flunssassa.


Nyt on kunto toivon mukaan nousussa. Tein vankan päätöksen, että nyt alkaa kuntoilukuuri. Ihan pakko saada pirteyttä ja kuntoa liikkumalla enempi.
Joitakin viikkoja sitten olin jo hyvällä alulla, kun työpaikalla oli parin viikon liikuntakilpailu.
Joku siihen vaan tuli, että vähän väsähdin.


Nyt on suunnitelma ainakin hyvä! Kaikkein ensimmäisenä työpäivän jälkeen jotain liikuntaa ja sitten vasta muuta.


Syksy on kaunista aikaa. Kävelyllä näin vielä syksyn värejä, mutta pääosin jo alkavat olla lehdet varisseet ja maisema on avoin.
Lehdet olivat hauskana mattona pyöräteiden pinnalla.


Syksy ei ole minulle aina ihan sitä parasta aikaa, vaikka pidänkin paljon siitä, että meillä on vaihtuvat vuodenajat. En saa kaikkeen ihan parasta otetta.
Ihmisten syystöissä ja luonnon valmistautumisessa talveen näenkin jo ne seuraavat vuodenajat.
Pirteät talvisäät, lumen ja pakkasen. Tämän jälkeen uuden kevään ja luonnon heräämisen.
Mutta juu..ei mennä asioiden edelle. 


Syksyssä on puolensa.
Toivon, että jonain iltana näen paljon tähdenlentoja. Eilen en valitettavasti ollut ulkona oikeaan aikaan. Kaleva uutisoi kauniisti"Taivaalla sateli tähtiä"

Tänä syksynä olen innostunut myös lukemisesta enemmän kuin pitkään aikaan.
Olen oikein ahminut jännitystä ja muuta.
Syynä on ehkä sekin, että vapautin itseni opiskelun yrityksistä. Nyt voin vapaasti valita mitä luen.
Jonakin päivänä voisin vaikka listata lukemiani kirjoja tähän blogiin.
Sekin voisi olla kivaa.


Neulepuikot ovat myös olleet tavallista useammin sormissani. 
Ensimmäinen pipo valmistuikin tänä vuonna jo ennen ensilumen satamista.


Nyt voisi olla aika siirtyä koneelta kauhan varteen.
Tyttöset eivät näköjään innostu ehdottamistani eilisistä keitoista.
Tyttöset olivatkin oikein reippaina tämän viikonlopun. Ainahan sitä äiti joutuu "valittamaan"
jostakin, mutta hyvää on ollut enemmän kuin huonoa. Omat huoneet tytöt järjestivät uuteen uskoon ja siitä olikin paljon iloa kaikille.