Joulun tunteita herätellen

Joulun odotuksen tärkein asia on minulle tässä hetkessä mielenrauha.

Keskityn olennaiseen.

Vältän kiirettä, jos vain voin.

Juuri äsken kuuntelin Tomi Metsäkedon joululevyä, söin maksalaatikkoa ja katselin pihalla pimeässä kauniisti tuikkivia jäälyhtyjäni. Oi ihmettä. Walking In the Air...

Sanoja

Pohjoisen taivaan alla kitkutteli köyhä kansa..

On perjantai ja koululaisten syysloman alku.

Timo Rautiaisen kappaleen säe sopii hyvin tähän päivään.

Rahallinen niukkuus on tällä hetkellä jokapäiväistä.

Mietin, mikähän on olennaisesti muuttunut, kun ei tunnut mitenkään raha riittävän edes välttämättömään. Tuloissa ei ole mitään uutta tapahtunut, joten syynä on menojen kasvu.

Lapset kasvaa ja menot, yleiset menot ja kustannukset nouseva.

No miettimällä ei asia kohene. Kunhan vaan jotenkin keplotellaan päivä kerrallaan. 

Toinen puoli laulun sanoja on siis herkullisempi ajatusmatka.

Pohoisen taivaan alla...

Kävelimme pienemmän tytön  ja koiruuden kanssa iltalenkin.

Maassa oli hieman lunta, jota alkuillasta oli satanut.

Kuu paistoi täydesti. Ja kuun ympärillä näkyi selvä halo.

Satumaisen kaunista.

Tähtitaivas on jännittäviä tarinoita täynnä.

Vierailen  joskus  tähtitieteellisen seuran, Ursan sivuilla. Ja availen yleensäkin uutiset, jotka koskevat tähtitiedettä.

Tässä pieni näyte siitä, miten jännittäviä asioita ja ilmauksia voi löytää:

"Syksyllä näkyy paljon kaksoistähtiä. Tunnetuin lienee Albireo Joutsenen tähdistössä. Kirkkaampi tähti on oranssi ja himmeämpi sinivihertävä.

Vegan vieressä oleva Epsilon Lyrae on nelinkertainen tähti. Se näkyy juuri ja juuri paljain silmin kaksoistähtenä."

Pipo

Pipo tuli valmiiksi. 
Ensimmäiset märät lumihiutaleet leijailevat taivaalta ja tuuli tuivertaa.

Historiatietoisuus

Tämä termi hypähti silmiini eräästä sähköpostilistan

viestistä.

Aloin makustelemaan sanaa.

Kyllä vain, minä pidän siitä.

Laitan sen samaan lokeroon 

sanan muistitieto kanssa.

Muistitieto ja historiatietoisuus ovat mielestäni käsitteitä, joilla

subjektiivisesta, yksilöllisesti koetusta voi muotoutua yhteisöllistä, kun asiaa tarkastellaan tarpeeksi suurella aineistolla.

Historia ja tietoisuus..hmm..

Pohdiskelen sanaa ensin omasta mielikuvastani käsin.

En pyri heti hakemaan oikeaa selitystä sanalle.
Kuitenkin asia jää mieleeni ja jatkan selvittelyä.
Lödän sivuston joka kertoo"Suomessa on meneillään ensimmäinen koko väestön ajatuksia menneisyydestä kartoittava tutkimus Historiatietoisuus Suomessa"

Mielenkiintoinen aihe. Kyselytutkimuksen kysymyksiin voi miettiä omia vastauksia.Täällä kysymykset, jos kiinnostut.

Tutkimus jatkuu aineiston analyysillä. Jään seurailemaan asiaa, koska se kiinnostaa minua.
Historian tutkimuksen päivillä Jyväskylässä käsitellään  aihetta.

Maailma on pullollaan mielenkiintosia aiheita :) 
Muistitieto on myös yksi asia, johon haluan perehtyä joskus tarkemmin.
Mitä halutaan muistaa ja mitä unohtaa?


Eilen virittäydyin paremmalle tuulelle sisustuslehden ja suklaan avulla. Tänään voisin neuloa loppuun isomman tyttösen pipon..

 

Vanhat kirjat

Tänä aamuna päätän olla iloisen reipas ja tehokas koko päivän.

Päätän nauttia, että on niin monta puuhaa ja mahdollisuutta.

Aamu oli sateinen.

Touhuilin rutiinit ; ruuanlaitot, koiran ulkoiluttamiset, pyykit ym.

nopsaan tahtiin. Jos vertaan normi lauantaihin.

En luopunut edes tavanomaisesta tavastani piipahtaa läheisellä kirpputorilla.

Silti ehdin kohtuullisen ajoissa yliopiston kirjastoon ja kirjaston jälkeen tietokonehalliin.

Työskentely siellä ei ollut erityisen tehokasta, mutta en anna sen häiritä.

Sain olla hetken toisessa ajassa ja paikassa.

Tälle matkalle veivät vanhat teokset, joita olivat kirjoittaneet mm. Samuli Paulaharju ja T.I Itkonen.

Kirjastossa ja yliopistolla on monta sellaista paikkaa, jossa viihdyn ihan vaan itsekseni. 

Illalla juuri auringon laskiessa tein vielä ystävän kanssa kävelyretken.


Joella katselin kuinka kuu teki valollaan sillan veteen, niin ihmeen kauniisti.
Ei vielä ollut pimeää, joten syksyiset puut erottuivat  myös rannoilla.
Huikeaa!! Harmi, kun ei ollut kameraa. Toisaalta olisi harmittanut, kun 
ei olisi saanut kuvaan sitä mitä näki.


Illalla sää viileni. Taivas oli kirkas, taisin nähdä, jopa Jupiterin.
Jupiter näkyy tänä syksynä kirkkaana tähtenä iltataivaalla.

Syksyn tunnelmat

Ruska on väritellyt puita ja maaston muuta kasvillisuutta. 

Paikoiltellen lehdet alkavat jo putoilla. Joutsenet muuttomatkalla

pysähtyvät läheisellä järvellä.

Sanonkorjuun aika. 

Keittelin pikku puuni antimista hilloa.

 Jopa kolme purkkia sain.

Sangossa puolukat odottavat pakkaseen laittoa.

 Äiti toi punajuuria, joita oli säilönyt.

Minä en ole mikään innokas noissa säilöntäpuuhissa, jotain silti teen.

Kynttilät ja sukkapuikot rauhoittavat ja tuovat tunnelmaa.

Kodin turvallisuus ja lämpö korostuvat, mutta toisaalta on halu lähteä ulos pirteään syyssäähän 

hakemaan kuntoa ja voimaa.

Kesäloma on enää muisto muiden joukossa.

Minä näen tarpeelliseksi tarkastella rehellisesti ja kriittisesti itseäni: ihmisenä, ystävänä, työntekijänä, opiskelijana, äitinä jne.

Mitkä ovat ne resurssit joita minulla on käytettävissä kuhunkin "rooliini"?

Miten olisin tyytyväinen ja onnellinen elämässäni? Miten jaksaisin parhaiten?

Perimmäisiä kysymyksiä , joihin ei heti löydy vastauksia.

Eikä tarvitsekaan löytyä.

Tärkeää on, että tiedostan kysymykset

-

Syksyllä voi myös tulla joskus olo, etten halua olla yksin, ilman parisuhdetta. Muistoissa on pimeitä syysiltoja, jolloin koiran ulkoilutus oli myös kädestä pitämistä.

Muistojen vuoksi Joutsenet ja Nothing Else Matters kuuluvat yhteen.
Näiden kauniiden asioiden vuoksi laitan kappaleen tänne. Toisaalta minäkin olen siihen kyllästynyt, mutta silti siinä on joku juttu. Kuten joutsenissakin..

Loma

Lomalla.. aika on todellakin aivan toinen ilmiö.

Ajan kuluminen ja käyttö muuttuvat.

Koska olen perillä. Olen lomalla.

En erityisesti odota mitään, vaan toivon tuntien olevan pitkiä ja ajan antoisaa.

Vietän aikaa tuumaillen ja viipyillen askareissani, jos siltä tuntuu. 

Teen toisenlaisia asioita ja tykkään tavanomaisistakin askareista, kun voin suorittaa niitä kiireettä, katsellen työni jälkiä.

Kotia on kiva laittaa ja järjestää. Olen tehnyt pieniä kivoja löytöjä kirpputorilta.

Kirpputoreihinkin tarvitaan aikaa, joten se on selkeästi lomajuttu.

Haluan tehdä käsilläni jotakin pientä näpertelyä, virkkausta, palapeliä tms.

Lasten kanssa olen saanut viettää myös enemmän yhteisiä tunteja.

Olen yrittänyt löytää meille kaikille sopivia tekemisiä ja  joskus siinä jopa onnistunut.

Vanhin aarteeni on jo 16-vuotias ja kasvun ja kypsymisen voi huomata, kun mietin esim. edellistä kesää. Myös tyttäret ovat venähtäneet ja muuttuneet. Toisaalta kasvaminen lisää äidin huolta, koska kuminauha välillämme venyy jo useinki hyvin pitkäksi. Omat hommat ja kaverit kutsuvat tyttösiä. Ja äidin puuhaa on: soitella missä olet, ole varovainen, tule jo pois uimasta, nyt on aika tulla kotiin jne.

Tiedostan, että tämä kuuluu äidin rooliin, mutta joskus tuntuu, että tulen tästä kaikesta huolesta ihan hulluksi. No, välillä osaan rentoutua myös tästä asiasta. Parhaiten tietysti silloin kun kaikki ovat tässä lähelläni.

Mietin jo joskus, kuninkahan sitten, kun on aika, että muuttavat omilleen kokonaan.

Tätä tuskin vielä kannattaa pohtia. Kaikkeen kypsyy ajallaan :))

IIIIIIIII

Kirjat kuuluvat ehdottomasti lomaohjelmaan.

Olen lukenut muutamia kirjoja lomallani. Haluaisin lukea vielä monta monta lisää.

Minusta on tullut vaan niin hidas lukemaan.

Pohdin ja makustelen asioita ihan liikaa, siksi etenen hitaasti.

Eräs lukemistani kirjoista on Paulo Coelhon Alkemisti. Luin tämän,koska olen kuullut paljon kirjasta. Ei paha, muttei ehdoton suosikki. Ajatuksia, jotka ymmärsi hienoiksi, mutta toisaalta unohdin ne jo kohta.

Vaiheessa on ja lukemisen alla Harrissia ja Landeria.

Olen lukenut, myös muutamia runoteoksia. Ne ovat olleet hyviä omalla tavallaan ja suosittelen niitä lämpimästi. Toinen on  Riitta Rossilahden Vihreä viittani ja toinen Omar Khaijamin  Ruukku rubiiniviiniä.

Lomalla, kuten yleesä vapaalla, aikaan liittyy myös ilmiö, jonka myötä haluaisi tehdä monta kivaa asiaa. Paljon enemmän kuin todellisuudessa on edes hyvä. Tähän kokemuksellisesti täyteen elämään pyrkii osa minua. Osa minusta taas on se hidas ja verkkainen, joka viihtyy kotona.

Lasten kanssa on käyty hulinassa, mutta omalla ajallani, kun nyt lapset ovat toisen vanhemman luona, huomaan myös laskevani euroja. Etelä vai pohjoinen, mitä tekisin, minne menisin?

Tällä hetkellä en kuitenkaan ole menossa.

Istuin vasta pienellä pihallani. 

Ei vielä ollut pimeää, että olisi haluttanut laittaa kynttilää, vaikka jo yö on.

Ihailin tänään ostamaani runkoruusua.

Kaikki on kasvanut. Luonnossa aika on tehnyt ihmeitä.
Kukista on tullut omenia.

Hennoista taimista oikeita kukkia.

Kesä on muuttunut vaaleanvihreästä kypsiin sävyihin.

Tänään on ollut viileä päivä. On tuntunut oudolta laitaa pitkähiaista päälle, vaikka aurinko on paistanut. Helteen loppuminen tuntui haikealta, mutta säätiedotuksen mukaan sitä on luvassa lisää.

AIKA

Kesäloman alkuun on vain noin 15 tuntia.

Ajallinen määränpää on hetkeksi taas saavutettu.

Nyt on helppo miettiä aikaa ja sen olemusta.

Aikakäsitys on kultturisidonnainen ilmiö.

Meidät on sosiaalisaatioprosessissa opetettu toimimaan tiettyyn aikaa, tietyllä tavalla.

Minä opetan ahkerasti lapsiani tässä asiassa, tietenkin...

Tietty rytmi ja säännöllisyys ajankäytössä on yleensä hyve.

Aika on vallan väline. 

"Aikatutkimuksen piirissä on kehitetty teesi ajan nopeutumisesta, akseleraatiosta. Yhteiskunnassa siirrytty non-stop - elämään ja 24/7-kulttuuriin, jota leimaa ajallinen samanaikaisuus, epälineaarisuus, katkonaisuus ja välittömyys. Seurauksena on jatkuva kiire ja aikapula niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin." (Lainaus Wikipedia)

Aika on siis monitasoinen ja haastava aihe.

Palaan aiheeseen, kun minulla on enemmän aikaa=)) Lomalla voin jopa muuttaa omaa aikakäsitystäni.

Suoraviivaisesta, johonkin toiseen, lomaihmiselle sopivampaan..

Kukkia ja sateenkaariunia

"Liian helposti me alistumme
Päiviin arkisiin ja harmaisiin
Ilman taistelua antaudumme
Emme usko enää unelmiin

Vaikka mustavalkoinen ois maailma
Silti oikeus on meillä kaikilla
Nähdä sateenkaaren värisiä unia.."

Viikonlopulla ostetut reilun kaupan ruusut. Erityisen kauniita ja kestäviä.

Pihlaja työmatkalla.

Oman pihan kesäkukkia. Hentoisia, mutta päättäväisiä.

Omenapuu

Pienellä takapihallani on omenapuu.

Istutin sen nejä vuotta sitten.

 Ostin taimen pian sen jälkeen, kun olimme muuttaneet tänne.

Nyt ensimmäistä kertaa siinä on paljon kukkia.

Herkkää ja kaunista.

Myös pihlaja kukkii. Kasvukausi on selvästi edellä aikaisemmista vuosista tänä kesänä.

Tai siltä minusta tuntuu. Hellejakso muutamia viikkoja sitten vauhditti kasvua.

Tutkin Ilmatieteen laitoksen tietoja aiheesta. Terminen kasvukausi on alkanut 9.5 näillä korkeuksilla. Vaikuttaa siltä, että myös 2009 on ollut hellettä toukokuussa, kuun lopulla. Tänä vuonna saatiin pidempi yhtäjaksoinen lämpöjakso.

Mielenkiintoisia myös nuo säätilastot. Ja ihmeen lyhyt tuo ihmisen muisti. Lämpimät ja kylmät jaksot muistaa parhaiten, jos niden aikaan tapahtuu jotakin erityistä.

Afrikan tähti

Monet helpohkot lautapelit ovat minulle tuttuja. 
Töissä pelaan usein lasten kanssa,
samoin kotona. 
Kesällä lautapelien pelaaminen on usein vähäisempää. Sateisella säällä tai ulkona aurigossa vietetään joskus  kesälläkin mukavia yhteisiä pelihetkiä.


Kuvan peli on tietenkin iki-ihana  Afrikan tähti.
Meillä ei taida enää kotona ko. peliä olla, vaikka uskon, että peli toimisi vielä meidän perhepelinä hyvinkin. 


Minun ei nyt ollut tarkoitus kuvailla pelaamista. Niin mukavaa kuin se onkin.


Eilen huomasin sen, että elämäni on näinä päivinä kuin Afrikan tähti.


Kuljen eteenpäin, saavutan etappeja, pohdin riittävätkö rahat, tuleeko yllätyksiä tai esteitä vastaan. Edessä siintää yksi maali ja tavoite.
Olkoot se maali minun elämässäni nyt kesäloman alkaminen.


Välietappeja olen jo tavoittanut. Näitä on ollut mm. pieni reissu työn takia. Reissu hieman jännitti, joten iloinen olo, kun homma oli hoidettu.
Toinen voisi olla, vaikka koulujen loppuminen. Lapset pääsevät vapauteen arjen kiireistä. 

Näin siis mennään..kohti lomaa...

Tässä muutamia kuvia reissulta. Hassuja valintoja. Viehättivät minua jostain syystä.




Mukavia arkisia juttuja on ollut tänäänkin monia. Pitää muistaa ihmetellä, vaikka loma-ajatuksia on mielessä:


Vastaleikattu ruoho tuoksuu...
Takapihan pienessä omenapuussa on paljon kukkia.
Oma äiti on kylässä.
Sain häneltä tomaatin taimia.
Näin siis..




Lisään tähän linkin, joka minusta oli kivaa asiaa. Lukekaa se ja viihtykää luonnossa! Maabakteerit ovat hyödyksi.

Tänään

Metsä

Tänään juoksin metsässä pitkästä, pitkästä aikaa.

Viime talvi oli niin luminen, ettei tullut liikuttua kovin paljon muuta kuin tehtyjä reittejä ja valmiita kelkkauria. Keväällä omistauduin jäiden ja rantojen tarkkailuun, joten olin miltei unohtanut kuinka terapeuttinen paikka metsä on.

Tänään kuitenkin sinne lähdimme. Ja kuljimme muuallakin kuin poluilla ja teillä.

Lämmin, mutta ei liian paahtava ilma metsässä, oli ihan täydellinen. Unohdin ihan kaiken muun.

Eivät haitanneet ötökät, eikä se, että väliin oli liejua tai risut raapivat. Ehkä juuri nämä olivat oikeaa extremeä minulle.

Asun ihan taajamassa, mutta onneksi vielä hyvin lähellä on metsää, jossa voi liikkua omassa rauhassa luonnosta nauttien. Tämä lähimetsä pelasti minut noin neljä vuotta sitten, kun olin eronnut lasteni isästä. Sinne juoksin kaikki huoleni ja murheeni. Olin kyllä fyysisesti huippukunnossa tuolloin.  Samaa en voi sano nyt. :D  Tämän päiväinen lenkkini kuitenkin oli lupaava alku. Ja mikä parasta, joka metri lisäsi henkistä hyvää oloani. Näin käy usein metsässä. Lähtiessä, vaikka olisi kuinka ikävä olo, tarpeeksi kun tarpoo niin olo selkiytyy pikku hiljaa. 

Hiljaista äänetöntä puhetta itsensä kanssa on helppo käydä. Tänään tosin mikään ei vaivannut lähtiessäni. Keskityin tuntemaan ja kokemaan; tuoksut, lämmön, äänet, maiseman, pörriäiset, neulaset jne. Näin kauniissa maailmassa ei tosiaankaan jaksa olla surkeana. Tuoksujen ja vihreyden määrän lisääntyminen on niin uskomaton juttu. Kohta kukkivat tuomet. Se on minusta melkein kaunein aika vuodesta. 

Hellerajalla

Kesän alkua ei tarvinnut pitkään odotella. Helle ja lämpimät säät tulivat tänä vuonna jo toukokuun puolessa välissä myös tänne Oulun korkeudelle.


Helatorstain pitkän viikonlopun saimme nauttia lämmöstä ja nyt alkavalla viikolla tuntuu, että lämmintä riitää vielä useampia päiviä.


Luonto heräsi kasvuun nopealla tahdilla. Voisin sanoa hiirenkorvien tulleen koivuihin 14.5 ja nyt kolme päivää tuosta; lehti on jo mukavassa koossa. Sadekuurojakin on sopivasti ollut.


Kesä tuli niin kovalla rytinällä, että ihmisen mieli ei sitä oikein ymmärrä.


Vastahan minä kuvasin jäiden lähtöä.


Nyt yritin ikuistaa kuviini pienet lehdet, kasvavan ruohon ja lämmön.
Nuo pienet alut olivat vielä niin hentoja, että minun kamerani ei niitä pysynyt kunnolla havaitsemaan. (Kuvissa on jotakin viikonlopustani.)  Värit jäivät vaisuiksi. Pohdinkin mielessäni : Alku kesän ihmeellisyyden saattoi parhaiten nähdä ihmisissä. Iloiset ilmeen ja kevyet vaatteet kertoivat sen, että lämmin ilma ympärillä tuntuu ja tuoksuu hyvältä. Harmi, että minä en juurikaan kuvaa ihmisiä.


Helteisellä säällä ihminen ikään kuin pysähtyy. Pitäisi olla aikaa vaan olla.
Itselläni oli paljon tekemättömiä töitä. Niiden kanssa kamppailu alkuun hieman rasitti, mutta sitten päätin, että pysähdyn minäkin ja teen enimmäkseen pieniä mukavia asioita.


Lopulta löysin iloa ja tyytyväisyyttä: pyöräilystä lähimaastossa, istuskelusta kirjan kanssa takapihalla. Lueskelin hitaasti, sanoja makustellen. Olin vailla oppimisen tai ymmärtämisen pakkoa...


Alku kesällä huomaan olevani usein helposti normaalia väsyneempi. Loma jo siintää ajatuksissa  ja työvuosi painaa. Jotta havaitsee ja iloitsee kaikesta kokemuksellisesta luonnossa joutuu pinnistelemään enemmän.
 Aina se pinnistely palkitaan. Mieleni oli rauhallinen, kun ilta myöhaisellä jaksoin kävellä mukavan lenkin -  koirani kanssa tietysti.

Ihmettelyä

Ilta-aurinko alkoi paistaa ja jaksoimme lähteä koira-kaverin kanssa lenkille ihmeitä etsimään..

Lohtu mukanaan

Musiikki on kuvien ohella eräs tärkeä elementti.  Toisaalta tilanne on hyvin vaihteleva. Joskus ei mikään musiikki kosketa, vaikka haluaisin. Joskus taas löytää erityisiä sisältöjä juuri tietystä kappaleesta tai tietyn yhtyeen tyylistä.


Suomenkieli on minulle tärkein, mutta musiikki jota kuuntelen on usein englanniksi laulettua. 


Paljon soitettu, mutta silti ihastuttava tuote on Viikateen kappale Kuu kaakon yllä.
Yksi kotimaisen kielenkäytön helmistä, minulle siis. On niitä paljon muitakin.







Lisäys myöhemmin:
 Ostin vasta tämän Kuu kaakon yllä CD:n.
Työmatkalla hyvää kuunneltavaa, vaikka ei aina mitään ilolaulantaa ole.
Sanoista löytää uusia asioita, vielä useamman kuuntelun jälkeen.

Lievää söpöys ähkyä

Äitienpäivä on tärkeä päivä.

Äitejä muistetaan ja kiitetään.

Olen kiitollinen ja onnellinen kolmesta lapsestani.

Aamulla herkistyn heidän lahjoistaan ja iloitsen heidän seurastaan.

Muistan myös omaa äitiä. Alituiseen ihmettelen, kuinka hän jaksaa olla niin hyvä äiti.

Tasapuolinen, ahkera ja kaikkea.

Minäkin yritän kovasti olla hyvä ihminen, mutta todellisuudessa en läheskään aina onnistu.

Facebook ja media kiittävät kilvan äitejä. 

Illansuussa minulle alkaa tulla ähky. Nyt riittää..

Maailma ei ole niin söpö ja ihana. Todellisuus on välillä muuta.

Meillä huudetaan ja haukutaan. Minä en ole kiva. Lapset eivät ole kivoja.

Maailmassa on kyllä paljon ihanaa ja hyvää, mutta todellisuus on tasapainoilua.

Eikä aina niin kummoistakaan.. 

Enkä minä niin söpöstä maailmasta edes tykkää.

Rosoa, romua ja roskaa pitää olla, että se on todellisuutta. 

Paljon mielenkiintoisempikin maailma on silloin.

Tässä en kuitenkaan tarkoita, että pitäisi luopua positiivisesta asenteesta.

Tiedän, että tästä tulee aika hassu kirjoitelma.

Jospa kuitenkin joku ymmärtäisi mitä ajattelin.

http://areena.yle.fi/video/966818 
Katselin TV:stä Antiikkia, antiikkia. (Linkki, jos haluat katsoa.)
Siinä esiteltiin tätä maalausta. Maalaus oli minulle tuttu, mutta esittely toi uusia ajatuksia.


Taiteella on erityisiä merkityksiä, vaikka en mikään taiteentuntija olekaan.
Teos on Gallen-Kallelan Symposion.  Kuvassa joukko ystävyksiä pohtimassa symboleja ja mysteerejä..Ehkä... :))
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Symposion_(Akseli_Gallen-Kallela)

Takapiha heräilee

Olen onnellinen pienestä takapihasta.


Siivosin sen talven jäljistä. Puuhailin hitaasti ja ihmetellen.
Välillä istuin teetä nautiskellen ja katsellen.


Aurinko lämmitti mukavasti suojaisessa paikassa. 


Keskustelin naapureiden kanssa enemmän kuin koko talvena.
Kesän tulo herättää meidät pohjoisen murmelit pesistään :))


Pesin myös tänään sängynpeitteni. 
(Koska joku kuratassuinen oli jättänyt siihen varpaan jälkensä.)             Peite kuivui nopeasti sopivassa tuulessa. Koko huone tuoksuu nyt puhtaalta.
Miten ihania ovat ulkona kuivatut pyykit. Ylellisyyttä tosiaankin!!
            

How to relax?

Viikonloppu alkaa.

Töistä palatessa on vapautunut olo.

Taas viikko töitä tehty.

Kotona - ihanaa.

Kuitenkin tietty suorittaminen leimaa kotona oloakin.

Tai ei se ole välttämättä suoritus vaan levottomuus.Haluan niin paljon. 

Pitää kokea, tehdä ja ehtiä. Lyhyessä ajassa paljon.

Toisaalta keho ja mieli vaativat lepoa. 

Mikä on tärkeysjärjestys? Pohdin..

Kotitöitä; teen niitä tarpeeksi, jotta olisi mukava olla.

Pieni piha kutsuu..sen siirrän seuraavaan päivään.

Koirakaveri pääsee ulkoilemaan lyhyemmän kaavan mukaan, pääsee silti.(Mukava olisi ollut olla pidempäänkin luonnossa, vaikka viileää onkin.)  

Pöydällä odottaa tärkeän tehtävän materiaali ja uusi Muinaistutkija. Ne saavat vielä jatkaa odottamista.

Toinen tytär (pienempi) saateltiin kisareissulle. 

Toinen tytär (isompi) oli illan kaverilla, mutta palattuaan askarrellut äitienpäivä juttuja ja ollut koneella. 

Koneella minäkin muiden puuhien välissä.

Isompi Tyttö ja minä herkuteltiin jäätelöllä ja juteltiin. Enemmänkin olisi voinut olla yhdessä. Saunavuoro jäi käymättä..

Katselin romanttista elokuvaa. Ehdin mukaan vasta toiselle puoliajalle, mutta juoni selvisi ja tarina päättyi onnellisesti.

Tämä Blogikin houkuttaa minua. 

Haluaisin lukea ja ymmärtää,  kirjoittaa ja ajatella...

Kun listaan asioita. Ymmärrän mahdottomuuden. Aikaa on vain vähän kutakin asiaa kohden. Siksi poukkoilen.

Onneksi tiedostan, että tämä on enemmän perjantain ongelma.

Lepään yön ja yleensä lauantai on jo luonteeltaan rauhallisempi. Hyvä niin. 


Kuuntelin touhujen lomassa J.J Cale & Eric Clapton musiikkia. 

The Road to Escondido

J.J. Cale & Eric Clapton

Kesä alkaa

Kesä alkaa...

Vappuviikonloppu alkaa olla takana päin.

Rauhallista vapun viettoa.

Sää on ollut viileä täällä Pohjois-Suomessa.

Paitsi vapunpäivänä saattoi tuntea hieman kesäisemmän sään, jos oli oikein tarkkana.

Tuuli oli toisella suunnalla, ehkä..

Huomaan, kuinka paljon on tapahtuntu vajaassa viikossa.

Joki virtaa vapaana. Pieni takapiha on jo lumeton.

Kuljen tutut tiet kylän keskustassa kameran kanssa.

Näen aina jotakin uuttaa ja ihmeellistä noissa tavallisissa maisemissa.

Minulla on tietyt erityiset kiinnostuksen kohteet, jotka houkuttavat ottamaan kameran esille.

Näitä ovat mm. vesi (kuten joki, oja, meri, rapakko), veneet (mielellään kumossa), kivet, tiiliseinät, vahat lautarakenteet jne.. Lista taitaa olla loputon. Kuitenkin tänään huomasin uuden kiinnostavan jutun, ne ovat työmaakopit. Kuinka iloisissa väreissä nämä hassut kopperot tervehtivät ohikulkijaa.

Kamerani ei ole erityisen hyvä, mutta en nyt anna sen häiritä. 

Nautin todella paljon kuvistani.

Toivon, että joku toinekin näkisi niitä. Tietenkin vain tässä sivuillani. 

Kulkiessani luonnossa katselen ja ihmettelen usein asioita kameran linssin läpi.

Olen joskus huvittuneena todennut, että motivaatio jatkaa matkaa vähenee, jos kamerasta sattuu loppumaan akku.

Tänä viikonloppuna lapset olivat toisen vanhemman luona. 

Koti oli minua ja koira-ystävää varten. Nautin myös kodista.

Oma RAKAS KOTI. Tämä asunto on periaatteessa vanha ja rähjäinen, mutta henkisesti tämä on ollut hyvin tärkeä turvan ja mielenrauhan paikka, jo kohta neljä vuotta.

Tässä vapun herkkujani...maistuivat kyllä.