Ihan parhaimpiin fiiliksiin ei ole päässyt kovin usein, joskus onneksi kuitenkin.
Äityliini pääsi eilen kotiin sairaalasta, monia monia viikkoja siellä oltuaan. Asiassa on ollut miettimistä meille kaikille. Nyt isosti peukkua vaan, että kaikki menee hyvin ja paraneminen edistyy.
Kesäloma on ollut helteinen ihan ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta.
Lämpö on kyllä hyvä asia, mutta kerrostalo kaksion huonoimmat puolet korostuvat hieman liikaa. Kuumaa ja savuista. Koirulaisen kuumuus kait se eniten säälittää.
Suihkuttelu ehkä auttaa hieman, uimahalukkuutta ei tälläkään koirallani ei tunnu olevan.
Ehkä serrat eivät ui. :) Toki voisi yrittää enemmän totutella.
Itselleni kesän parhaita hetkiä ovat olleet mukavat tunnelmat luonnossa ja pieni retki tyttösteni kanssa Rovaniemelle. Junareissulla oli myös koirakaveri mukana ja hyvin se meni, vaikka junassakin oli kuumutta riittämiin.
Tytöt ovat nyt isänsä luona. Muutaman oman rauhallisen päivän olen viettänyt tai ei ehkä ole ollut kuin eilinen kun ei ole mitään erityistä menoa ollut.
Olen lueskellut paljon. Kivalta on tuntunut, kun on taas saanut otetta tuosta lukemisesta. Alku lomasta luin, mutta eteneminen oli todella hidasta ja vailla intoa. Kädessäni oli tuolloin 1040 sivuinen kirja. Etenin noin 300 sivua ja sitten ymmärsin siirtyä toisenlaisiin aiheisiin ja hieman lyhyempiin tarinoihin.
Kirjastosta löysin myös kirjan joka oli jäänyt noin 10 vuoden takaa mieleeni, mutta en muistanut nimeä tai kirjailijaa. Useinkin olin tuta kirjaa etsinyt ja sattumoisin nyt tällä viikolla sen kirjaston hyllystä löysin. Kirjan uudelleen luettuani laitoin sen ehkä harlekiinien kategoriaan, mutta jotakin siinä oli joka edelleen ilahdutti, vaikka ei ehkä ihan niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Kirja oli Lily Priorin Keittöhurmio.
Lisäsin tähän kuvia mukavista hetkistä luonnossa. Kamera on ollut aika vähän käytössä, mutta onneksi joskus sentään. Kuvat ovat minulle tärkeä tapa muistaa ja päästä hieman kuin takaisin tuohon kuvaushetkeen.
