torstai 4. marraskuuta 2021

Tavallinen hyvä päivä

 Tavallinen torstai, mitäpä se mahtaa olla. Nyt kun mietin, niin minulle tavallinen päivä voisi olla sellainen päivä,  jossa tunteet ovat aika hyvin tasapainossa, on riittävän voimissaan, ihan olemaan vaan siinä arjessa, työssä ja tekemisissä mukana tyytyväisenä.

Tämä päivä oli sellainen.

 Aamulla menin pyörällä töihin reilu 6 kilometrin työmatkani, kun edelliset päivät olin mennyt autolla, koska selkäni oli ollut jumissa. Ja voi sitä pyöräilyn iloa. Siinä kyllä herää kivasti eloon, kun pyöräilee. Lisänä on usein se kokonaisuus, kun  maisema ja musiikki yhdistyvät. Ja pitihän sitä, kuten aina yrittää ottaa muutamia valokuvia, vaikka pimeän kuvat eivät oikein onnistu ja kellokin kulkee aamulla niin vauhdilla.

Töissä ei pahaa kiirettä. Mutta juu, siitä ei mainita sen kummempaa yleensäkään. 

 Olin päättänyt jotain extraa tehdä työstä palatessa. Joten kävin viinilasillisella ja vähän  taidetta kurkistamassa. Ja kivasti se toimi. Kotona iltani oli rento ja mukava, mutta voimiakin oli vielä. Katselin Ursan virtuaalista tähtiretkeä. Tykkään tähdistä niin paljon ja aina, ja aina ne ovat ihme.

Nyt on ilta jo uutisten ajassa. TV:n katselu on aika lailla jäänyt, mutta nyt tuossa taustalla on TV 1 20.30 uutiset. Glasgowssa pidetty ilmastokokous, tietysti vielä koronatilanne ja rokotukset ovat ainankin illan aiheita. Onneksi itsellä on ollut jo yli 3 kk ajan  kahden rokotuksen suoja. Tämä alue on tällä hetkellä kiihtymisvaiheessa koronan suhteen. Rajoituksia ei kuitenkaan ole tullut.













maanantai 8. helmikuuta 2021

Kaikki keinot sallittuja

 Kas kummaa. Silmäni eksyivät tämän blogin sivuille. Ihan kiva asia.

Eipä ihmeitä kokemuksia näin maanantaina. Korona-aikaa eletään valitettavasti edelleen.

Rokotukset ovat edenneet hitaasti, koska rokotteita ei ole saatu Suomeen kovin hyvin. 

Samalla muuntunut ja herkemmin tarttuva virusmuunnos on alkanut levitä. Ei siis kovin 

huikeaa sillä rintamalla. Toki saan olla kiitollinen, että ollaan selvitty terveenä ja järjissään.

Töissä aika normaalia ollut. Vapaa-ajalla hyvin pienet ympyrät. Onneksi voi ulkoilla ja

 sitähän  minä olen kyllä tehnyt. Kävellyt ja pyöräillyt tosi paljon. Olen kyllä tosi iloinen ollut, 

että siihen on aina mahdollisuus. 

Arkeani muutti radikaalisti se, että minulla ei ole enää koiraystävääni. Se ulkoileen nyt 

mielessäni ja toisessa ulottuvuudessa. Todella iso muutos, jonka olen nyt vasta pikku hiljaa 

alkanut ymmärtämään reilu 2 kk aikana. Aikuisiälläni minulla on ollut oma koira n. 29 vuotta. 

Olen ehdottomasti vielä hyvin paljon koiranulkoiluttaja sisimmässäni. Joku osa minussa 

ihmettelee tätä muutosta koko ajan. Ei ole kiire töistä kotiin, ei tarvitse/kuulu asiaan käydä 

ulkona aamulla ensimmäisenä tai illalla viimeisenä. Ei huoledittavaa tässä lähellä, vain minä 

itse. Yritän sopeutua ja pärjätä ilman koiraa. 

Elämää koronan kanssa on ollut nyt aika lähelle jo vuoden. 2.2. 2020 päiväkirjassani oli 

"tavallinen" kirjoitus ja sitten tuli uusi näkökulma mukaan, pooikkeusolot ja huolet. Toisaalta 

tähän on jo tottunut, ei enää jaksa koko ajan seurata uutisointia, vain tarpeelliset. Elämä on 

muokkautunut sen mukaan mitä voi, vaikka  kovin paljoa ei voi. 

Voimme vaan yrittää tehdä elämästämme niin kivaa kuin mahdollista. Moni on löytänyt mm.

 käsityöt uudelleen ja leipominen myös on hyvin suosittua. Minulla näitä em. ei ole juurikaan 

enemää kuin aiemminkaan, mutta silti ymmärrän niiden arvon. Kävelylenkillä rantaan päin 

harvoin on hiljaista.  Ulkoilu on myös  monelle luonteenomainen tapa kompensoida niitä 

harrastuksia, jotka ovat nyt vaikeampia toteuttaa, siksi että moni paikka on kiinni tms. Tällä 

hetkellä onneksi tartuntojen määrä on kotikaupungissani Oulussa lähtenyt laskuun. 

Eiköhän tämä tästä pikku hiljaa helpotu. Siihen asti sinnitellään. Jaksaa,  jaksaa vaan!

Välillä on hankalampaa sietää, mutta kyllä me kestetään.

 Elämä on kuitenkin kaikenkaikkiaan usein ihanaa ja luonto ihmeellistä ihan tällaisenakin 

aikana.