Eilen työssä pientä konfliktia. Onko kuohunta minussa vai muualla? Sitä on vaikea sanoa.
Toisaalta joskus täytyy aukaista suunsa, jos alkaa tuntua, että onko asioiden suunta menossa ihan pieleen.
Hiljaa oleminen on joskus hyvästä, mutta sitä ei jaksa loputtomiin, jos joku vaivaa.
Suun aukaisu voi olla hyvinkin pelottavaa joskus, kun seuraukset täytyy ottaa vastaan.
Selittämistä, mielen pahoittamista ym.
Omassa itsessä tuntuu, että olen tosi huono, ilkeä ja paha. Koska minulle tyypillistä on enemmän ihmisten ymmärtäminen, ei kova moittiminen.
Toisaalta näen itseni laajan kokonaisuuden ymmärtäjänä, koska olen ollut pitkään tässä työssä.
Olen tässä konfliktia aiheuttaneessa asiassa monesti sanonut, että keskustelua: asiallista sellaista kaivataan. Tuo ei oikein tuottanut tulosta, vaan paasaus on jatkunut ja oma näkökulma on vain nähty.. Minullakin on puutteita ja vikoja, sen tiedän... No nyt on sanottavat sanottu.
Nyt katsotaan miten asia etenee. Nyt viikonloppuna yritän unohtaa tuon ja ajatella ihan muuta.
Tyttösillä on omia tekemisiä. Minulla ei mitään ihmeempiä.
Sateinen sää. Lunta on vielä paljon jäljellä.
Eräällä kauan sitten tuntemallani henkilöllä on syntymäpäivä. Katselin "sattumalta" vanhaa onnitteluviestiä hänelle. Se oli parin vuoden takaa. Viestissä oli liitteenä kuva jäälautoista joella. Pitänee käydä joen tilanne tarkistamassa.
Kun en vielä tiedä miten jäät ovat sulaneet. Laitan pari kuvaa ihanalta retkeltä 8.4.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!