Toisenlaisia aikoja

Tämä marraskuu ei ole mennyt oikein kovin kummoisella tavalla.

Pakostakin elämään mahtuu hyviä, tasaisia aikoja ja sitten niitä toisenlaisia, vaikeampia.

Kuinka sitä osaisi nauttia arjesta ja kaikista tavallisista päivistä aina - oikein tosissaan..

Rakas koira ystäväni nukkui pois kuun alkupuoleella, sairasteltuaa jonkin aikaa.

Yksi rankimpia päiviä, jonka muistan. Ikävä on kova.

Ja muutenkin on aika tummia pilviä taivaalla ollut, sanottakoon se vaikka näin.

Toki pahempaakin voisi olla.

Selviytymisessä ja asioiden käsittelyssä  onneksi näin aikuisella jo keinoja hallussa.

Kuinka rauhoittua, kuinka saada mieleen tyyneyttä ja voimaa.

Liikkuminen on hyvä keino, siivoaminen myös,  samoin käsityö.

Kun pidän arjen rytmistä ja rutiineista kiinni olo on parempi.

Marraskuu tänä vuonna on ollut aika pimeää aika, vaikka varmasti leuto vodenaikaan nähden.

Kuvissa on kahta viikonloppua. Reilu viikko sitten, 16.11. kuvattua reissua kaupungin keskustaan. Muut kuvat eiliseltä aamulta 24.11. Talven kuvia ihan tässä kotinurkilla.

 Hauska nähdä miten valo vaikuttaa. Noin puoli kymmeneltä aurinko ei ole näkyvissä, värit ovat raskaat ja harmaan, valkean sävyjä.

Ilmassa on toisenlaiset sävyt heti, kun aurinko hipoo puiden latvoja.

.

Sumua

Tänään on ollut hurjan sumuinen päivä.
Aamulla näkyvyyttä oli  tuskin valolamppujen väliä, kun ajelin töihin. Päivälläkin sumu verhosi maiseman työpaikan ikkunasta katsoessa. 


Viikonloppuna oli vielä aurinkoisia hetkiä. Onnekseni sain itseni kiireestä huolimatta kunnon ulkoilulenkille. Ihastelin joen rannan syksyä ja kirkon ympäristöä muutenkin.

 Pitkän tovin vietin vanhalla hautausmaalla, joka oli enemmänkin kuin mustikkametsää. Muutama kivi ja metallinen hautaristi ovat kertomassa tarinaa menneestä ajasta. Maastossa on havaittavissa epätasaisuutta aluskasvillisuuden alla, tästä voi havaita myös, että tämä ei ole ihan pelkkä metsä. Hautausmaan isot puut ja hiljaisuus luovat oman tunnelmansa, vaikka suurin osa tunnelmaa minulla ainakin on omassa mielikuvituksessa liikkuvat asiat.
Mietin, millainen paikka oli silloin kun sinne haudattiin, kun vainajat olivat vielä muistoissa ja haudat merkittyjä. Millainen oli kylä hautausmaan ympärillä?
Tällainen pysähtyminen menneisyyden äärellä on ainakin minulle tarpeellista silloin tällöin.


Hautausmaan jälkeen suuntasin vielä askeleen läheiselle lammelle (pakko oli, vaikka koti ja wc:kin jo kutsuivat minua) . Ehkä tunsin sisälläni joutsenten kutsun, tai siellä ne ainakin olivat taas kerran. Usein käynyt niin, että on tullut vaan kumma halu tuonne lammen suunnalle mennä hassuunkin aikaan, ja sitten kun olen päässyt rantaan, siellä on joutsenia.
Joutsenissakin on tiettyä tunnelmaa. Tämän olen sanonut ennenkin. Ehkä olen sisäistänyt joutseneen liittyviä uskomuksia, sekä tietoja ja tuota kautta virittäydyn näiden lintujen avulla johonkin erilaiseen tunnetilaan. No,onhan se kaunis ja uljas lintu kaikkineen.

Viikonlopulla luin loput kaksi Kiba Lumbergin Memesa-trilogian kirjoista. Lähtökohtani näiden kirjojen lukemiseen oli halu tutustua romanikulttuuriin. Kirjat antoivat tietoa, mutta olivat paljon muutakin.- Ihmisyyden ja ihmisarvon puolesta tärkeitä ajatuksia. Linkitän tähän vanhan artikkelin, jonka luin Kiba Lumbergista.  Siis jos tällainen aihe kiinnostaa, suosittelen näitä kirjoja lämpimästi.

Nyt on jo tiistai, mutta halusin kirjoittaa viikonlopusta. Vähän ikävää, mutta totta, että aktiivisin oma elämä ajoittuu vapaapäiviin, eli viikonlppuun. Työn jälkeen ehdin arjen kotihommia, koiran ulkoilutusta, mutta aika vähän muuta. Hyviä hommia kotityötkin on

Haukiputaan kirkko (1762)

Sisätila: Mikael Toppeeliuksen maalaukset vuosilta 1774-1779.

Kirkon lähellä on vielä kaksi venevajaa. Muutamia vuosi sitten tuossa lähellä oli vielä muutamia vanhoja lahoja kirkkoveneitä

Vanha hautausmaa. Käytössä n. 200 vuotta. Vuoteen 1890 asti.

Kellotapuli (1751)

Tuolla kaukana ne joutsenet uivat...

Joskus vielä saan hyvän kameran ja kunnon kuvan tästä linnusta.

. 

Uusi koti

Elokuun alkupuoli oli meille eräänlaista väliaikaa. 

Muuton odottelua, tavarat jo osin laatikoissa. 

Iso tyttö aloitti uudessa koulussa 13.8 ja muutti tuolloin asumaan vanhempieni luo.

Iso muutos sekin ja vaati oman sulattelunsa. Hyvin on hänellä mennyt -reipas neiti on.

Saimme avaimet uuteen kotiin 23.8. ja siitä lähti mylly pyörimää.

Ajelin pakkulla, raahattiin tavarat hissittömään taloon kolmanteen kerrokseen, tyhjensin entisen kodin ja siivosin. Rankkaa oli,  vaikka apua sain ihanilta ystäviltäni.

Nyt ollaan kolmatta viikkoa oltu uudessa asunnossa ja asiat alkavat löytää paikkansa.

Lamput on asennettu, verhot on ikkunassa. Itse omin kätösin asentelin valaisinpistotulpat ja lamputkin paikalleen, iso jakoavain piti ostaa, että sain pesukoneen takaiskuventtiilin  tiukasti paikalleen. Kaikkea sitä oppii, kun on tarve.

Asunto on ihanan valoisa. Huoneet ovat isoja ja korkeampia kuin rivarikodissamme.

70-luvun rakennustyyli on minulle mieleinen. Piha-alue talojen välissä on laaja. Taloista ei näy toisten talojen ikkunoihin, vaan esim. keittiöstä avautuu ihana näkymä omakotitaloihin ja puustoa näkyy paljon.

Ensimäiset päivät vain ihastelin tätä asunnon  valoisuutta. Maalipinnat on uusittu, joten kaikki näyttää oikein hyvältä. Kylppäri on täysin uusittu ja se on minusta oikein hieno.

Blogien lukeminen on jäänyt vähälle huomioille, samoin kaikenlainen kirjoittelu.

Lämmin ja aurinkoinen syksy on mennyt hieman ohi omia aikojaan,  en ole ehtinyt pysähtyä kunnolla ihmettelemään ympäröivän luonnon muutosta ym. 

Sen verran olen kuitenkin ehtinyt katsella, että olen jo ihastunut uuden talon ympäristöön.

Asumme nyt vesitornin juurella. Vesitornin alla on sopiva kaistale metsäistä luontoa. Yllättävän hiljaista talojen ympäristössä on, vaikka vuokrataloja ovatkin. Ainakin vielä on ollut niin. Vesitorni on komea iltavalaistuksessaan. Lämpimänä päivänä olen nähnyt ötökkäparvia puissa vesitornin lähellä. 

Kerrostalo on tilana ja paikkana aivan erilainen kuin rivitalo.

Oma alue löyttyy kun ensin olemme kulkeneet käytävässä/yhteisellä alueella.

Oman totuttelunsa tämä vaatii, mutta oikein iloinen olen ollut siitä, että vanha koira-ystävä on pärjännyt ihan kivasti uudessa kodissa. Alkuun koirulainen lipsahteli portaissa, mutta pian oppi askeltamaan rauhassa ja tarkasti.

Laitoin tähän ihan muutaman kuvan. Otokseni ovat olleet viime aikoina aika vähissä ja laadultaan heikkoja, kun kiireessä tullut napsittua kuvia.

Jospa jonakin päivänä otan kodista kivat kuvat ja ihastelen enemmän luontoakin.

Nyt on pakko mennä nukkumaan. Sainpas sentään tänne muutaman sanan muistiin.

Lomarutiinit

Mukavasti olen jo tottunut lomailuun. Nukkumista, lepoa, touhuilua sopivasti omassa tahdissa.
Tällaista sitä kaipaa työvuoden jälkeen, että jaksaa taas uudella innolla tehdä asioita.

Sää ei ole ihan osunut kohdilleen, kun helteet ja lämpö olivat silloin kesä ja toukokuussa.

Nyt jo tuntuu aavistus syksyä ilmassa, kun eilen illalla tai taisi se olla jo yö istuin takapihalla lueskelemassa ja teetä juomassa. 

Lomailu on tapahtunut enimmäkseen kotikulmilla.
Pienen junamatkan teimme tyttöjen kanssa Rovaniemelle. Yksi yö hotellissa tuntui jo ihan kivalta vaihtelulta sekin. Ihana on tyttöjen touhuun päästä mukaan. Kotona on paljon molemmilla on omia tekemisiä, mutta tuolla olin mukana shoppailussa ja sen suunnittelussa ym. 15 ja 13 vuotiaiden elämä on aika kivaa nykyisin. Oli se silloinkin, kun olin tuossa iässä itse.  Minun sukupolvellani 30 vuotta sitten oli toisenlaisia iloja ja haasteita, mutta yhteistäkin aluetta nuoruuden kokemisessa löytyy.

Lomailua on takana noin 2,5 viikkoa ja saman verran on edessä.
Omia rutiineita on muodostunut. Minulla on taipumus sellaiseen. Tarvitsen ehkä tiettyä jäsennystä elämääni ja luon sitä rutiinien kautta. No, onneksi rutiinit eivät ole liian tiukkoja.

Kivoja juttuja on mm. se, että saan aamuisin katsoa Sydämen asialla sarjan. Olen aika ihastunut Aidensfieldin elämään ja ihmisiin, 60-luvun asioihin. Tästä uusinnasta en ole ollenkaan harmistunut, vaan päinvastoin.

Toinen lempisarja on austraalialainen Remontoijat. Sitä katsomme ison tytön kanssa iltaisin.
Omat lempikilpailijat ovat löytyneet ja heille pidetään peukkuja.
Oikein onnistunut, myönteinen formaatti. Tykkään monista asioista siinä, austraalian englantia on myös kiva kuunnella.

Kuva on Katsomon sivulta.
Tässä kaikki Remontoijat vielä mukana.



Alkukesän lämpö kypsytti mustikat tavallista aikaisemmin.
Eilen sain patisteltua itseni metsään ja se oli hyvä asia se.
Metsässä on niin hyvä olla ja sieltä tulee voimaa ihan ihmeellä tavalla.
Kohta olisi sinne tarkoitus lähteä uudestaan.

 Ensin keittelen tyttösilleni ruokaa. Perunat ja  lohifilettä (kanttarellituorejuustolla) on suunnitelmissa. Huomenissa tytöt menevät isälleen viikoksi, joten sitten pidän vapaata keittopuuhista.

Minun pitää suunnata energiaani tuolloin muuton suunnittelluun. Muutto siis toteutuu elokuun loppupuolella. Kierrätettävää ja poisheitettävää tavaraa riittää. On ihme miten kaikkea on kertynyt näiden seitsemän vuoden aikana. Talo oli aika tyhjä, kun tulimme tänne silloin 2006.

Loppusuoralla

Pehmeä helle ympäröi meitä kuin untuvan kevyt peitto.

Tuoksut tuntuvat vahvasti, kun ilmassa on trooppista lämpöä kosteuden kera..




Vuoden työtaakka on vielä niskassa, mutta kohta.. voin heittäytyä haaveilemaan ja kokemaan itselle tärkeitä pieniä asioita.

Keskiviikon illalla on jo huojentunut olo ja hymyilyttää. Kohta se loma on totta, vain kaksi aamua.

Juhannus meni mukavasti.
Lämpöä, luontoa ja läheisiä ihmisiä ympärillä.

Sukulaisuus, tuo aika merkillinen ihmisiä yhdistävä asia. Se tuntuu pitävän pintansa muutuvassa maailmassa. Ilman sitä yhteyttä ei juuri tuo tietty ryhmä olisi kokoontunut.
No joo.. en nyt osaa kirjoittaa sitä mitä mielessä liikkuu.
Aika vähäistä, on ollut tuo syvällisempi ajattelu tämän viikon iltoina.

Hämmennys

Asunnon katseleminen oli aika hämmentävää.
Vaikea tehdä päätöksia suuntaan tai toiseen.
Asunto ei vastannut odotuksia, mutta hyviäkin puolia oli.

No aamu on iltaa viisaampi..


Pohtiakseni asioita aloitan uuden "päiväkirjan".
Edellinen kun täyttyi viikonlopulla. 
Kolme vuotta mahtui vanhaan keltaiseen kirjaani.

 Akateemisen alesta lähti joskus mukaan tämä.

Jännitystä ja utuisia ajatuksia

Onpa aika vilahtanut.

Mennyt jo pari viikkoa, kun tänne kirjoittelin edellisen kerran.
Toki toisten kuulumisia tullut katseltua useammin, mutta omaa kirjoitusintoa ei ole ollut.
Ei ole tarkoitus että tekstejä on paljon, vaan tunnelmaan ja ajatuksia tallennetaan sen mukaan kun tuntuu hyvälle. 

Ajatukset ovat olleet hieman utuisia.
Loma jo mielessä.
Juhannuksen jälkeen vielä viikko työtä ja sitten se alkaa. 


Kivaan jäänitystä arkeen ovat tuoneet kouluasiat. Kivaa siksi,että iso tyttöseni sai eniten toivomansa opiskelupaikan. Syksyllä hänelle koittavat uudet haasteet ammattiopinnoissa sisustus ja verhoilulalalle.

Jännittävää on myös se, että huomenna menemme katsomaan "uutta" asuntoa.
Jos se on sopiva, muutto on edessä heti loman alussa.
Rivarielämä muuttuisi kerrostaloksi, mutta nyt tuntuu, että olemme siihen valmiita.
Peukut pystyyn huomiselle, ettei mitään isompia yllätyksiä tule ja asunto on sellainen, että voin sen vuokrata.


Muutamia muitakin kivoja ja maininnan arvoisia juttuja on näihin viime viikkoihin mahtunut.
Laitan niistä joitakin kuvamuistoja.

Pohjois-Pohjanmaan museossa avattiin toissa viikolla uusi näyttely. Siellä kävin mennyttä ja nykyistä ajattelemassa. Hitain ajatuksi kuljin...asioiden yhdistyminen tietyksi kokonaisuudeksi mielessäni teki minusta tyytyväisen.
 Näyttelyn pohjana olevaan väitöskirjaan saatan hyvinkin tutustua lisää. Harmi kun myytävät kappaleet olivat loppuneet.

Perusnäyttelyäkin tuli vähän silmäiltyä, taas kerran.

.Puistossa ja kasvihuoneissa oli myös ihailtavaa.

12.6. järjestettiin työpaikan kesäjuhla. Ensimmäinen laatuaa.

Paikalla oli jopa artisteja, joku jopa nimekkäämpikin.

Kesän kylmin ilta kyllä vei itseltäni parhaan terän ja kotiin lähtö oli aika aikainen.

Kirjasto tarjoili myös jännitystä ja matkan Firenzen, Venetsian ja Istanbulin maisemiin.

Dan Brown osaa homman, vaikka lopussa en ollut ihan niin haltioitunut.

Juhlien jälkeen

No huh,

edellisen viikonlopun juhlahumu on takana.
Nyt on keskiviikko ja vieläkin tunnen olevani tavallista väsyneempi.

Iso poika valmistui ammattiin ja sitä juhlittiin ja kahviteltiin.
Juhlat on kivoja, sitten kun ne on vietetty, mutta juu..aina tavallaan minulle sellainen koetinkivi ja haaste.
En vaan ole juhlaihmisiä, jos niin voi sanoa.
  "Kunnon äitinä" lasten elämän merkkipaalut on aina juhlittu kuten kuuluu.

Kaikki meni hyvin ja asianmukaisesti.
Tarjoilut oli hyviä ja koti oli riittävän siisti ym. 
Sopivan  pienimuotoiset juhlat -- poikaseni oli todella ne ansainnut muistamista aherrettuaan koulua tuon kolme vuotta.

Olin lomalla edellisellä viikolla tiistaista torstaihin, jotta sain siivottua ja leivottua. Loppukirihän se kuitenkin tuli, kuten yleensä.
Kesäisessä säässä oli ihan pakko ensin pyöräillä ja käydä tärkeät kesän merkit katsomassa.
Sitten vielä: piti lukea kirja, joka oli kesken.

Tietysti kirja, joka on aika tylsä ensimmäiset sata sivua muuttuu jännittäväksi juuri pahaan aikaan.  Sitten on ihan pakko lukea kaikki 650 sivua ennen kuin kykenee  muuhun hommaan :D.

Tuo em. kirja oli Patrick Rothfussin Tuulen nimi. Tätä voin kyllä hyvin suositella luettavaksi. Hyvin kirjoitettua fantasiaa. Jatko-osaakin ilmeisesti tulossa. 

Laitoin tähän joitakin satunnaisia kuvia edelliseltä viikonlopulta.

Tuo edellä mainittu vetkuttelu ennen kotitöiden aloittamista on minulle tyypillistä. Onneksi kuitenkin toimin ripeästi sitten kun alkuun pääsen. Kaikki oli valmista kun oli aika.

Iso tyttö vietti myös päättäjäisiä viikonlopulla- yhdeksän peruskouluvuotta on nyt takana. Sain osallistua kaksiin koulujuhliin, kun pojan juhla oli perjantaina ja peruskoulun päättäjäiset lauantai aamuna.
Iso tyttö on nyt elämänsä ensimmäisessä kesätyössä. Reippaasti hän on mennyt työhön aamulla ja hyvin on töissä mennyt. Leipomo ei varmaankaan ole helpoin paikka näin kesähelteellä.
Nuorimmaiseni on ollut serkun luona lomailemassa. 

No näin meillä tällä hetkellä kesää vietellään. 


Luonto on kypsynyt huikean kauniin vihreäksi.
Koiranputket kukkivat tien pientareella. Syreeni on kukassa ja pihlajakin.
Lämpö on saanut kasvun etenemään vauhdilla.

Lomaan on aikaa reilu kolma viikkoa.