Koululaisten syysloman viimeisenä päivänä itselläniki on vapaata.
Ihanan rauhallinen olo, kun tietää, että viikonloppua on yksi päivä enemmän.
Isoja suunnitelmia ei ole, mutta juuri sitä parasta kotona oloa ja tavallisia touhuja.
Arki tuntuu, jos mahdollista, vieläkin arvokkaammalta, kun alkuviikolla oli vähän huolia koira-ystävästä. Onneksi eläinlääkäri auttoi ja maha on jo rauhoittunut.
Tuo karvaturri on niin ihana ystäväni. Silittelyjä ja halauksia on kyllä saanut ja niistä nauttii.
Jos meinaa silittelyn lopettaa kuonolla pukkaa kättä, että jatkahan nyt vaan.
Kohta me taas lähdetään ulos tassuttelemaan. Ja sielläpä onkin jo LUNTA!!
Eilen illalla siinä kahdeksan maissa satoi lyhyessä ajassa maan valkeaksi.
Hassua oli, kun lumi tuli raemaisina palleroina. Nyt aamulla mittari näytti viisi pakkasastettua joten varmaan lumi pysyykin ainakin hetken aikaa.
Hieman lumen tulo hankaloitti elämää, kun ei ole vielä autossa talvirenkaita.
Senverran tuo eläinlääkärissä käynti maksoi, että ei tiedä milloin voin vaihdattaa ne, mutta eipä ole nyt pakko ajella.
Ajatuksissa on käväistä kirjastossa. Nyt lukuinnostuksen kohteena on J. R. Ward ja Black Dagger Brotherhood .Vampyyrilempeä ja jännitystä vastapainona omalle rauhalliselle elämälleni :))
Tässä niitä hassuja lumipalleroita eilisestä illalta.
Nyt meidän täytyy lähteä ulos. Kello on jo puoli kahdeksan.
Hassua, että minusta tuntuu jo hieman jouluiselta.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Taas oltiin kävelyllä öiseen aikaa koira-ystävän kanssa.
Alkaa olla ihan tapana näin viikonlopulla yöllä herätä ulkoilemaan.
Kunnon kassi-Alma, sillä löytyneet tölkit on aina pakko ottaa mukaan.
No nyt ei pitkälle menty, eikä löytynyt tölkkejä, mutta pakko oli lähteä, kun oli kaverilla massu sekaisin.
Toivottavasti ei mitään pahempaa.
Pakkasta oli muutamia asteita. Eilen oli ensimmäinen päivä, että kuura pysyi varjoisissa paikoissa ihan koko päivän, aamulla kun oli ihan viitisen astetta pakkasta. Eli sieltä se talvi taas on tulossa. Eilinen aamu oli tosi kaunis. Aamusta sain ihastella kun kuura kimmelisi auringossa ja myöhemmin auringon lämmössä puut ihan höyrysivät.
Eilisen aikana oli mielessä, että voisin jossain käväistä, jopa baarissa- mutta koti vei taas kerran voiton.
Lueskelin loppuun Cassandra Claren kirjan Langenneiden enkelten kaupunki.
Ja sen jälkeen katselin TV.tä ja neuloin.
Edellä mainittu kirja oli ihan mukava tarina. Näköjään koukutun tuollaisiin sarjoihin herkästi. Tässäkin saan jäädä odottamaan seuraavaa osaa samoin kuin True Blood sarjassa, josta luin viime viikolla juuri viimeisen suomennetun osan, eli kahdeksannen kirjan, Veren sitomat. Onneksi kirjoja riittää.
Toisaalta on sellainen hassu tunne, kun joku sarja loppuu, jopa vähän tyhä olo. Tunnistaakohan joku saman olon, se saattaa tulla yhdenkin hyvän kirjan jälkeen-- ei haluaisi vielä luopua siitä.
Monta mahdollisuutta seuraavaksi lukukokemukseksi on listattuna paperilla. Tuossa pöydällä jo odottaakin Valtaistuinpeli, joka tosin hieman hirvittää paksuudellaan, kun tuohon koukuttuu työmatkalla saa kulkea aika painavan kassin kanssa :).
No nyt on hyvä, että innostun välillä neulomisesta. Talvi tulee ja tarvitaan lämpimia sukkia, pipoja yms.
Kävin tänään pipolangan ostamassa. Ajattelin neuloa samalla ohjeella kun viime talven pipon, tosin hieman paranneltuna versiona toivon mukaan. Pipo on jo kivasti aluillaan.
Kohta saatan sitä jatkaa, vaikka tosin harmittaa hiukkasen tällainen yöllä valvominen ja touhuilu, kun kohta se taas on edessä arki ja työ, Kuitenkaan ei niin kovin ikävä juttu ole, nyt on hyvä olo ja mieli, turha miettiä ja ennakoida liikaa.
Katselin tuossa äsken jopa huomista tapahtumakalenteria. Eihän sitä tiedä, vaikka johonkin malttaisin lähteä..Syysloman aika on koululaisilla - saattaa olla jotain kivaa ohjelmaa kaupungilla.
Vielä vähän asiaa:
Lisäilin tuohon sivulle joitakin uusia blogeja, joita olen huomannut lähiaikoina. Ovat siinä itsellenikin hyvin saatavilla, jos vaikka innostuisin. Bogeissa on kyllä valinnan varaa- aiheita riittää jokaiseen makuun, se on hyvä se.
...kirjoitan muutamia sanoja pyykinpesun lomassa. (Siis pesukoneessa pyykit pyykkituvalla.)
Syksyinen väsymys on tarttunut minuun.
Pohdin liikaa työasioita vapaallakin.
Tarvitsisin hieman enemmän vapaata kuin vaan viikonloput.
Suuria ajatuksia en tähän saa, vaikka toiveenani on ollut kirjoittaa myös joskus hieman enemmän
kantaaottavaa tai asiaa.
Päässäni ei nyt vaan ole muuta kuin arjen juttuja, mutta hyviähän nekin.
Toisinaan saatta joku pieni häivähdys tulla mieleeni, mutta tämä asia on jo kadonnut tai en jaksa sitä enää koota mielssäni, silloin kun olen koneen ääressä.
Pitäsi varmaan ottaa joku pieni muistikirja, johon koota ohikiitäviä hetken mietteitä.
Viime lauantaina vietimme nuorimmaiseni synttäreitä. Neitonen on jo 13-vuotias.
Tomera ja tunnollinen seiskaluokkalainen. Paljon on kavanut tuosta etusivun kuvasta, joka on otettu vajaa 1,5 vuotta sitten. kiva oli kakkukahvitella, vaikka pienenkin juhlan aikaansaaminen on minulle aika iso juttu. En ole juhlaihmisiä, mutta lapsille kyllä haluan pientä muistamista silti.
Keittiössä iso tyttö leipoo juuri korvapuusteja.
Kiitän taas nykyistä kotitalousopettajaa. Hyvin hän on saanut oppilaat tekemään ja opettelemaan. Muutama päivä sitten teki nuorempi komeat sämpylät läksynään.
Ylpeä voin olla näppäristä tytöistäni.
Ylpeä olen myös isosta pojasta ja tyttöystävästä. Hyvin ovat pärjänneet omassa kodissaan.
Tänään oli kuntavaalien ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä.
Ehkä joskus pohdin tarkemmin suhdettani vaaleihin, tai no eipä sitä juuri ole.
Eilen satoi ensimmäiset lumihitaleet. Täällä tosin heti sulivat pois, mutta pohjoisempana on ollut lumipeitettä, jonka sanottiin kestävän muutamia päiviä.
No näin pian se meni tämä aika. Kohta siis mars pyykkituvalle.
Kun aloittaa vaan kirjoittamisen, niin kyllä niitä asioita vaan tulee mieleen.
Hieman ärsyttää jo itseänikin tässä kirjoituksessa tuo voivottelu sävy, mutta joskus sellaistakin.
Jospa kohta taas löytyy reippaampi vire.
