Tyttäret ovat olleet reissussa.
Oma viikonloppuni on ollut hiljainen,
paitsi nyt sunnuntaina, kun iso poika ja tyttöystävä tulivat.
Viikonloppu on ollut harmaa.- Räntä- ja vesisadetta on riittänyt.
Eipä uskoisi, että siitä on vain viikko, kun kävelimme ystäväni kanssa pakkasessa ja auringossa
kantavalla hangella merellä.
Rauhallista kotona oloa, ajatuksia ja lepoa. Mihinkään ei haluta lähteä, jos ei ole pakko.
Väkisinkin, näin pitkään ihan itsekseni ollessa, ajatukset ovat jo siinä ajassa, kun kaikki lapset ovat omillaan.
Millasta elämäni on sitten?
Mielikuvituksessani ajattelen omaa pientä mökkiä, jossa on pihaa ja touhua sopivasti.
Mieleen tulee heti kirjailija Maija Asunta-Johnston, joka kirjoittaa päiväkirjamaisesti elämästään
pienessä talossaan Várbalogissa Unkarissa. Hän korjaa taloa ja satoa. Pohtii rauhallisesti elämää ja ihmissyttä.
En ehkä pääse Unkariin asti, mutta vähempikin riittää.
Vanhemmillani on vanha talo mökkinä. Jospa asun siellä, sitten joskus..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!