Päätin herättää blogin henkiin. Ainakin muutamalla sanalla.
Tämä on blogi ollut minulla jo niin pitkään, että en halua sitä lopettaa, vaikka puhelin ja siihen tulevat lyhyet postaukset ovat ottaneet paljon tilaa ajankäytössä.
Joskus on hyvä pohtia vähän enemmän. Sanat ovat minulle rakkaita
Viime kerrasta onkin jo aikaa. Lähes 3 vuotta.
Nyt on jo vuosi 2020.
Vuoden alussa olin innoissani tuosta vuosiluvusta. Ajattelin sen tuovan iloa ja hauskuutta.
Kuinka väärässä olin. Tuli covid-19 virus.
No tilanne on mikä on, me ihmiset olemme selvityjiä ja sopeutujia.
Ehkä siksi istun tässä tietokoneella.
(Kovasti se hurisee, vanha raukka.)
Sanat ovat piilopaikka, matka kauas tai lähelle, toiseen aikaan ja kokemukseen.
Nyt olen kesälomalla. Kolmas virallinen lomapäivä.
Asustelen nykyisin keskustan liepeillä, yksiössä, koirakaverin kanssa.
Olen selvinnyt poikkeusajasta aika mukavasti.
Työssä kävin, toki siellä oli välillä hämmennystä ja jännitystäkin, mutta kokonaisuudessaan ei mitään pahempaa.
Nyt ansaitulla lomalla. Seuraavat 5 viikkoa. Jipii..
Koska en ole tuonut puhelimen kuvia tähän koneelle, ainakaan vielä, laitan vanhoja vajaa 3 vuotta sitten otettuja kuvia. Ensimmäinen matkani Lontooseen. Synttärimatka vanhemman tyttäreni kanssa. Kuvat ovat laadultaan mitä ovat, mutta muistoina tärkeitä💗.
