Lomalla aika usein voi havaita tiettyä rakennetta, kuinka toimin ja käytän aikaa.
Alussa sopeudun, lepäilen. Sitten tulee järjestelyn vaihe. Kotia on kiva laittaa siistimpään kuntoon.
Tämän jälkeen alan haluamaan reissua tai jotain retkeä.
Retken jälkeeen tulee ajattelun ja suunnitelun vaihe, jolloin olen jo vähän virkistynyt ja päähän mahtuu hieman enemmän jäsentyneempiä ajatuksia ja suunnitelmia.
Annan lomalla itselleni vapauden olla mahdollisimman paljon ihan niin kuin parhaalta tuntuu.
Lueskelen, lähden pienelle pyöräilylle kauppaan, kirpparille tai museoon, tai ihan vaan katselemaan.
Toki kotona on paljon ihan tavallista arjen pyöritystä, mutta pyrin siihen suhtautumaan aika rennosti. Haluan lomalla myös kiinnittää huomioita läheisiini, lapsiin ja vanhempiin, mutta siinäkin yritän pitää mielessä omat rajani. Tällä hetkellä nuorimmaiseni, lukiolainen, aika hyvin haluaa viettää aikansa omaan tapaan. Vähän on nyt yhteisiä kiinnostuksia minulla ja hänellä. Ahkerasti on valmistautunut ensimmäiseen ylioppilaskokeeseensa, joka on nyt syksyllä. Onneksi sentään vietimme yhteisellä reissulla muutaman päivän nyt alkuviikosta. Mukana oli koirakaveri ja molemmat tyttöni. Poikani on aika lailla töissä kesä, mutta mahdollisuuksien mukaan ehkä teemme yhteisen retken.
Tässä kuva Juhani Ahon museon näyttelystä Varokaa naisia! (Aiheena naisten panostus ja tekemiset kotirintamalla sodan aikana)
Kuvan tekstiä ei näy, mutta ohjeessa kerrottiin kuinka saippuaa voi säästää ja miten sen saa
riittämään kodin eri tarpeisiin.
