Siksi tiettyä kaukokaipuuta ja seikkailumielen ihailua aiheuttaa esimerkiksi uutinen, jonka näin äsken. " Kaverukset ajoivat takslla New York Citystä Los Angelesiin."
Matka oli kestänyt kuusi päivää ja maksanut 3500 euroa. Las Vegasiin pysähtyminen oli parantanut kaverusten rahatilannetta 1400 euron voitolla. Ehkäpä heillä on ollut todellinen seikkailu.
Minä pystyn matkailemaan sujuvasti metsään ja kirjastoon.
Autoon hyppääminenkin on usein mietinnän paikka ja pidempiin ex tempore ajeluihin ei näillä polttoainehinnoliila ole mahdollisuutta.
Siispä seikkailuni kaukana maailmalla rajoittuvat ehkä jatkossakin mielikuvamatkailuun virtuaalitodellisuudessa. Tämän termin käyttöä olen suosinut ennenkin, kuvaamaan sitä kokemusta jonka voin saada katselemalla tarinoita ja kuvia toisten matkoista.
Tämä ei ole ollenkaan hullumpaa tämäkään jos asennoidun oikein. Rajana ei ole edes avaruus.
Viimeksi kun bloggailin tästä aiheesta liitin tarinaani linkkejä paikoista joissa olin "käynyt" ihmettelmässä. Näitä paikkoja olivat muistaakseni mm. Machu Picchu ja Ålesund Norjan länsirannikolla. Linkeissä oli tuolloin kuitenkin jotain epämääräistä, joten poistin tarinan.
Tänä pääsiäisen pyhän aamuna palaan aiheeseen siksi, että miinusmerkkisestä taloustilanteesta huolimatta lupailen itselleni pientä matkaa joskus lähitulevaisuudessa. Lasten kanssa olisi ihana matkustaa, mutta siinä tarvittaisi sitten paljon enemmän rahaa, joten heillä on aikaa vielä toisin kuin ehkä minulla.
Ja pääsin minä onneksi mökkeilemään lasten kanssa.
Mukana olivat oma poika, tyttöystävä ja pienempi tyttöseni. Ihanat omat vanhemmat siellä myös ahersivat.
Mutta siis, minä toivon pääseväni matkalle.
Tätä mahdollisuutta odotellessa päätän nauttia täydesti kodista ja lähipiiristäni.
Minun onnellisuuttani ovat kuitenkin nämä pienet asiat ja niiden ympäriltä saan suuret kokemukseni. Hyvästä mielikuvituksesta on myös etua :))
Näissä kuvissa muutamia eilisiä tunnelmia..
