Juhla

Tyttöset ihanat, valmiina juhlaan.

Isomman ruusunnupun konfirmaatiopäivä19.2.2012.

Olen iloinen ja kiitollinen näistä juhlista.

H-hetki lähestyyy

Helmikuun kuvia, eli lampun tuunausta ja pakkaspäivää. Kuvat on noin parin viikon takaa.
Tällä hetkellä pakkanen on kohtuullinen, mutta lunta tuiskuttaa reippaasti.


Ei tarvitsisi enää sataa. Puuhaa on muutenkin. Ja minä olen väsynyt ja laiska.


Huominen ja ylihuominen aikaa ja pitää olla Tosi reipas.
Siis ...sunnuntaina isomman tytön konfirmaatio ja kahvittelut täällä omassa pikku kodossa.


No, asioilla on tapana ja järjestyä ja olenhan saanut paljon apua omilta vanhemmiltani.
Ja muutoinkin minulla on aina paras toimintakyky juuri ennen deadlinea. Pakosta on. :))


Tavallaan on kiva viettää juhlat, vaikka ei ole oikein minun luonteelle tyypillistä sellaiset puuhat.
Tiedän, että on ihana asia saada kaikki tärkeät ihmiset vierailulle.


Ja sekin on kivaa, että tämä on yksi vaihe ja sitten taas jotain muuta. Ehkä on jo kevään aika pikku-pikku hiljaa, kenties.

Työviikko saatu alkuun.
Uusi presidentti valittu ja vaalien jännitys ja kohina asettunut.
Onnea Sauli Niinistö. Kiitos Tarja Halonen.


Kiitos myös Pekka Haavistolle. 
Hyvän työn teit,
vaikka et nyt tullut valituksi sinun ansioistasi
 mielikuva Suomesta on nyt parempi kuin edellisten eduskuntavaalien jälkeen.
 Minä tykkään paljon enemmän tästä! 


Tiistain ja pakkaspäivän illassa liiankin tavallisia touhuja.
Pyykkitupa yms.


Ulkonan mollottaa mahtavan komea täysikuu.
Pakkasta noin 30 astetta. 
Eilinen kova lumisade on puhdistanut maiseman.
Kauneutta riittää, vaikka sanoilla sitä on vaikea kuvata.


Tänään tulee uusintana ohjelma: Mihin kuuta tarvitaan?
Kiinnostuin. Pitää muista katsoa.


Kiinostun monesta aiheesta, mutta keskittyminen ja aika ei riitä
kunnolla perehtyä mihinkään.

Pakkanen paukkaa..poskista haukkaa. Punainen on nenänpää, vaan villapaita lämmittää

Aika astelee nopein, pitkin askelin.
Joulu oli ja meni, tammikuu myös.
Valo on lisääntynyt vauhdilla.
Lunta on saatu tammikuussa ja nyt myös pakkasta muutama viikko.
Pakkanen ja talvi saa nautiskelemaan sisällä olosta; TV:n katselusta, lueskelusta ja sukan neulomisesta.


Erityisen energinen en ole ollut, mutta elämä on aivan ok. Ei pidä vaatia itseltään liikaa.
Ajoittain olen saanut itseni paremmin liikkumaan ja jumppaamaa.


Äsken kävin autoilemassa ja oi ja voi. Ei tykännyt autoparkani, kun ei ehtinyt tarpeeksi lämmitellä roikan nokassa. Mutta mitäpä ei äiti tekisi jos oma iso poika tarvitsee kyytiä, harvoin kun  pyytää.


Tyttärien kanssa täällä kotirintamalla ei ole kovin seesteistä aikaa. 
Ehkä meillä on hieman paineita tulevasta ison tytön rippijuhlasta tai jotain muuta kasvukipua.


Perjantai illan väsy on on tyypillinen.
Silti hetkittäin ajatus yrittää tavoittaa jotain mielenkiintoista.
Ehdin mietiskelemään nuoruuden lempikirjaa ja sen myötä katselen hieman sukuhistoriaa.


Kaveri laittaa fb:ssä iloisen laulun. Laitan sen muistoksi tähän. Hyvän tuulen tunnelmaa. Laululeija..




Tunnelmista muistoksi myös muutamia kuvia, vaikka kuvauskyky on ollut tyystin hukassa.
Hyvää talvenkuvaa ei ole tullut tai muutakaan.

Kaunista ohutta lankaa ja bambusukkapuikot.

Lumi kimmeltää aamulla pakkasessa, bussia odotellessa.




Työpäivän jälkeen on vielä vähän valoa, se on ihmeelliistä :)

Piparit valmiina

Jopas on vaikea ymmärtää, että joulu on jo ensi viikolla.


Jotain sentään on valmiina, vaikka hieman piti patistella itseään.
Siis piparit on nyt paistettu.
Mureita ja erittäin hyvänmakuisia Kukkolan piparkakkuja.
Kaupan taikinasta aikaisemmin teimme piparkakkutalon, mutta
eriähän se on maultaan ja muutenkin.


Jouluhössötykset saavat olla osaltani kohtuullisia, kuten yleensä, mutta
tärkeimmät asiat pitää tehdä, että saa sitten jouluna olla vaan.


Mutta nyt nukkumaan ja pian.
Hyvää yötä maailma :))

Lumi

Aamulla kiireiseen aamuun herätessäni.

Maa on valkoinen.

Päivällä ensilumi häviää.

Työssä kiireistä, mutta aika tyytyväisenä kotiin- taas perjantai

Lepään hetken ja sitten jaksan jopa hieman ajatella.

Analyyttisiä ajatuksia ihmisyydestä, jotka tosin jo näin myöhäisen illan tunteina olen unohtanut.

Tällä viikolla on ollut oma luonteensa.

Aika väsynyt marraskuinen tunnelma.

Hääuutisia elämäni suurelta rakkaudelta.

 Ei kirpaissut, vaan toivotan onnea.

Kuuntelin illalla pitkästä aikaa Poets of the Fallia.

Se taas vaihteksi tuntui hyvältä

1. pakkaspäivä

Iltakävelyllä näkyi komeasti täysikuu ja siinä lähellä Jupiter.

Aamulla oli pakkasta 5 astetta. 
Kuura oli maassa koko päivän.

Huomiselle kuitenkin lupailee taas lämpenevää.
 Noin 5-7 asteen lämpöä onkin ollut pitkään.

Ehkäpä se talvi jossain vaiheessa tulee.

Taidan jo vähän odottaa sitä.

Joulupöllöjä, palloja ja keijuja

Taas on viikko päästy torstai-iltaan.
Torstaina jo uskaltaa huokaista vähän, enää yksi päivä aherrusta.
Työviikon sykli .... 


Kulunut viikko on ollut suuntaa näyttävä ja tulevia muutoksia enteilevä, siis työssä.
Auttanut valmistautumaan.
Mielessäni olen pomppinut tyynestä, aallon harjalle.
Silti vielä pinnalla, toiveikkaana jopa.


Näkökin riittää, vielä =)
Kävin  näöntarkastuksessa.


Stockmann ilahdutti nytkin kauniilla esineillä. 
Katselin tyttömäisin silmin ihania valoja, kuusenkoristeita.
Nyt niihin ei ole vielä turtunut.
Lilan ja vaaleanpunaisen sävyjä, perhosia, keijukaisia, possuja..kaikkea somaa.
Nappeja ja rusetteja.
Erityisen söpöjä olivat pöllöt.!


Mitään en ostanut, olenhan päättänyt karsia ja vähentää kaikkea turhaa tavaraa.
Katseleminen riitti.

Kuuntelen omia toiveitani ja vietän vapaata

Omaa aikaa on minulla nykyisin ollut aika kivasti, kiitos tästä lasteni isälle, joka nykyisin noudattaa sopimusta ja lasten toiveita paremmin.

Siis joka toinen viikonloppu olen itsekseni.

Täytyy myöntää, että nautin kyllä tästä rauhasta ja vapaudesta.

Vaikka varmasti onnellisinta aikaa on lasten kanssa, kun on se kaikki touhu ja hyörinä ympärillä.

Silti  tarvitsen myös tätä hidasta ja hiljaisempaa, vastapainoksi kaikelle.

Tänään kävin kirpputorilla ja taidemuseossa. Oulun taidemuseossa oli tänään Naisten Afrikka-päivä.

Taidemuseo ja museokauppa ovat minulle mieleisiä paikkoja. Nyt näyttelyiden lisänä Afrikka teema. Halusin mennä, vaikka en ollut sillä tuulella, että olisin halunnut syventyä kansanedustajan puheeseen.

Teema saa minua pysähtymään ja ajattelemaan aihetta, vaikka en kovin syvällisiin phdintoihin pääsisi. Samankaltaista on taiteen aistiminen. Kokonaisvaltainen tunne puhuttelee, vaikka en kovin paljon yksittäistä teosta ajattelisi.

Sama tunnelmien vaihtelu oli myös kirpparilla. Kävin nimittäin neljässä eri paikassa.

Täällä omalla kylällä SPR:n kirpparilla ja työnhakijoiden ylläpitämällä itsepalvelukirpparilla, sekä kaupungilla Second top boutiquessa ja toisessa täydessä ja sekaisessa kirpparissa.

Varasin itsellini myös myyntipöydän. Ostoksia tein maltillisesti. Löytyi vain hame ja villapaita, sekä muki ja lautanen.
Kuvissa tunnelmaa museossa ja kadulla. Samanlaista lehtimattoa on saanut katsella jo aika monta viikkoa ja jatkuu varmasti vielä, koska suojaissa paikoissa on puissa vielä lehtiä.


Söpössä pussissa museokaupan ostokset; hamppunarua ja kookosnappeja, sekä juuttiputiikin pöydästä avaimenperä.

Liikkumista

Edellisen viikon hyvät aikeet ovat pysyneet mielessä, ainakin vielä.
Joka ilta olen saanut itseni kunnon kävelylenkille.
Kumma kyllä, pimeässä on hyvä kävellä. Koirulainenkin kulkee sutjakammin vierellä ja kunnon hiki tulee. 
Pimeässä vaan marssitaan eteenpäin ilman sen kummempia ajatuksia. Hyvää oloa alkaa tulla matkan edetessä.
Liikkuminen piristää paljon enemmän kuin nukkuminen.


Tunti on aika paljon illasta, mutta ymmärsin, että tuo liikunta on edellytys, että jaksaa ja pysyy terveenä.
Koitan hoidella näppärästi ruuanlaitot ja pyykinpesut.
Toivotaan, että tämä hyvä vire säilyy. Liikkumisen iloa kaikille muillekin! :)

Syksyn touhuja

Syksy on edennyt nopeasti.
Blogin päivitys on unohtunut tai jotain..


Sää on reilussa viikossa vaihdellut kovasti.
Syyskuun viimeisinä päivinä koeteltiin etelä-Suomessa
lämpöennätyksiä ja uutiskuvat näyttivät, jopa ranalla oloa.


Viikolla oli vuorossa syysmyrskyä, korkeita aaltoja ja vedenpinnan
nousua.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin ollu mielestäni lämmin syksy,
 vaikka sateitakin oln ajoittain ollut.


Tänä aamuna oli kirkas sää ja yöllä oli käynyt pieni pakkanen.


Teimme reilun tunnin kävelyretken joen rannassa.
Koirulainen innolla ja päättäväisesti, kun olikin jo aika monta päivää edellisestä 
kunnon lenkistä.
Emäntä, kun taas vaihteeksi oli ollut flunssassa.


Nyt on kunto toivon mukaan nousussa. Tein vankan päätöksen, että nyt alkaa kuntoilukuuri. Ihan pakko saada pirteyttä ja kuntoa liikkumalla enempi.
Joitakin viikkoja sitten olin jo hyvällä alulla, kun työpaikalla oli parin viikon liikuntakilpailu.
Joku siihen vaan tuli, että vähän väsähdin.


Nyt on suunnitelma ainakin hyvä! Kaikkein ensimmäisenä työpäivän jälkeen jotain liikuntaa ja sitten vasta muuta.


Syksy on kaunista aikaa. Kävelyllä näin vielä syksyn värejä, mutta pääosin jo alkavat olla lehdet varisseet ja maisema on avoin.
Lehdet olivat hauskana mattona pyöräteiden pinnalla.


Syksy ei ole minulle aina ihan sitä parasta aikaa, vaikka pidänkin paljon siitä, että meillä on vaihtuvat vuodenajat. En saa kaikkeen ihan parasta otetta.
Ihmisten syystöissä ja luonnon valmistautumisessa talveen näenkin jo ne seuraavat vuodenajat.
Pirteät talvisäät, lumen ja pakkasen. Tämän jälkeen uuden kevään ja luonnon heräämisen.
Mutta juu..ei mennä asioiden edelle. 


Syksyssä on puolensa.
Toivon, että jonain iltana näen paljon tähdenlentoja. Eilen en valitettavasti ollut ulkona oikeaan aikaan. Kaleva uutisoi kauniisti"Taivaalla sateli tähtiä"

Tänä syksynä olen innostunut myös lukemisesta enemmän kuin pitkään aikaan.
Olen oikein ahminut jännitystä ja muuta.
Syynä on ehkä sekin, että vapautin itseni opiskelun yrityksistä. Nyt voin vapaasti valita mitä luen.
Jonakin päivänä voisin vaikka listata lukemiani kirjoja tähän blogiin.
Sekin voisi olla kivaa.


Neulepuikot ovat myös olleet tavallista useammin sormissani. 
Ensimmäinen pipo valmistuikin tänä vuonna jo ennen ensilumen satamista.


Nyt voisi olla aika siirtyä koneelta kauhan varteen.
Tyttöset eivät näköjään innostu ehdottamistani eilisistä keitoista.
Tyttöset olivatkin oikein reippaina tämän viikonlopun. Ainahan sitä äiti joutuu "valittamaan"
jostakin, mutta hyvää on ollut enemmän kuin huonoa. Omat huoneet tytöt järjestivät uuteen uskoon ja siitä olikin paljon iloa kaikille.

Elämän puu

The Tree of Life oli kokemuksellinen ja vahva elokuva. (Kuva Finnkinon sivulta)


Jakaa selkeästi mielipiteitä. Ei luultavasti ole valtavirtaa, joka vetää suuren yleisön.
 Mielenkiintoinen kokonaisuus. Voisin katsoa toistamiseen ja jatkaa pohdintaa.

Nyt mielessä soi Kari Peitsamo ja Kauneuden puu, jonka vain Spotify löytää, joten jakaminen ei ole mahdollista.  Suosittelen sitäkin kaikille! :)

Terveiset takapihaltani

Elokuun loppua ja nautimme vielä helteisestä päivästä.
Kuljetin läppärin tänne pihalle, jotta osaisin mahdollisimman hyvin kuvata tätä hetkeä.


Kello lähestyy kahdeksaa illalla.
Mittarissa vielä 24 astetta lämmintä. Sää on pilvinen.
Päivällä paistoi enemmän , mutta nytkin välillä saattaa muutama auringon säde päästä kurkistelemaan pilvien välistä.


Tunnelma on epätodellisen tuntuinen.




Olen vähän väliä pyörähtänyt pihalle. Metsässäkin kävin.
 En malta hukata tällaista päivää sisätiloissa, vaikka puuhaa siellä olisi. 
Ikkunasta näkyy korillinen pyykkiä, tiskikoneessa on puhtaat astia ja huomiselle pitäisi tehdä ruokaa. Tavalliset touhuni siis.


Viikonlopun tunnit kuluvat niin nopsaan. 
Onneksi näyttää, että flunssat on pikkuhiljaa selätetty. Loman jälkeen onkin ollut joka viikonlopulla joku potilaana. 


Katselen pientä pihaani. 
Kaikki on kasvanut lämpimässä, mutta tänä kesänä on ollut erityisen paljon ötököitä kasveissa.
Joten kakki ei ole ollut ihan niin kaunista kuin olisin toivonut. Omenapuussa on aika paljon omenia, mutta kirvoja on ollut siinäkin. Jopa samettiruusut, jotka yleensä kukkivat pakaasiin asti kauniina ovat kärsineet ja yhdestä laatikosta jo heitin ne pois.


Tyrnejäkin tulee enemmän kuin aikaisemmin. 
Alku viikosta täytyy poimia omput ja tyrnit.


Auringonkukkani ovat nupulla vasta. Jos sää jatkuu lämpimänä saattavat ehtiä kukkaan.
Toivottavasti kesä vielä jatkuisi. 

Kuvassa hevonen, joka on uusimpia ostoksia kirpparilta.
Ilahduttaa väreillään ja kuvioillaan.
Halvempi kuin karkit kulhossa =)

Tyrnin värisävyt, luonnon omaa taidetta.

Tämä hetki ja näkymä paikaltani.

Ihastelua kaupungilla

Bussikortista innostuneena jaksoin lähteä kaupunkiin myös vapaapäivänä.
Päivän teemat siellä olivat Antiikki- ja keräilymessut, sekä Likkojen lenkki.
Valitsin ensimmäisen, sekä myös vähän kaupoissa ihastelua.


Em. messuilla en ole usein käynyt. Tänäänkin tyydyin vain ihasteluun, en tehnyt hankintoja.
En löytänyt mitään niin erityistä, että olisi sen halunnut "mahdollisessa" hintaluokassa.
Vanha puurasia ja metallirasia vähän houkuttivat, mutta ei tarpeeksi.
Mielestäni myyjiä ei ollut kovin paljon, mutta minä nyt olen huono arvioimaan, kun ehkä kerran aikaisemmin olen käynyt vastaavan kaltaisessa tapahtumassa.
Jos olisi ollut varaa, muutaman hyvin kutsuvan esineen näin. Toinen näistä oli kahvipannu ja toinen oli savilautanen.
Toisaalta on hyvä tyytyä katseluun. Liika tavara ei ole hyväksi.
Katselin enimmäkseen tutun näköisiä esineitä. Reilu 40 v. ikää ja lapsuuden esineitä aletaan jo myymään antiikkina.. hmm.. No, 70-luku on kaunista minunkin nykysilmillä, kuten monen muunkin. Jonakin aikana en varmasti niitä osannut arvostaa.


Kävin myös oikeissa kaupoissa. Pitkästä aikaa, voisi sanoa. Suuntaan nykyisin paljon useammin kirpputorille. 
Stockmannin astiaosasto ja muut sisustusasiat ovat myös aina niin ihastuttavia. Kauniit asiat jäävät ajatuksiin ja piristävät, vaikka ei teksi ostoksia.


Tein itse yhden ostoksen, josta iloitsen kovasti. Uusi kivan näköinen ja toimiva laukku on nyt minun. Kävin myös Robert's Cofee:ssa kahvittelemassa. Tähtihetkiä: suklaakahvia ja croissant mieleisessä tilassa nautittuna, kera kivan sisustuslehden.


Kulttuuritalolla ajattelin pyörähtää näyttelyssä, mutta kävinkin vain wc:ssä.
Ihanat animehahmot; prinsessat, kissat ym, olivat täyttäneet paikan, joten jätin taiteet myöhemmäksi. Suloista tuo anime ja Manga- harrastus. Mitenhän itse olisi suhtautunut, jos olisi ollut silloin joskus tällaista mahdollisuutta pukuleikkiin ym. Nyt tuntuu ainakin niin kiehtovalta.

Katselin vaihteeksi uudempia rakennuksia. Viehättäviä nekin.

Lankaa ja käsityölehtiä

Toisessa blogissa oli osuvasti kuvattu tätä loppu kesän aikaa, kotiin päin kääntymisenä.
Koti ja sisustaminen alkavat kiinnostaa.

Samaa tunnelmaa olen kokenut minäkin.
Minulla kiinnostus on kohdistunut eniten neulomiseen.
Olen ostellut muutamia uusia lankakeriä ja etsinyt käsiini vanhoja aikaisemmin ostettuja.

Kirjaston käsityölehdet ovat olleet ahkerassa selailussa.
Nettikauppojen lankamarkkinoihinkin olen satunnaisest vilkuillut.

Osittain puikkojen kilistelyyn ja TV:n ääreen pysähtymiseen on ollut syynä, myös Uppo-Nalle terminologiaa käyttääkseni, jonkunmoinen "kylmäpöpö" (olikohan se tuo sana) Siis joku yskä ja köhä yritellyt, joten on pitänyt rauhoittua.

Neulomista on mukavasti aluillaan.
Teen vain pieniä juttuja kuten, pipoja, sukkia ja lapasia.
Käsityölehtien selailun myötä olen alkanut toivomaan, että tekisin ehkä muutakin.
Puseron tai vaikka lämpimän liivin. Lankavalikoimat ovat niin kivoja nykyisin.
Pidän itselleni peukkuja tässä asiassa.
Neulomisessa on jotain niin terapeuttista. Pelkästään langan tuoksu tuo hyvää mieltä minulle.

Tv:tä tullut myös katseltua erikoisen paljon. Hetkellisesti näkyvillä maksukanavilla hassua ja, mielenkiintoisiakin ohjelmia. Minulle niin tärkeää arkeologiaa sivuavaa löytyi mm. tämä Bone Detectives. Mukava, mutta osin hömppä-popularisointia, luulen. Sopivaa kielen treenausta silti, minulle.
Sisustusohjelmia ja ruokaohjelmia jaksaa helposti myös sivusilmällä katsella.
Sisustusohjelmien jälkeen pientä intoa ollut myös omaa vaatimatonta kotoa ajatellen.
Iso valkoinen seinämaalipurkki odottaa jo valmiina. Ajatukseen tuli lisäsävyksi;ehkä jotain muutakin voisi tehdä kuin maalata valoisella.

Kynttilät illalla.

 Elokuussa alkaa jo kaivata niitä.

Vielä on ollut lämmintä , vaikka pelailla pihalla. Pienemmän tytön ja äidin pelihetki päättymässä. Helppo ja mukava Carcassonne.

Alkaa..työ

ja tällä hetkellä se tuntuu jo ihan mukavalta.

Jotain uuden alkamisen iloa voi tuntea.

Toivon, että pitkän loman tuoma virkeys ja rento olo säilyisivät 

mahdollisimman kauan.

Jospa myös henkinen minäni on uudistunut ja kypsynyt...

jää nähtäväksi miten käy :D

Mansikan makea päivä

Aamu-uinnilla meressä.

Hiljaisella rannalla.

Mansikoista syntyi makeaa hilloa.

Päivä on ollut pilvinen. Päiväunien jälkeen olen yrittänyt tarttua härkää sarvista:

Minun tulisi täyttää eräs lupaus ja kirjoittaa tekstiä muutamia sivuja.

Peukkuja minulle.

Loma <3

Aamun tunnit

Kun herää aikaisin aurinkoiseen aamuun;

*Voi kuunnella aamun äänet.

Kuulin sirkan siritystä, harakan naurua.

*Kaupassa tuoksuivat leivät ja mansikat.

Oli rauhallista ja pehmeää.

*Työpäivä alkoi monella, vaikka minä saan vielä iloita lomastani ja seurailla.

Huoltomiehet pihatöissä, siivoojatytöt ämpäreineen menossa tai tulossa, joku odottaa bussia.

Joku ulkoiluttaa koiriaan ilmeisen kiireisenä.

*Tytöt nukkuvat sievästi yläkerrassa

*On aikaa ajatella, aikaa...Lomalla. Onnellinen. Ei haittaa, vaikka kaikkea ei ehdikään.

Ihminen ja raha

On sateinen päivä. Näitä ei ole paljon tällä lomalla ollut.

Loman kolmas viikko.

Tänään siis sisällä  puuhalua enimmäkseen.

Tyttäret menivät isälleen, jotta ei isän tarvitse olla yksin: sanoi nuorempi.

Sinulla on *koira, sanoi tyttö, kun kysyin miten minä sitten.

Ihan hyvä, että menivät. Minun ei ole paha olla välillä yksin.

Onneksi, minä viihdyn itsekseni, yleensä.

Se on niin helppoa.

Ei haittaa kovin paljoa, vaikka ei ole rahaa.

Keksin kaikkea kivaa, usein ihan ilmaiseksi ja niukalla budjetilla.

(Ostan, kuten eilen, tarjoushampurilaisen ja menen sen syömään oman vesipulloni kera

torinrannan laiturille. Samalla kuulen Torikahvilan kitaraduon laulut. Pitkäkin matka hoituu pyöräillen, kun ei ole kiire. Tällaista en välttämättä kehtaa ehdottaa, jos on joku muu kaverina)

Mietin joskus, että ihmissuhteisiini vaikuttaa aika paljon, että minulla ei nykyisin ole juuri lainkaan viihtymiseen suunnattua rahaa.

Jos joskus menen jonnekin joudun sitä harmittelemaan, koska se on jostain muusta paljon tärkeämmästä pois.

Harvoin minua pyydetään minnekään, mutta jos joku pyytää se on yleensä maksullista.

Ja jos ei juuri pääsymaksua ole, niin harva pystyy esim. kahvilassa tai ravintolassa ilmaiseksi istumaan. Sukulaisten luo meno vaatii bensarahaa sekin.

Työkaverit usein kuulevat, kuinka tiukoilla olen. 

Ikävä, kun joutuvat siitä turhaan kärsimään.

Pitäisi osata olla toistelematta, ei ole rahaa, siksi en voi tulla tai muuta sellaista.

Pelkkä ei sovi, varmasti riittää. Samaa asiaa, voisin käyttää lapsillenkin- Heille, kun samoin joudun ilmaisemaan, että moni asia ei onnistu, koska ei ole vara.

Siis kuinka olla fiksusti köyhä: ruikuttamatta, vellomatta säälissä ja katkeruudessa?

No, onneksi en tunne itseäni katkeraksi.

Tietysi on totta, jatkuva kamppailu, riittäkö raha ruokaan ja vessapaperiin :D, vaikuttaa ajatteluuni ja luonteeseeni, mutta selvityjän ja voittajan tunne on hyvä, kun ollaan taas päästy seuravaan rahapäivään ilman suurempaa hätää.

 Ja tyttösille ja pojalleni pyrin tarjoamaan kuttuuria, luontoa, asennetta, että kaikkea ei tarvitse olla itsellä. - Tyytyväisyys voi olla paljon muuta kuin ostettua.

Joinakin päivinä köyhyys on helpompaa, joinakin ei. Kuitenkin, jos ei olisi puutetta rahasta turhautumista voisi aiheuttaa jokin muu.  Tällä hetkellä olen enimmän osan aikaa hyvin tyytyväinen elämääni.

Tänä sateisena päivänä ole lueskellut päivän sanomalehteä hieman tarkemmin.

Paikallinen K-kauppa tarjosi kuukauden ilmaisen sanomalehden. Sopivasti sain valita sen lomalleni.

Monta mielenkiintoista aihetta sattui silmiin lehdestä. Yksi aiheista oli juuri tuo Ihminen ja raha, jonka valitsin otsikkopaikalle. Kimmo Kivelän ( on ilmeisesti joku pankkimies:) teksti käsitteli kirjoittajan havaitsemia kansalisuuksiin liittyviä luonteenpiirteitä liittyen raha-asioihin. Suomalaisten perusluonteeseen kuului hänen mukaansa se, että raha-asioista ei juuri ystävä piirissä puhuta.

Tässä oli tietysti se olettamus, että rahaa on. 

Venäläisillä oli täysin päinvastainen tapa. Kun rahaa on, sitä käytetään ja se näytetään.

Kirjoittajaa lainatakseni:"Venäläinen ystäväni totesi hyvin asiallisesti: minulla on paljon enenmmän rahaa kuin sinulla minä maksan."

Joskus se voi olla noinkin yksinkertaista.

Tuo teksti oli kiintoisa, kun sai minut ajattelemaan asioita, joita ei ole ennen juolahtanut mieleeni. Omat mielipiteeni asiasta voivat olla jotain muuta, välttämättä minulla ei ole mitään mielipidettä. Muitakin, enemmän informatiivisia artikkeleita lueskelin tuosta ko. lehdestä. 

Lehden paperiversiolla on vielä oma tärkeä roolinsa, uskon. Näin kesälomalla se on hyvä tapa pysähtyä ja ajatella. Enemmän reaaliaikaista tietoa tulee kurkittua lehtien ja Ylen yms. nettiversioista. Niitä tulee usein vaan luettua paljon huolimattomammin.

Tästä mahtoi tulla aika poukkoileva kirjoitelma.

Omalla tavallani tässäkin, aloitan yhdestä ja päädyn toiseen.

Onneksi tällä kirjoittamisella ei ole pahemmin vaatimusta.

Myöhemmin  saattaa tämäkin olla sopivaa luettavaa ja kertoa

tämän ajan tunnelmasta.

Kukkakävelyllä

Helteisen päivän kivasti viilenevässä illassa -
kävelimme minä ja koira-ystävä.
Molemmat nuuskien ja pysähdellen, omia
ihmeellisiä tuoksumaailmojamme hämmästellen.
Minä tunnistin kukkivat apilat ja syreenit, ruusut ja monet muut
keskikesän vahvat tuoksut.

Loma on alkanut ja nyt jaksan taas aistia enemmän.
Ei ole kiireitä, vaan voin kulkea rauhassa ja sen matkan, mikä tuntuu hyvältä sillä hetkellä.

Nytkin kuljin pidemmälle, mitä olin aikonut.
Korkosandaalit olivat tosin hieman epämukavat.

Matkalla keräsin pienen kukkakimpun.
Samalla ajatellen lapsuuden leikkejä:
 Tämä kukka oli kauraryyniä, tämä on banaanikukka.
Tässä on pensselikukka.
Muistan kukkasten ominaisuuksia, vaikka monien nimet ovat unohtuneet tai jääneet vieraiksi, toki niitäkin tiedän.
Kun minä olin lapsi leikimme paljon  luonnossa, kokeillen, tunnustellen ja etsien. Maistellenkin, kuten nyt muistin.
Maistelimme suolaheinää, apilan kukkaa, ketunleipää, juuri tätä banaanikukkaa ( mikähän lie se oikeasti on).
Kukaan ei pahemmin kiellellyt, mutta mitään harmiakaan ei tullut.
Isä saattoi kertoa kasveista tai äitikin.
Muistan kuinka ihana leikki oli rapsutella pellot ja ojat maahan, rakentaa tikuista taloja ja aitoja.
Kerran taas keksin, että timotei heinässä on juuri ihan kuin pieni pää. Sitten tein niille vaatteita kankaasta.

Nuorena leikit muuttuivat hieman. Kirjoista ja lehdistä sain ideoita ja niitä mukaillen sitten touhusin.
Kokeilin luonnonkosmetiikkaa, keräsin kasveja teehen yms.,  joskus muka tein voikukkaviiniä, mitähän se nyt olikaan? Kaikeksi onneksi taisi jäädä maistamatta. Nämä olivat omia ideoitani, luomun varhaisvaiheita luulen. Elettiin 80-luvun alun vuosia. Aikaa, jolloin kaikkea ei saanut niin helposti kaupasta, kirpputorejakaan ei pahemmin ollut.
Radio, c-kasetit ja kirjat olivat viihteenä, siinä kuten koko perheen voimin seuratut tv-satjat. Nuoret ja lapset leikkivät pihoilla, metsissä, pihapiirin rakennuksissa, jopa lehmilaitumilla.

Tänään olin myönteisellä tavalla nostalginen.
Rakkaus luontoon on syntynyt oman kokemuksen kautta.
Minulla on ollut tarve mennä ja tuntea se sormissani, muillakin aisteilla.
Kesä on ihanaa aikaa, silloin ulos meno on helppoa, ainakin näin lähietäisyydellä kodista.

Aurinkoisia vapaapäiviä ja kisajännitystä

Tänä viikonlopulla minulla on ollut kolmen pivän vapaa, joka yleensä kerran sattuu kuuteen viikkoon.

Usein on niin, että tämä ns. viikkovapaa menee yleisiä asioita hoidellessa.

Tänä viikonloppuna ei ollut niin. 

Olen ihan rauhassa puuhastellut pieniä juttuja kotona ja pihalla.

Kolme kiireetöntä päivää:

Aikaa katsella ja kuunnella alkavan kesän ihmeitä.

Oman mielenkiintoisen sävyt viikonlopulle ovat tuoneet jääkiekon MM-kisat ja euroviisut.

Viisujen katselu oli paikoin rankkaa hereilläpysymistä, kun todellinen innostus viisuiluun puuttuu. Suomen Oskar pääsi söpöllä esityksellään 21. sijalle.

Tänään sen sijaan jatkuu vielä kiekkojännitys.

Perjantaina Suomi tarjoili hienon pelin Venäjää vastaan.

Tänään näemme finaalissa Ruotsin ja Suomen.

Viime päivien aikana on myös kesän tulo edennyt hieman paremmin.

Monta harmaata viikkoa onkin ollut, sen jälkeen kun pääsiäisenä oli lämmin ja lumi lähti vauhdilla.

Harmaalla tarkoitan sitä, että kasvukausi on lähtenyt etenemään aika hitaasti. Nyt voi jo tarkkasilmäinen erottaa puissa pientä lehteä.

Takapihani on taas saanut minut innostumaan pihatöistä.

Taas kerran huomaan, että pieni piha on juuri se mitä minä haluan.

Ei enää olisi intoa suurempaan urakointiin.

Ainoa haittapuoli on naapurien läheisyys, joka ajoittain raastaa hermojani.

Vahvasti ilmaistu tuo edellinen, mutta kärsimys se on, jos itse ei polta ja lähellä sauhutellaan urakalla. 

Kesän tulon ihmettely on saanut minut onnelliseksi.

Päätän, että  pysähdyn ajattelemaan hetkiä, joita kulloinkin elän, myönteisesti, iloiten ja täydellä innollani. Turha kurkotella mielessään jonnekin muualle tai tuleviin aikoihin. Tiedän että ei tuo helppoa ole. Varsinkin, kun rahaongelmat ovat juuri nyt pahemmat kuin koskaan.

Asioilla on tapana järjestyä  - vaatimaton elämä on meidän elämää. Paljon on aihetta iloon ja onneen.

Lähdenpä kohta hakemaan ison tytön kiekkokauden päätös mökkeilystä.

Lisään vielä muutaman kuvan, joita olen ottanut näinä vapaapäivinä.

Mieli maailmalle

Mahdollisuuteni matkusteluun ovat rajalliset.

Siksi tiettyä kaukokaipuuta ja seikkailumielen ihailua aiheuttaa esimerkiksi uutinen, jonka näin äsken. " Kaverukset ajoivat takslla New York Citystä Los Angelesiin."

Matka oli kestänyt kuusi päivää ja maksanut 3500 euroa. Las Vegasiin pysähtyminen oli parantanut kaverusten rahatilannetta 1400 euron voitolla. Ehkäpä heillä on ollut todellinen seikkailu.

Minä pystyn matkailemaan sujuvasti metsään ja kirjastoon.

Autoon hyppääminenkin on usein mietinnän paikka ja pidempiin ex tempore ajeluihin ei näillä polttoainehinnoliila ole mahdollisuutta.

Siispä seikkailuni kaukana maailmalla rajoittuvat ehkä jatkossakin mielikuvamatkailuun virtuaalitodellisuudessa. Tämän termin käyttöä olen suosinut ennenkin, kuvaamaan sitä kokemusta jonka voin saada katselemalla tarinoita ja kuvia toisten matkoista.

Tämä ei ole ollenkaan hullumpaa tämäkään jos asennoidun oikein. Rajana ei ole edes avaruus.

Viimeksi kun bloggailin tästä aiheesta liitin tarinaani linkkejä paikoista joissa olin "käynyt" ihmettelmässä. Näitä paikkoja olivat muistaakseni mm. Machu Picchu ja Ålesund Norjan länsirannikolla. Linkeissä oli tuolloin kuitenkin jotain epämääräistä, joten poistin tarinan.

Tänä pääsiäisen pyhän aamuna palaan aiheeseen siksi, että miinusmerkkisestä taloustilanteesta huolimatta lupailen itselleni pientä matkaa joskus lähitulevaisuudessa. Lasten kanssa olisi ihana matkustaa, mutta siinä tarvittaisi sitten paljon enemmän rahaa, joten heillä on aikaa vielä toisin kuin ehkä minulla.

Ja pääsin minä onneksi mökkeilemään lasten kanssa.

Mukana olivat oma poika, tyttöystävä ja pienempi tyttöseni. Ihanat omat vanhemmat siellä myös ahersivat.

Mutta siis, minä toivon pääseväni matkalle. 

Tätä mahdollisuutta odotellessa päätän nauttia täydesti kodista ja lähipiiristäni.

Minun onnellisuuttani ovat kuitenkin nämä pienet asiat ja niiden ympäriltä saan suuret kokemukseni. Hyvästä mielikuvituksesta on myös etua :))

Näissä kuvissa muutamia eilisiä tunnelmia..

Optimisti

Minulla on huono muisti.
Enkö koskaan opi, kyselen.
No pessimisti ei pety, mutta niin..optimisti.. mitä hän tekee?
Ehkä hän oppii ja ymmärtää.
Oppii ihmisistä ja itsestään.
Jotkut asiat on vain katsottava, ja jos sitten huomaa, että ei onnistunut, niin
voi jatkaa omaa elämää, kumpikin kokemustaan viisaampana. 
Tässä tilanteessa minulla ei ole onneksi paljon itsesyytöstä, vaikka tietenkin myönnän, että 
pettymys kirpaisee tavallaan.


Olen helpottunut, ehkä.
Pyrin keskittymään omaan arkeeni, joka on helppoa ja turvallista.


Kevät etenee myös vauhdilla. Riittää paljon ihmeteltävää.


Pitää kertoa, että joutsenet ovat palanneet taas järvelle.
Joutsen ja nykyihminen, selvästi toistensa vastakohtia tuossa lopullisessa suhdeasiassaan.
Minun näkökulmastani :)

Valokuvaus hieman ollut taka-alalla nykyisin, mutta tässä yksi viimeisimpiä kuvia. Kävin joutsenia katsomassa, mutta olivat kaukana minun pokkarini kuvaustehoa ajatellen.