Afrikan tähti

Monet helpohkot lautapelit ovat minulle tuttuja. 
Töissä pelaan usein lasten kanssa,
samoin kotona. 
Kesällä lautapelien pelaaminen on usein vähäisempää. Sateisella säällä tai ulkona aurigossa vietetään joskus  kesälläkin mukavia yhteisiä pelihetkiä.


Kuvan peli on tietenkin iki-ihana  Afrikan tähti.
Meillä ei taida enää kotona ko. peliä olla, vaikka uskon, että peli toimisi vielä meidän perhepelinä hyvinkin. 


Minun ei nyt ollut tarkoitus kuvailla pelaamista. Niin mukavaa kuin se onkin.


Eilen huomasin sen, että elämäni on näinä päivinä kuin Afrikan tähti.


Kuljen eteenpäin, saavutan etappeja, pohdin riittävätkö rahat, tuleeko yllätyksiä tai esteitä vastaan. Edessä siintää yksi maali ja tavoite.
Olkoot se maali minun elämässäni nyt kesäloman alkaminen.


Välietappeja olen jo tavoittanut. Näitä on ollut mm. pieni reissu työn takia. Reissu hieman jännitti, joten iloinen olo, kun homma oli hoidettu.
Toinen voisi olla, vaikka koulujen loppuminen. Lapset pääsevät vapauteen arjen kiireistä. 

Näin siis mennään..kohti lomaa...

Tässä muutamia kuvia reissulta. Hassuja valintoja. Viehättivät minua jostain syystä.




Mukavia arkisia juttuja on ollut tänäänkin monia. Pitää muistaa ihmetellä, vaikka loma-ajatuksia on mielessä:


Vastaleikattu ruoho tuoksuu...
Takapihan pienessä omenapuussa on paljon kukkia.
Oma äiti on kylässä.
Sain häneltä tomaatin taimia.
Näin siis..




Lisään tähän linkin, joka minusta oli kivaa asiaa. Lukekaa se ja viihtykää luonnossa! Maabakteerit ovat hyödyksi.

Tänään

Metsä

Tänään juoksin metsässä pitkästä, pitkästä aikaa.

Viime talvi oli niin luminen, ettei tullut liikuttua kovin paljon muuta kuin tehtyjä reittejä ja valmiita kelkkauria. Keväällä omistauduin jäiden ja rantojen tarkkailuun, joten olin miltei unohtanut kuinka terapeuttinen paikka metsä on.

Tänään kuitenkin sinne lähdimme. Ja kuljimme muuallakin kuin poluilla ja teillä.

Lämmin, mutta ei liian paahtava ilma metsässä, oli ihan täydellinen. Unohdin ihan kaiken muun.

Eivät haitanneet ötökät, eikä se, että väliin oli liejua tai risut raapivat. Ehkä juuri nämä olivat oikeaa extremeä minulle.

Asun ihan taajamassa, mutta onneksi vielä hyvin lähellä on metsää, jossa voi liikkua omassa rauhassa luonnosta nauttien. Tämä lähimetsä pelasti minut noin neljä vuotta sitten, kun olin eronnut lasteni isästä. Sinne juoksin kaikki huoleni ja murheeni. Olin kyllä fyysisesti huippukunnossa tuolloin.  Samaa en voi sano nyt. :D  Tämän päiväinen lenkkini kuitenkin oli lupaava alku. Ja mikä parasta, joka metri lisäsi henkistä hyvää oloani. Näin käy usein metsässä. Lähtiessä, vaikka olisi kuinka ikävä olo, tarpeeksi kun tarpoo niin olo selkiytyy pikku hiljaa. 

Hiljaista äänetöntä puhetta itsensä kanssa on helppo käydä. Tänään tosin mikään ei vaivannut lähtiessäni. Keskityin tuntemaan ja kokemaan; tuoksut, lämmön, äänet, maiseman, pörriäiset, neulaset jne. Näin kauniissa maailmassa ei tosiaankaan jaksa olla surkeana. Tuoksujen ja vihreyden määrän lisääntyminen on niin uskomaton juttu. Kohta kukkivat tuomet. Se on minusta melkein kaunein aika vuodesta. 

Hellerajalla

Kesän alkua ei tarvinnut pitkään odotella. Helle ja lämpimät säät tulivat tänä vuonna jo toukokuun puolessa välissä myös tänne Oulun korkeudelle.


Helatorstain pitkän viikonlopun saimme nauttia lämmöstä ja nyt alkavalla viikolla tuntuu, että lämmintä riitää vielä useampia päiviä.


Luonto heräsi kasvuun nopealla tahdilla. Voisin sanoa hiirenkorvien tulleen koivuihin 14.5 ja nyt kolme päivää tuosta; lehti on jo mukavassa koossa. Sadekuurojakin on sopivasti ollut.


Kesä tuli niin kovalla rytinällä, että ihmisen mieli ei sitä oikein ymmärrä.


Vastahan minä kuvasin jäiden lähtöä.


Nyt yritin ikuistaa kuviini pienet lehdet, kasvavan ruohon ja lämmön.
Nuo pienet alut olivat vielä niin hentoja, että minun kamerani ei niitä pysynyt kunnolla havaitsemaan. (Kuvissa on jotakin viikonlopustani.)  Värit jäivät vaisuiksi. Pohdinkin mielessäni : Alku kesän ihmeellisyyden saattoi parhaiten nähdä ihmisissä. Iloiset ilmeen ja kevyet vaatteet kertoivat sen, että lämmin ilma ympärillä tuntuu ja tuoksuu hyvältä. Harmi, että minä en juurikaan kuvaa ihmisiä.


Helteisellä säällä ihminen ikään kuin pysähtyy. Pitäisi olla aikaa vaan olla.
Itselläni oli paljon tekemättömiä töitä. Niiden kanssa kamppailu alkuun hieman rasitti, mutta sitten päätin, että pysähdyn minäkin ja teen enimmäkseen pieniä mukavia asioita.


Lopulta löysin iloa ja tyytyväisyyttä: pyöräilystä lähimaastossa, istuskelusta kirjan kanssa takapihalla. Lueskelin hitaasti, sanoja makustellen. Olin vailla oppimisen tai ymmärtämisen pakkoa...


Alku kesällä huomaan olevani usein helposti normaalia väsyneempi. Loma jo siintää ajatuksissa  ja työvuosi painaa. Jotta havaitsee ja iloitsee kaikesta kokemuksellisesta luonnossa joutuu pinnistelemään enemmän.
 Aina se pinnistely palkitaan. Mieleni oli rauhallinen, kun ilta myöhaisellä jaksoin kävellä mukavan lenkin -  koirani kanssa tietysti.

Ihmettelyä

Ilta-aurinko alkoi paistaa ja jaksoimme lähteä koira-kaverin kanssa lenkille ihmeitä etsimään..

Lohtu mukanaan

Musiikki on kuvien ohella eräs tärkeä elementti.  Toisaalta tilanne on hyvin vaihteleva. Joskus ei mikään musiikki kosketa, vaikka haluaisin. Joskus taas löytää erityisiä sisältöjä juuri tietystä kappaleesta tai tietyn yhtyeen tyylistä.


Suomenkieli on minulle tärkein, mutta musiikki jota kuuntelen on usein englanniksi laulettua. 


Paljon soitettu, mutta silti ihastuttava tuote on Viikateen kappale Kuu kaakon yllä.
Yksi kotimaisen kielenkäytön helmistä, minulle siis. On niitä paljon muitakin.







Lisäys myöhemmin:
 Ostin vasta tämän Kuu kaakon yllä CD:n.
Työmatkalla hyvää kuunneltavaa, vaikka ei aina mitään ilolaulantaa ole.
Sanoista löytää uusia asioita, vielä useamman kuuntelun jälkeen.

Lievää söpöys ähkyä

Äitienpäivä on tärkeä päivä.

Äitejä muistetaan ja kiitetään.

Olen kiitollinen ja onnellinen kolmesta lapsestani.

Aamulla herkistyn heidän lahjoistaan ja iloitsen heidän seurastaan.

Muistan myös omaa äitiä. Alituiseen ihmettelen, kuinka hän jaksaa olla niin hyvä äiti.

Tasapuolinen, ahkera ja kaikkea.

Minäkin yritän kovasti olla hyvä ihminen, mutta todellisuudessa en läheskään aina onnistu.

Facebook ja media kiittävät kilvan äitejä. 

Illansuussa minulle alkaa tulla ähky. Nyt riittää..

Maailma ei ole niin söpö ja ihana. Todellisuus on välillä muuta.

Meillä huudetaan ja haukutaan. Minä en ole kiva. Lapset eivät ole kivoja.

Maailmassa on kyllä paljon ihanaa ja hyvää, mutta todellisuus on tasapainoilua.

Eikä aina niin kummoistakaan.. 

Enkä minä niin söpöstä maailmasta edes tykkää.

Rosoa, romua ja roskaa pitää olla, että se on todellisuutta. 

Paljon mielenkiintoisempikin maailma on silloin.

Tässä en kuitenkaan tarkoita, että pitäisi luopua positiivisesta asenteesta.

Tiedän, että tästä tulee aika hassu kirjoitelma.

Jospa kuitenkin joku ymmärtäisi mitä ajattelin.

http://areena.yle.fi/video/966818 
Katselin TV:stä Antiikkia, antiikkia. (Linkki, jos haluat katsoa.)
Siinä esiteltiin tätä maalausta. Maalaus oli minulle tuttu, mutta esittely toi uusia ajatuksia.


Taiteella on erityisiä merkityksiä, vaikka en mikään taiteentuntija olekaan.
Teos on Gallen-Kallelan Symposion.  Kuvassa joukko ystävyksiä pohtimassa symboleja ja mysteerejä..Ehkä... :))
 http://fi.wikipedia.org/wiki/Symposion_(Akseli_Gallen-Kallela)

Takapiha heräilee

Olen onnellinen pienestä takapihasta.


Siivosin sen talven jäljistä. Puuhailin hitaasti ja ihmetellen.
Välillä istuin teetä nautiskellen ja katsellen.


Aurinko lämmitti mukavasti suojaisessa paikassa. 


Keskustelin naapureiden kanssa enemmän kuin koko talvena.
Kesän tulo herättää meidät pohjoisen murmelit pesistään :))


Pesin myös tänään sängynpeitteni. 
(Koska joku kuratassuinen oli jättänyt siihen varpaan jälkensä.)             Peite kuivui nopeasti sopivassa tuulessa. Koko huone tuoksuu nyt puhtaalta.
Miten ihania ovat ulkona kuivatut pyykit. Ylellisyyttä tosiaankin!!
            

How to relax?

Viikonloppu alkaa.

Töistä palatessa on vapautunut olo.

Taas viikko töitä tehty.

Kotona - ihanaa.

Kuitenkin tietty suorittaminen leimaa kotona oloakin.

Tai ei se ole välttämättä suoritus vaan levottomuus.Haluan niin paljon. 

Pitää kokea, tehdä ja ehtiä. Lyhyessä ajassa paljon.

Toisaalta keho ja mieli vaativat lepoa. 

Mikä on tärkeysjärjestys? Pohdin..

Kotitöitä; teen niitä tarpeeksi, jotta olisi mukava olla.

Pieni piha kutsuu..sen siirrän seuraavaan päivään.

Koirakaveri pääsee ulkoilemaan lyhyemmän kaavan mukaan, pääsee silti.(Mukava olisi ollut olla pidempäänkin luonnossa, vaikka viileää onkin.)  

Pöydällä odottaa tärkeän tehtävän materiaali ja uusi Muinaistutkija. Ne saavat vielä jatkaa odottamista.

Toinen tytär (pienempi) saateltiin kisareissulle. 

Toinen tytär (isompi) oli illan kaverilla, mutta palattuaan askarrellut äitienpäivä juttuja ja ollut koneella. 

Koneella minäkin muiden puuhien välissä.

Isompi Tyttö ja minä herkuteltiin jäätelöllä ja juteltiin. Enemmänkin olisi voinut olla yhdessä. Saunavuoro jäi käymättä..

Katselin romanttista elokuvaa. Ehdin mukaan vasta toiselle puoliajalle, mutta juoni selvisi ja tarina päättyi onnellisesti.

Tämä Blogikin houkuttaa minua. 

Haluaisin lukea ja ymmärtää,  kirjoittaa ja ajatella...

Kun listaan asioita. Ymmärrän mahdottomuuden. Aikaa on vain vähän kutakin asiaa kohden. Siksi poukkoilen.

Onneksi tiedostan, että tämä on enemmän perjantain ongelma.

Lepään yön ja yleensä lauantai on jo luonteeltaan rauhallisempi. Hyvä niin. 


Kuuntelin touhujen lomassa J.J Cale & Eric Clapton musiikkia. 

The Road to Escondido

J.J. Cale & Eric Clapton

Kesä alkaa

Kesä alkaa...

Vappuviikonloppu alkaa olla takana päin.

Rauhallista vapun viettoa.

Sää on ollut viileä täällä Pohjois-Suomessa.

Paitsi vapunpäivänä saattoi tuntea hieman kesäisemmän sään, jos oli oikein tarkkana.

Tuuli oli toisella suunnalla, ehkä..

Huomaan, kuinka paljon on tapahtuntu vajaassa viikossa.

Joki virtaa vapaana. Pieni takapiha on jo lumeton.

Kuljen tutut tiet kylän keskustassa kameran kanssa.

Näen aina jotakin uuttaa ja ihmeellistä noissa tavallisissa maisemissa.

Minulla on tietyt erityiset kiinnostuksen kohteet, jotka houkuttavat ottamaan kameran esille.

Näitä ovat mm. vesi (kuten joki, oja, meri, rapakko), veneet (mielellään kumossa), kivet, tiiliseinät, vahat lautarakenteet jne.. Lista taitaa olla loputon. Kuitenkin tänään huomasin uuden kiinnostavan jutun, ne ovat työmaakopit. Kuinka iloisissa väreissä nämä hassut kopperot tervehtivät ohikulkijaa.

Kamerani ei ole erityisen hyvä, mutta en nyt anna sen häiritä. 

Nautin todella paljon kuvistani.

Toivon, että joku toinekin näkisi niitä. Tietenkin vain tässä sivuillani. 

Kulkiessani luonnossa katselen ja ihmettelen usein asioita kameran linssin läpi.

Olen joskus huvittuneena todennut, että motivaatio jatkaa matkaa vähenee, jos kamerasta sattuu loppumaan akku.

Tänä viikonloppuna lapset olivat toisen vanhemman luona. 

Koti oli minua ja koira-ystävää varten. Nautin myös kodista.

Oma RAKAS KOTI. Tämä asunto on periaatteessa vanha ja rähjäinen, mutta henkisesti tämä on ollut hyvin tärkeä turvan ja mielenrauhan paikka, jo kohta neljä vuotta.

Tässä vapun herkkujani...maistuivat kyllä.