Tänään

Metsä

Tänään juoksin metsässä pitkästä, pitkästä aikaa.

Viime talvi oli niin luminen, ettei tullut liikuttua kovin paljon muuta kuin tehtyjä reittejä ja valmiita kelkkauria. Keväällä omistauduin jäiden ja rantojen tarkkailuun, joten olin miltei unohtanut kuinka terapeuttinen paikka metsä on.

Tänään kuitenkin sinne lähdimme. Ja kuljimme muuallakin kuin poluilla ja teillä.

Lämmin, mutta ei liian paahtava ilma metsässä, oli ihan täydellinen. Unohdin ihan kaiken muun.

Eivät haitanneet ötökät, eikä se, että väliin oli liejua tai risut raapivat. Ehkä juuri nämä olivat oikeaa extremeä minulle.

Asun ihan taajamassa, mutta onneksi vielä hyvin lähellä on metsää, jossa voi liikkua omassa rauhassa luonnosta nauttien. Tämä lähimetsä pelasti minut noin neljä vuotta sitten, kun olin eronnut lasteni isästä. Sinne juoksin kaikki huoleni ja murheeni. Olin kyllä fyysisesti huippukunnossa tuolloin.  Samaa en voi sano nyt. :D  Tämän päiväinen lenkkini kuitenkin oli lupaava alku. Ja mikä parasta, joka metri lisäsi henkistä hyvää oloani. Näin käy usein metsässä. Lähtiessä, vaikka olisi kuinka ikävä olo, tarpeeksi kun tarpoo niin olo selkiytyy pikku hiljaa. 

Hiljaista äänetöntä puhetta itsensä kanssa on helppo käydä. Tänään tosin mikään ei vaivannut lähtiessäni. Keskityin tuntemaan ja kokemaan; tuoksut, lämmön, äänet, maiseman, pörriäiset, neulaset jne. Näin kauniissa maailmassa ei tosiaankaan jaksa olla surkeana. Tuoksujen ja vihreyden määrän lisääntyminen on niin uskomaton juttu. Kohta kukkivat tuomet. Se on minusta melkein kaunein aika vuodesta.