Äitienpäivä on tärkeä päivä.
Äitejä muistetaan ja kiitetään.
Olen kiitollinen ja onnellinen kolmesta lapsestani.
Aamulla herkistyn heidän lahjoistaan ja iloitsen heidän seurastaan.
Muistan myös omaa äitiä. Alituiseen ihmettelen, kuinka hän jaksaa olla niin hyvä äiti.
Tasapuolinen, ahkera ja kaikkea.
Minäkin yritän kovasti olla hyvä ihminen, mutta todellisuudessa en läheskään aina onnistu.
Facebook ja media kiittävät kilvan äitejä.
Illansuussa minulle alkaa tulla ähky. Nyt riittää..
Maailma ei ole niin söpö ja ihana. Todellisuus on välillä muuta.
Meillä huudetaan ja haukutaan. Minä en ole kiva. Lapset eivät ole kivoja.
Maailmassa on kyllä paljon ihanaa ja hyvää, mutta todellisuus on tasapainoilua.
Eikä aina niin kummoistakaan..
Enkä minä niin söpöstä maailmasta edes tykkää.
Rosoa, romua ja roskaa pitää olla, että se on todellisuutta.
Paljon mielenkiintoisempikin maailma on silloin.
Tässä en kuitenkaan tarkoita, että pitäisi luopua positiivisesta asenteesta.
Tiedän, että tästä tulee aika hassu kirjoitelma.
Jospa kuitenkin joku ymmärtäisi mitä ajattelin.
http://areena.yle.fi/video/966818 Katselin TV:stä Antiikkia, antiikkia. (Linkki, jos haluat katsoa.)
Siinä esiteltiin tätä maalausta. Maalaus oli minulle tuttu, mutta esittely toi uusia ajatuksia.
Taiteella on erityisiä merkityksiä, vaikka en mikään taiteentuntija olekaan.
Teos on Gallen-Kallelan Symposion. Kuvassa joukko ystävyksiä pohtimassa symboleja ja mysteerejä..Ehkä... :))
http://fi.wikipedia.org/wiki/Symposion_(Akseli_Gallen-Kallela)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!