Kesäkurpitsapastaa

Aamulla kuuntelin radiosta  haastattelun, jossa oli jonkunsortin tutkimustietoa suomalaisten syömiseen ja ruokaan liittyvistä aiheista.

Tulos oli jotain tämän suuntaista: Suomalainen arvostaa itsetehtyä ruokaa ja perheen yhteisiä ruokahetkiä. Einesruokaan turvaudutaan, kun tarvitaan nopeasti valmista, eikä sitä pidetä erityisen pahana.

Tämä vois olla minukin sanojani.
Olen aina iloinen, kun olen tehnyt ruuan itse ja syömme yhdessä.
Läheskään aina se ei ole mahdollista, mutta pyrin siihen kyllä.





Tämän illan kotiruoka oli kesäpasta, jonka ohjeen olin sattumoisin pongannut Olgan kotona ohjelmasta. Kuivattuja karpaloita ei nyt ollut, mutta seuraavalle kerralle hankin myös niitä.
Nopeaa ja mietoa, erittäin hyvää. Voi suositella. Kuva yllä on Valion sivulta.

Tein ruuan perhosen muotoisita pastoista, mitänyt lie ovat sitten oikeasti nimeltään. Söpöja anyway. Parempi on valita täysjyväpastaa, mutta nyt oli näitä kaapin perälle unohtuneena.

Tyttäreni kysyi: miksi noita pastoja on tuossa pöydällä. Sanoin, että ovat siinä koristeena, en raskinut poiskaan heittää, kun iso kasa pastaa tippui lattialle ( ennen kuin niitä sain keitinveteen asti ). Tänään on ollut sellainen päivä, että tavarat eivät ole pysyneet käsissä. Joskus sellaisia päiviä nyt vaan on, aika hauskaa jopa, jos ei tule tavaksi.


No tämmöistä mietettä nyt. 
Iso tyttö on luokkaretkellä PowerParkissa. Puhelimessa tustalla kuuluivat iloiset nuorten äänet.

Varhainen aamu

... joskus on herkullista olla hereillä poikkeukselliseen aikaan ihan näin arkiaamuna vieläpä.

Tuossa hetki sitten istuskelin pienellä takapihallani teekupposen kanssa, kuunnellen kuinka linnut sirkuttivat ja kujersivat kilpaa. Ahkera kimalainen pörräili pensaassa. Ihmeellistä kun on niin lämmin, että aamutakilla voi noin vaan mennaä ulos.

Koko maailma tai ainakin piha-alue oli hiljainen. Minun, lintujen ja sen ahkeran kimalaisen hallussa tuon hetken.. Katselin kuinka aurinko punersi pilven takana.

Harmi kun en tunne paremmin lintuja. Tästä sivusta voi olla apua muillekin linnunlauluista kiinnostuneille.Luontoportti sivulle tästä.
Saattoipa olla peippo joka vahvimman soolon esitti, mutta muitakin oli.
Esimerkiksi käheä ääninen, joka sanoi vähän kuin kukuu-kukkuu. Ehkäpä se oli kesykyyhky, joka lauloi Kukkurukuu. (Kauniit sanat muuten tässä laulussa)

" Meissä on tiedon siemeniä kuin piikivessä tulta. Niitä filosofit kehittelevät järjen avulla, runoilijat taas tuovat esiin mielikuvituksellaan ja silloin ne hohtavat kirkkaimmin." (René Descartes)

Yllätyslahja

ihan kuin oikea yllätyslahja, yllättäen tuli meille pohjoiseenkin viikonlopulla kesä ja helle.

Se miten kesäinen vihreys ja lämpö jaksaa vuodesta toiseen ilahduttaa ja hämmästyttää on huikean hienoa.

Kesävaatteet otettiin esiin ja päälle, niissä on sellaista kummaa onnellisuutta ja muistoja edellisen kesän tunnelmista, ainakin minulla.

Sain pyöräillä lämmössä- sinne tänne - auringon kosketus ihollani.
Muutaman pikkuruisen kesäkukan ostin.

Parhaiten kaikkea auringon tuomaa hyvää kuvastaa minusta mielikuva, joka syntyi minulle ensimmäisenä hellepäivänä. Valkohapsinen, hauras pieni mummo kurottaa kasvonsa palvelutalon avonaisen parvekelasin raosta kohti aurinkoa ja hymyilee onnellisena.



"Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon."

Lämpimällä säällä tuntuvat tunnit pidemmiltä ja elämä monimuotoisemmalta.

Vihreä tuoksu

Helatorstain ja äitienpäivän viikkonloppu oli Etelä-Suomessa mukavan lämmintä säätä.

Monissa yhteyksissä näin kuvia vaalean vihreästä ruohosta ja pienistä lehdistä.
Huikean kaunista se vihreys.

Meillä ei vihreää ollut, vaan kylmää ja sadetta. Melkein jo alkoi turhauttaa tuo sateisuus vapaapäivinä. 

Eilen,  siis äitienpäivänä onneksi oli jo vähän auringon pilkahduksia.

Kävin lasteni kanssa omaa äitiä (ja isääkin:) tervehtimässä ja pääsimme vähän peltotöihin.
Vanhalla puutarhajyrsijällä käännettiin äidin kasvimaa ja perunapelto.
Meidän lisäksemme siellä oli sisareni miehensä ja poikansa kanssa. Yhdessä tekemisen meininki oli taas kerran huippua. Vuosi sitten kaadoimme pihan vanhat hopeapajut, joten pikku talkoot alkavat olla melkein perinteenä.

Touhujen lomassa katselin pientä jokea, joka virtaa vanhempieni takapihalla ja muutakin miljöötä siellä.
Vuosi vuodelta tuo paikka tuntuu minulle rakkaamalta. Toivon, että vanhempani nyt eläkkeellä ollessaan osaavat  iloita pihasta ja omakotitalosta, eikä työmäärä käy vielä liialliseksi. Tämän kevään touhuja kyllä hankaloittaa isän jalka, joka on kipsissä.

Olen ennenkin maininnut kirjailijan Maija Asunta-Johnston. Hän kirjoittaa päiväkirjatyyppisesti eläkevuosistaan pienessä kylässä Unkarissa. Näihin kirjoihin palaan aina silloin tällöin ihan kirjoitustyylin ja arjen kuvausten vuoksi. Omaan eläkeikääni on vielä pitkä aika, mutta
nämä kirjat tarjoavat tunnelman hitaampaa, mutta monipuolista ja mielenkiintoista elämää.
Ehkä tämä on salainen haaveeni tai sitten tämän elämäntavan ajattelukin tuo minulle tavallaan tyytyväisyyden. Nähtäväksi jää saavutanko oman Várbalogin kyläni joskus. :))





Tässä eilisiä tunnelmia kotipaikaltani.

Kylmä sää on aiheuttanut sen, että kasvukausi on  lähtenyt hitaasti liikkeelle.
Tänä iltana kuitenkin sade on lämpimämpää ja oikein tarkasti nuuhkaistessa ilmassa on aavistus vihreää tuoksua.  Aurinkokin pilkistää jopa. Jee, jee.. hihkun mielissäni. Löydän pihalta  pienen keltaiset nupunt kuvattavaksi. Laitan rinnalle kuvan sateiselta pyöräilyretkeltäni. Romu ja roinakin voi ola kaunista omalla tavallaan. Vai voiko?

Maisemaa

rannasta ja puutarhasta.


"Maisema on aistein havaittu suhteellisen laaja ympäristö."

Aamu on ihmisen parasta aikaa

Räntää ja vettä ripsii, mutta en anna sen häiritä hyvää tunnelmaa. Sateessakin on hyvät puolensa.

Tälle aamulle olen jo käynyt lenkin koiran kanssa ja myös juoksulenkin itsekseni.
Viime viikonlopulla sain innostuksen juoksemiseen pitkästä aikaa. Kiitos tästä tyttäreni juustokakulle. 
Jotenkin sen herkun energiamäärä sai minut liikkeelle, pakostakin. :))

Juoksemisesta tulee niin hyvä olo, että sitä janoaa lisää, kun tunne on mielessä.
Toivon vaan, että tämä vire pysyy yllä ja jalat kestää. Matkat ovat kuitenkin vielä melko lyhyitä.
Kerron jatkossa miten tämän asian kanssa käy, peukkuja sille.

Eilen alkoi MM-kiekko 2013. Perinteeni mukaan sitä pitää seurata. Eilen meillä oli oma kisakatsomo nuorison kanssa: Tyttäret ja isomman poikaystävä. Hyvä
 puhelias tunnelma, vaikka herkkuja ei ollut pahemmin, kun en ollut osannut varautua.

Heräsin taas aikaisin -silti sopivasti virkeänä.
Ajattelin aamutouhuissani, että kyllä aamu on ihanaa aikaa. Ajatukset kirkkaana, kaikki näyttää paremmalta, päivän mahdollisuudet vielä edessä päin.

Tänään ehkä vähän lueskelua. Kirjat ovatkin saaneet olla syrjässä muutaman viikon.

Mainitsen vielä, että torstaina kävin elokuvissa. Säästeliäs  kun olen joulun leffalippu piti käyttää  ennen kuin vanhentui. Katsoin  leffan Oblivion. Ei paha ollenkaan. Tom Cruise sopi osaansa.
Maisemat ja tunelmat olivat parasta. Hassu tunne elokuvan jälkeen jatkui, kun autossa radiosta kuului, jotain tapaukseen sopivaa tecnoa- tai mitä se nyt oli sitten.

Elokuvasta sanottiin arvostelussa osuvasti. "Kaunis maailmanloppu pienellä ajatuksella."


Ps. Tervetuloa Cheri!  Mukava juttu. 

Kuvassa juoksulenkin motivaattori ja joki joka vapautui jäistä.