Tuossa hetki sitten istuskelin pienellä takapihallani teekupposen kanssa, kuunnellen kuinka linnut sirkuttivat ja kujersivat kilpaa. Ahkera kimalainen pörräili pensaassa. Ihmeellistä kun on niin lämmin, että aamutakilla voi noin vaan mennaä ulos.
Koko maailma tai ainakin piha-alue oli hiljainen. Minun, lintujen ja sen ahkeran kimalaisen hallussa tuon hetken.. Katselin kuinka aurinko punersi pilven takana.
Saattoipa olla peippo joka vahvimman soolon esitti, mutta muitakin oli.
Esimerkiksi käheä ääninen, joka sanoi vähän kuin kukuu-kukkuu. Ehkäpä se oli kesykyyhky, joka lauloi Kukkurukuu. (Kauniit sanat muuten tässä laulussa)
" Meissä on tiedon siemeniä kuin piikivessä tulta. Niitä filosofit kehittelevät järjen avulla, runoilijat taas tuovat esiin mielikuvituksellaan ja silloin ne hohtavat kirkkaimmin." (René Descartes)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!