Se miten kesäinen vihreys ja lämpö jaksaa vuodesta toiseen ilahduttaa ja hämmästyttää on huikean hienoa.
Kesävaatteet otettiin esiin ja päälle, niissä on sellaista kummaa onnellisuutta ja muistoja edellisen kesän tunnelmista, ainakin minulla.
Sain pyöräillä lämmössä- sinne tänne - auringon kosketus ihollani.
Muutaman pikkuruisen kesäkukan ostin.
Parhaiten kaikkea auringon tuomaa hyvää kuvastaa minusta mielikuva, joka syntyi minulle ensimmäisenä hellepäivänä. Valkohapsinen, hauras pieni mummo kurottaa kasvonsa palvelutalon avonaisen parvekelasin raosta kohti aurinkoa ja hymyilee onnellisena.
"Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon."
Lämpimällä säällä tuntuvat tunnit pidemmiltä ja elämä monimuotoisemmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!