Työpäivän päätyttyä, bussimatka kotiin, kotona iloinen hännänheiluttaja ottaa minut tapansa mukaan riehakkaasti vastaan. Nyt tässä kahvikupin ja koneen äärellä.
Töissä ei ihan se tavallinen päivä sittenkään, koska
hieman mietteliäänä noita työjuttuja pohdin.
Olen ollut pitkään samassa työpaikassa, toki välillä vähän kokeilin opiskelujakin, onneksi.
Mietin, mikä on minun suuntani nyt? Karua on se, että rahat eivät riitä, vaikka kokopäivätyössä olen. Työ vie hurjan paljon voimiani, vaikka omalla tavallaan on palkitsevaa ja hyvää työtä.
Usein nykyisin mielessä, pitäisikö minun sanoa itseni irti ja katsoa miten käy. Löytyisikö uusi suunta ja jotain. Vielä ei ole sellaista rohkeutta ollut, koska olen puntaroinut, että paljon on hyvääkin tässä työpaikassa. Eikä toisaalta halua lapsiaan tämän niukempaan elämään.
No joo näitä mietteitä. Josko joku tilanne tulee tai merkki, joka ratkaisee suunnan tässä työasiassa.
Taidan hieman löysätä tuota työntekotapaani, jos tilanne sallii.
Ja työpäivän jälkeen hyvät vampyyrikirjat saattavat ajatukset mahdollisimman nopeasti ihan muihin aiheisiin.
Hyvää elämää tämä on tällaisenakin, mutta jotain muutosta kaipaa.
Ehkä hieman enemmän ajatteluaikaa. Aikaa huomata ja tuumata, virkeänä.
Jospa lähden ostamaan muutaman rivin Kenoa, pitäkää minulle peukkuja!
Ja niin, pakolliset sääkommentit: Lämpötila on juuri nyt 0 astetta. Viime viikonlopulla lähtivät lumet ja pimeys palasi. Yöllä on taas satanut ja maassa on vähäinen kuurakerros..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!