Asenne ratkaisee- Aina.

Huomenna herätään jo lokakuuhun.
Syyskuu on vilistellyt nopeasti ohi.
Viikot menneet työhön suuntautuneena.
Viikonlopuilla ollut aika levolle ja jotain pientä ohjelmaa,
 joten aika nopeasti ovat kuluneet.

Puissa on vielä paljon pihlajanmarjoja.
Tänään huomasin, että niitä reunustavat oikein kivan ruskehtavan
sävyiset lehdet. Vastahan se oli, kun kuvasin samat marjat - ja lehdet olivat enemmän vielä vihreitä.
Sää on ollut pilvinen, mutta luonnon värit ovat vielä sitä piristäneet. Erottuvat lehdet ja muut väripilkkuina.

Aina kun pysähdyn ajattelemaan, huomaan, että olenpa onnekas ihminen.
Saan tässä kulkea ja tehdä arjen askareita. Ei voi ihminen enempää toivoa.
Onni voi olla tuuli kasvoilla, roskapussia viedessä.

Tytäret, iso poika, omat vanhemmat, sisarukset, minä, ystävät, työkaverit. Mukavan rauhallinen, mutta sopivan toiminnallinen läheisten piiri. Saan olla oma itseni.

Viime viikonlopulla kahvittelimme oman isän synttäreitä. Nyt hän on päässyt taas lempi puuhaansa hirvijahtiin. 

Tälle viikonlopulle oli hieman toisenmoista ohjelmaa. Avustin vähän ystävääni ja sain palkaksi kalusteita, jotka olivat jääneet kotia vaille hänen äitinsä kuoltua. 
Nuorempi tyttö sai sängyn, joka oli paljon parempi kuin hänen entinen sänkynsä. Toiselle tytölle saimme toimivan TV:n ja digiboxin rikkinäisten tilalle ja minulle tuli alakertaan uusi ja pienempi sohvapöytä.
Kiitos kierrätyksen!!Ostamalla ei olisi ollut nyt mitään mahdollisuus uusia.


Tänään olen vietellyt suununtaita aika paljon itsekseni.
Aamupäivällä vein ison tytön kaupunkiin ja vieläkin on samalla reissulla, kun meni vielä peliin.
Pienempi ollut isällään, käväisi vaan päivällä pyörähtämässä ja haki läksykirjat.
Isän kanssa pääsi vielä siskon peliin.
Puhelimella on kuulumiset vaihdettu onneksi oman pojankin kanssa.

Tänään olen poikkeuksellisesti katsellut vähän TV:tä.
Pari riviä myös sukkaa neulonut.
 Syyskuussa en olekaan vapaalla malttanut paljon muuta tehdä kuin lukea ja lukea. Tai no olenhan minä kotihommat ja koirulaisen huolehtinut, mutta en sitten kovin paljon muuta. Nyt on menossa  Sookie Stackhouse kirjasarja. Jännittävää vampyyritarinaa. Tällä hetkellä ollut juuri oikea tapa irtautua työn välillä rankoistakin ajatuksista.
Vielä on näitä kirjoja jäljellä, 
Ja ehkä lokakuussa on jo aika innostua jostain muustakin, vaikka hyvä tämä lukuharrastus on.
Pimeässä illassa on aika kiva kävellä koirulaisen kanssa.
Lauantaina aamulla olimme jopa klo 5.30 kävelyllä, kun satuin heräämään vähän hassuun aikaan. Toisten blogeja lukiessa on tullut myös ajatus, että voisi kirjoittaa enemmän ajatuksista joita tulee ja asia-aiheista, mutta jää nähtäväkis onko sellaiseen ajatusta koossa tarpeeksi.



Laitan tekstin oheen muutamia kuvia syyskuulta.
Tunnelmia satunnaisista hetkistä.