Tarina

Tänään luin loppuun Mikael Karvajalan tarinan.
Tähän lukemiseen menikin kolmen päivän sijaan kolme viikkoa. 
Poikkeuksellisesti, kun vertaan aikaisempiin viime aikoina lukemiini kirjoihin. Toki kirjakin oli ihan muuta kuin edelliset romanttiset fantasiat.

No tarina oli aika ajoin aika vaativaa luettavaa, koska kuvaukset taisteluista ja uskonnosta ym. tilanteista olivat tarkkoja ja pitkiä, vähän tylsiä jopa.

Kuitenkin halusin lukea loppuun tämän klassikon. Hyvin oli todelliset historian tapahtumat nivottu tähän 1500- luvun alun Madventures seikkailuun.

Kirjan myötä mielessäni vahvistui halu kirjoittaa omasta itsestäni ja lähipiiristä, sukulaisitani tarina johon liitän tietoja historiasta ja tapahtumista.

Samanlainen ajatus kävi mielessäni jo silloin kun olin 40, eli viisi vuotta sitten. No tuolloin oli kaikkea muuta, enkä malttanut keskittyä. Nyt voisi olla parempi aika. Tai ei ihan nyt, mutta lähiaikoina. Pitää samalla hieman tarkennella tuota sukupuuta, isällänikin on siihen halua, kun hän  välillä  muistelee sukulaisia, joiden luona on joskus lapsena käynyt tms.

Tällä hetkellä ei päähän mahdu oikein järkeviä ajatuksia. 
Eilen tuli kunnon flunssa päälle ja tänään on ollut sitten kotipäivä.
Onneksi olen saanut olla terveenä aika hyvin nyt tämän syksyn.
Hassua, että joskus sitä vähän ikään kuin toivoo, että saisi levätä/sairastaa kotona, jonkun päivän, mutta kun se flunssa sitten tulee, muistaa heti, että eipä tää mitään ylimääräistä vapaata ole. Kaikki voimat menee, että yrittää selvitä tilanteesta.

 Yhden aikuisen taloudessa on ne pakolliset hommat hoidettava, vaikka olo oisi mikä tahansa. Ja tällaisessa köhässä ja röhässä tuppaa olemaan sellainen piirre, että menee hitaasti ohi. Vaikka palaat töihin olet vielä monta päivää puolikuntoinen, joka näkyy omien asioiden hoitamisessa. Nyt ei tarvittaisi mitään ylimääräistä väsyä, koska jouluaattoon on enää kaksi viikkoa.

Joulutunnelma on meillä sellaista pientä, ei kaupallista, mutta hyvä olo on, jos on siistiä ja pullan ja piparin tuoksua talossa. 

Tänään alan (jos jaksan) lukemaan Rosa Meriläisen esikoisromaania Nainen punainen.
Kiinnostava nähdä miten  Rosa on kirjoittanut :).

Kommentti alun lukemisen jälkeen :Suoraselkäistä, napakkaa tekstiä, kuvaa hyvin kirjailijan persoonaa.