Aamun tunnit

Kun herää aikaisin aurinkoiseen aamuun;

*Voi kuunnella aamun äänet.

Kuulin sirkan siritystä, harakan naurua.

*Kaupassa tuoksuivat leivät ja mansikat.

Oli rauhallista ja pehmeää.

*Työpäivä alkoi monella, vaikka minä saan vielä iloita lomastani ja seurailla.

Huoltomiehet pihatöissä, siivoojatytöt ämpäreineen menossa tai tulossa, joku odottaa bussia.

Joku ulkoiluttaa koiriaan ilmeisen kiireisenä.

*Tytöt nukkuvat sievästi yläkerrassa

*On aikaa ajatella, aikaa...Lomalla. Onnellinen. Ei haittaa, vaikka kaikkea ei ehdikään.

Ihminen ja raha

On sateinen päivä. Näitä ei ole paljon tällä lomalla ollut.

Loman kolmas viikko.

Tänään siis sisällä  puuhalua enimmäkseen.

Tyttäret menivät isälleen, jotta ei isän tarvitse olla yksin: sanoi nuorempi.

Sinulla on *koira, sanoi tyttö, kun kysyin miten minä sitten.

Ihan hyvä, että menivät. Minun ei ole paha olla välillä yksin.

Onneksi, minä viihdyn itsekseni, yleensä.

Se on niin helppoa.

Ei haittaa kovin paljoa, vaikka ei ole rahaa.

Keksin kaikkea kivaa, usein ihan ilmaiseksi ja niukalla budjetilla.

(Ostan, kuten eilen, tarjoushampurilaisen ja menen sen syömään oman vesipulloni kera

torinrannan laiturille. Samalla kuulen Torikahvilan kitaraduon laulut. Pitkäkin matka hoituu pyöräillen, kun ei ole kiire. Tällaista en välttämättä kehtaa ehdottaa, jos on joku muu kaverina)

Mietin joskus, että ihmissuhteisiini vaikuttaa aika paljon, että minulla ei nykyisin ole juuri lainkaan viihtymiseen suunnattua rahaa.

Jos joskus menen jonnekin joudun sitä harmittelemaan, koska se on jostain muusta paljon tärkeämmästä pois.

Harvoin minua pyydetään minnekään, mutta jos joku pyytää se on yleensä maksullista.

Ja jos ei juuri pääsymaksua ole, niin harva pystyy esim. kahvilassa tai ravintolassa ilmaiseksi istumaan. Sukulaisten luo meno vaatii bensarahaa sekin.

Työkaverit usein kuulevat, kuinka tiukoilla olen. 

Ikävä, kun joutuvat siitä turhaan kärsimään.

Pitäisi osata olla toistelematta, ei ole rahaa, siksi en voi tulla tai muuta sellaista.

Pelkkä ei sovi, varmasti riittää. Samaa asiaa, voisin käyttää lapsillenkin- Heille, kun samoin joudun ilmaisemaan, että moni asia ei onnistu, koska ei ole vara.

Siis kuinka olla fiksusti köyhä: ruikuttamatta, vellomatta säälissä ja katkeruudessa?

No, onneksi en tunne itseäni katkeraksi.

Tietysi on totta, jatkuva kamppailu, riittäkö raha ruokaan ja vessapaperiin :D, vaikuttaa ajatteluuni ja luonteeseeni, mutta selvityjän ja voittajan tunne on hyvä, kun ollaan taas päästy seuravaan rahapäivään ilman suurempaa hätää.

 Ja tyttösille ja pojalleni pyrin tarjoamaan kuttuuria, luontoa, asennetta, että kaikkea ei tarvitse olla itsellä. - Tyytyväisyys voi olla paljon muuta kuin ostettua.

Joinakin päivinä köyhyys on helpompaa, joinakin ei. Kuitenkin, jos ei olisi puutetta rahasta turhautumista voisi aiheuttaa jokin muu.  Tällä hetkellä olen enimmän osan aikaa hyvin tyytyväinen elämääni.

Tänä sateisena päivänä ole lueskellut päivän sanomalehteä hieman tarkemmin.

Paikallinen K-kauppa tarjosi kuukauden ilmaisen sanomalehden. Sopivasti sain valita sen lomalleni.

Monta mielenkiintoista aihetta sattui silmiin lehdestä. Yksi aiheista oli juuri tuo Ihminen ja raha, jonka valitsin otsikkopaikalle. Kimmo Kivelän ( on ilmeisesti joku pankkimies:) teksti käsitteli kirjoittajan havaitsemia kansalisuuksiin liittyviä luonteenpiirteitä liittyen raha-asioihin. Suomalaisten perusluonteeseen kuului hänen mukaansa se, että raha-asioista ei juuri ystävä piirissä puhuta.

Tässä oli tietysti se olettamus, että rahaa on. 

Venäläisillä oli täysin päinvastainen tapa. Kun rahaa on, sitä käytetään ja se näytetään.

Kirjoittajaa lainatakseni:"Venäläinen ystäväni totesi hyvin asiallisesti: minulla on paljon enenmmän rahaa kuin sinulla minä maksan."

Joskus se voi olla noinkin yksinkertaista.

Tuo teksti oli kiintoisa, kun sai minut ajattelemaan asioita, joita ei ole ennen juolahtanut mieleeni. Omat mielipiteeni asiasta voivat olla jotain muuta, välttämättä minulla ei ole mitään mielipidettä. Muitakin, enemmän informatiivisia artikkeleita lueskelin tuosta ko. lehdestä. 

Lehden paperiversiolla on vielä oma tärkeä roolinsa, uskon. Näin kesälomalla se on hyvä tapa pysähtyä ja ajatella. Enemmän reaaliaikaista tietoa tulee kurkittua lehtien ja Ylen yms. nettiversioista. Niitä tulee usein vaan luettua paljon huolimattomammin.

Tästä mahtoi tulla aika poukkoileva kirjoitelma.

Omalla tavallani tässäkin, aloitan yhdestä ja päädyn toiseen.

Onneksi tällä kirjoittamisella ei ole pahemmin vaatimusta.

Myöhemmin  saattaa tämäkin olla sopivaa luettavaa ja kertoa

tämän ajan tunnelmasta.

Kukkakävelyllä

Helteisen päivän kivasti viilenevässä illassa -
kävelimme minä ja koira-ystävä.
Molemmat nuuskien ja pysähdellen, omia
ihmeellisiä tuoksumaailmojamme hämmästellen.
Minä tunnistin kukkivat apilat ja syreenit, ruusut ja monet muut
keskikesän vahvat tuoksut.

Loma on alkanut ja nyt jaksan taas aistia enemmän.
Ei ole kiireitä, vaan voin kulkea rauhassa ja sen matkan, mikä tuntuu hyvältä sillä hetkellä.

Nytkin kuljin pidemmälle, mitä olin aikonut.
Korkosandaalit olivat tosin hieman epämukavat.

Matkalla keräsin pienen kukkakimpun.
Samalla ajatellen lapsuuden leikkejä:
 Tämä kukka oli kauraryyniä, tämä on banaanikukka.
Tässä on pensselikukka.
Muistan kukkasten ominaisuuksia, vaikka monien nimet ovat unohtuneet tai jääneet vieraiksi, toki niitäkin tiedän.
Kun minä olin lapsi leikimme paljon  luonnossa, kokeillen, tunnustellen ja etsien. Maistellenkin, kuten nyt muistin.
Maistelimme suolaheinää, apilan kukkaa, ketunleipää, juuri tätä banaanikukkaa ( mikähän lie se oikeasti on).
Kukaan ei pahemmin kiellellyt, mutta mitään harmiakaan ei tullut.
Isä saattoi kertoa kasveista tai äitikin.
Muistan kuinka ihana leikki oli rapsutella pellot ja ojat maahan, rakentaa tikuista taloja ja aitoja.
Kerran taas keksin, että timotei heinässä on juuri ihan kuin pieni pää. Sitten tein niille vaatteita kankaasta.

Nuorena leikit muuttuivat hieman. Kirjoista ja lehdistä sain ideoita ja niitä mukaillen sitten touhusin.
Kokeilin luonnonkosmetiikkaa, keräsin kasveja teehen yms.,  joskus muka tein voikukkaviiniä, mitähän se nyt olikaan? Kaikeksi onneksi taisi jäädä maistamatta. Nämä olivat omia ideoitani, luomun varhaisvaiheita luulen. Elettiin 80-luvun alun vuosia. Aikaa, jolloin kaikkea ei saanut niin helposti kaupasta, kirpputorejakaan ei pahemmin ollut.
Radio, c-kasetit ja kirjat olivat viihteenä, siinä kuten koko perheen voimin seuratut tv-satjat. Nuoret ja lapset leikkivät pihoilla, metsissä, pihapiirin rakennuksissa, jopa lehmilaitumilla.

Tänään olin myönteisellä tavalla nostalginen.
Rakkaus luontoon on syntynyt oman kokemuksen kautta.
Minulla on ollut tarve mennä ja tuntea se sormissani, muillakin aisteilla.
Kesä on ihanaa aikaa, silloin ulos meno on helppoa, ainakin näin lähietäisyydellä kodista.

Aurinkoisia vapaapäiviä ja kisajännitystä

Tänä viikonlopulla minulla on ollut kolmen pivän vapaa, joka yleensä kerran sattuu kuuteen viikkoon.

Usein on niin, että tämä ns. viikkovapaa menee yleisiä asioita hoidellessa.

Tänä viikonloppuna ei ollut niin. 

Olen ihan rauhassa puuhastellut pieniä juttuja kotona ja pihalla.

Kolme kiireetöntä päivää:

Aikaa katsella ja kuunnella alkavan kesän ihmeitä.

Oman mielenkiintoisen sävyt viikonlopulle ovat tuoneet jääkiekon MM-kisat ja euroviisut.

Viisujen katselu oli paikoin rankkaa hereilläpysymistä, kun todellinen innostus viisuiluun puuttuu. Suomen Oskar pääsi söpöllä esityksellään 21. sijalle.

Tänään sen sijaan jatkuu vielä kiekkojännitys.

Perjantaina Suomi tarjoili hienon pelin Venäjää vastaan.

Tänään näemme finaalissa Ruotsin ja Suomen.

Viime päivien aikana on myös kesän tulo edennyt hieman paremmin.

Monta harmaata viikkoa onkin ollut, sen jälkeen kun pääsiäisenä oli lämmin ja lumi lähti vauhdilla.

Harmaalla tarkoitan sitä, että kasvukausi on lähtenyt etenemään aika hitaasti. Nyt voi jo tarkkasilmäinen erottaa puissa pientä lehteä.

Takapihani on taas saanut minut innostumaan pihatöistä.

Taas kerran huomaan, että pieni piha on juuri se mitä minä haluan.

Ei enää olisi intoa suurempaan urakointiin.

Ainoa haittapuoli on naapurien läheisyys, joka ajoittain raastaa hermojani.

Vahvasti ilmaistu tuo edellinen, mutta kärsimys se on, jos itse ei polta ja lähellä sauhutellaan urakalla. 

Kesän tulon ihmettely on saanut minut onnelliseksi.

Päätän, että  pysähdyn ajattelemaan hetkiä, joita kulloinkin elän, myönteisesti, iloiten ja täydellä innollani. Turha kurkotella mielessään jonnekin muualle tai tuleviin aikoihin. Tiedän että ei tuo helppoa ole. Varsinkin, kun rahaongelmat ovat juuri nyt pahemmat kuin koskaan.

Asioilla on tapana järjestyä  - vaatimaton elämä on meidän elämää. Paljon on aihetta iloon ja onneen.

Lähdenpä kohta hakemaan ison tytön kiekkokauden päätös mökkeilystä.

Lisään vielä muutaman kuvan, joita olen ottanut näinä vapaapäivinä.

Mieli maailmalle

Mahdollisuuteni matkusteluun ovat rajalliset.

Siksi tiettyä kaukokaipuuta ja seikkailumielen ihailua aiheuttaa esimerkiksi uutinen, jonka näin äsken. " Kaverukset ajoivat takslla New York Citystä Los Angelesiin."

Matka oli kestänyt kuusi päivää ja maksanut 3500 euroa. Las Vegasiin pysähtyminen oli parantanut kaverusten rahatilannetta 1400 euron voitolla. Ehkäpä heillä on ollut todellinen seikkailu.

Minä pystyn matkailemaan sujuvasti metsään ja kirjastoon.

Autoon hyppääminenkin on usein mietinnän paikka ja pidempiin ex tempore ajeluihin ei näillä polttoainehinnoliila ole mahdollisuutta.

Siispä seikkailuni kaukana maailmalla rajoittuvat ehkä jatkossakin mielikuvamatkailuun virtuaalitodellisuudessa. Tämän termin käyttöä olen suosinut ennenkin, kuvaamaan sitä kokemusta jonka voin saada katselemalla tarinoita ja kuvia toisten matkoista.

Tämä ei ole ollenkaan hullumpaa tämäkään jos asennoidun oikein. Rajana ei ole edes avaruus.

Viimeksi kun bloggailin tästä aiheesta liitin tarinaani linkkejä paikoista joissa olin "käynyt" ihmettelmässä. Näitä paikkoja olivat muistaakseni mm. Machu Picchu ja Ålesund Norjan länsirannikolla. Linkeissä oli tuolloin kuitenkin jotain epämääräistä, joten poistin tarinan.

Tänä pääsiäisen pyhän aamuna palaan aiheeseen siksi, että miinusmerkkisestä taloustilanteesta huolimatta lupailen itselleni pientä matkaa joskus lähitulevaisuudessa. Lasten kanssa olisi ihana matkustaa, mutta siinä tarvittaisi sitten paljon enemmän rahaa, joten heillä on aikaa vielä toisin kuin ehkä minulla.

Ja pääsin minä onneksi mökkeilemään lasten kanssa.

Mukana olivat oma poika, tyttöystävä ja pienempi tyttöseni. Ihanat omat vanhemmat siellä myös ahersivat.

Mutta siis, minä toivon pääseväni matkalle. 

Tätä mahdollisuutta odotellessa päätän nauttia täydesti kodista ja lähipiiristäni.

Minun onnellisuuttani ovat kuitenkin nämä pienet asiat ja niiden ympäriltä saan suuret kokemukseni. Hyvästä mielikuvituksesta on myös etua :))

Näissä kuvissa muutamia eilisiä tunnelmia..

Optimisti

Minulla on huono muisti.
Enkö koskaan opi, kyselen.
No pessimisti ei pety, mutta niin..optimisti.. mitä hän tekee?
Ehkä hän oppii ja ymmärtää.
Oppii ihmisistä ja itsestään.
Jotkut asiat on vain katsottava, ja jos sitten huomaa, että ei onnistunut, niin
voi jatkaa omaa elämää, kumpikin kokemustaan viisaampana. 
Tässä tilanteessa minulla ei ole onneksi paljon itsesyytöstä, vaikka tietenkin myönnän, että 
pettymys kirpaisee tavallaan.


Olen helpottunut, ehkä.
Pyrin keskittymään omaan arkeeni, joka on helppoa ja turvallista.


Kevät etenee myös vauhdilla. Riittää paljon ihmeteltävää.


Pitää kertoa, että joutsenet ovat palanneet taas järvelle.
Joutsen ja nykyihminen, selvästi toistensa vastakohtia tuossa lopullisessa suhdeasiassaan.
Minun näkökulmastani :)

Valokuvaus hieman ollut taka-alalla nykyisin, mutta tässä yksi viimeisimpiä kuvia. Kävin joutsenia katsomassa, mutta olivat kaukana minun pokkarini kuvaustehoa ajatellen.

Seisoa rapakossa

Pikku hiljaa kohti kevättä.

Istun keittiössäni ja syön hernekeittoa, sunnuntaina.

Sopiihan se niinkin. Oman äidin keittämää keittoa, kunnon evästä. 

Keittiön ikkunasta näen lapsia, jotka seisovat rapakossa.

Välillä heittävät veteen isoja lumikimpaleita.

Olisinpa minäkin siellä. Huolta vailla.

Oma todellisuus

Ihmisyyden hämmentäviä puolia on joskus se, että mieleen nousee kysymyksiä ja ajatuksia, joita ei välttämättä edes haluaisi ajatella.

Rauhallinen ja tyytyväinen mieli saattaa olla hetkessä tiessään ja mielessä on jotain muuta.

Kiukkua, tyytymättömyyttä, epävarmuutta saattaa nousta esiin, tai sitten liiankin selväjärkistä asioiden puntarointia.
Toiveita ja odotuksia itseä ja toisia ihmisiä kohtaan.

Mietin mistä tämä johtuu. Onko syynä hormoonien vaihtelu, vai väsymys.

Ehkä tämä vaan kuuluu asiaan. Ilman mitään syytä.

 Mieliala vaihtelee. Onnellisuuden ja tyytyväisyyden tila vaihtelee.
Ihmisen mieli on taistelutanner, jotta voi olla täydellisen onnellinen täytyy myös tuntea muita
tunneskaalan tunteita.

Oman itseni ja läheisteni kanssa haluaisin olla mahdollisimman hyvässä sovussa ja tasapainossa.
Vuorovaikutus ja toisen ymmärtäminen ovat kliseitä, mutta totta.
Hyväksy, arvosta, kuuntele ja keskustele.


Oman itseni ympärille kietoutuvat tuntemukset ovat tämän hetken maailman mullistuksissa niin pienen pieniä murusia...

Tänään taisi olla poikkeuksellisen rankka maanantai!!

Uusi tuuli ja me

Minun elämässäni puhaltavat uudet tuulet.


Aivan yllättäen;
Lähelläni on uusi ihminen.
Sydämessä ja sielussa vahva tunne.
Onnellisuus...


Tätä ennen en ollut onneton.
Sitä tämä ei ole. Aiemmin olin myös  tyytyväinen 
itseeni ja elämääni.


Kuitenkin tällä hetkellä, kun elämäni on saanut uusia ulottuvuuksia,
näen monia asioita selkeästi itsestäni ja elämästä.


Yhdessä on parempi.
Varsinkin, kun tämä ihminen, joka nyt on lähelläni, saa minut tuntemaan itseni yhtä aikaa vahvaksi ja heikoksi.
Minun on lupa ilmaista tunteitani ja hän uskaltaa tehdä saman. Jännityksen ja levottomuuden hän saa minusta pois vain olemalla siinä vieressäni, oli tilanne mikä tahansa.
Lapset ja eläimet saavat olla  ihan omalla tavallaan..


Sillä, jotta voin olla onnellinen, äidin rooli pitää huolehtia ilman ristiriitaa.
Toisaalta nyt ymmärrän, myös oman oikeuden olla ihminen.


Viime viikonlopun vietimme ihan kahden. Tai nooh.. olihan meillä eläinystävät siinä toisiaan jahtaamassa. 
Niin ihan viikonloppu..
 Hyvä me!!


Aurinko paistoi ja lupaili kevään olevan jo lähellä.
Kotimatkalla  havaitsen, että tie oli jo sulanut..  


Tilanteeseen sopii tämä runo:


"Auringon siemenet

Keskelle taivasta puhkeaa
jättiläismäinen kukka.
Sen juuret ovat avaruudessa.
Minä en voi niitä nähdä.
Kukan terälehdet
hipovat taivaan laitoja ja
kultaista siitepölyä varisee
kaikkialle.
Kun hengitän minussa
kasvavat auringon siemenet.

Leena Laulajainen "

Haluan tietoisesti hyväksyä romanttisen ja optimistisen ajattelutava, myös

parisuhdeasiassa. Vaikka elämän raadollisuus on mielessäni.

Tärkeää on iloita niistä asioista mitä on tänään, eikä huolehtia liikaa muusta..

Joulutarinaa

Tämän vuotinen joulutarina alkaa olla valmiina.

On loppiainen.

Joulu ja joulun valmistaminen saattavat herättää monenmoisia ajatuksia.

Kuitenkin olen sitä mieltä, nyt kun joulu on jo vietetty, että tarvitsemme joulua.

Ja minä, kuten monet muutkin, pidän joulusta, loppujen lopuksi.

Kun katselen kuinka ihmiset ovat koristelleet kotinsa ja pihansa jouluisin valoin, kynttilöin, värein ja koristein, näen paljon kaunista ja rauhoittavaa. 

Tällainen vaikutus on myös oman kodin tutuissa koristeissa.

Hyvä mieli tulee myös siitä, että siivotaan ja laitetaan ruokaa, hieman urakalla.

Urakoinnin jälkeen on lupa levätä.

Tätä kaikkea tulee tehdä omat rajat tunnistaen.

Ylirasittunut, ylivelkaantunut... ei niin..

Tarvitsemme muutosta ja joulu tuo sitä.

 Joulun loppuminen on myös sekeä askel kohti kevättä.

Oma joulumme sujui oikein hyvin.

Sain viettää aikaa kaikkien lasteni kanssa.

Olin saanut tarpeelliset asiat tehtyä.

Sain pysähtyä ja olla.

Lahjojen suhteen olimme sopivan maltillisia. Ruoka oli hyvää, mutta määrä oli kohtuullinen, jotta hukkaan ei mennyt. Tuntui, että kaikki olivat tyytyviäisiä.

Joulutarina on muuttanut muotoaan lasten kasvaessa.

Nuorison joulu on toisenlainen kuin lasten joulu.

Aattona soi välillä rock ja katsoimme toimintaelokuvaa, pelasimme.

Mutta myös kinkku, jouluruoka ja joulukuusi olivat keskeisessa roolissa.

Turku julisti joulurauhan, tutut lastenohjelmat pyörivät telkkarissa.

Sopivasti perinteitä ja sopivasti uutta elämää.

Jouluaaton jälkeen vietin lomaillen monta levollista ja rauhallista päivää.

Joulun ajan seesteisyys ja tyytyväisyys pysyköön mielissämme pitkälle kevääseen.

Voimaannumme myös uuden vuoden alkaessa.

On lupa haaveilla ja suunnitella uusia asioita.

Tänään on jo 6. päivä vuotta 2011.

Nautitaan vuodesta ja elämästä!!

Joulun tunteita herätellen

Joulun odotuksen tärkein asia on minulle tässä hetkessä mielenrauha.

Keskityn olennaiseen.

Vältän kiirettä, jos vain voin.

Juuri äsken kuuntelin Tomi Metsäkedon joululevyä, söin maksalaatikkoa ja katselin pihalla pimeässä kauniisti tuikkivia jäälyhtyjäni. Oi ihmettä. Walking In the Air...

Sanoja

Pohjoisen taivaan alla kitkutteli köyhä kansa..

On perjantai ja koululaisten syysloman alku.

Timo Rautiaisen kappaleen säe sopii hyvin tähän päivään.

Rahallinen niukkuus on tällä hetkellä jokapäiväistä.

Mietin, mikähän on olennaisesti muuttunut, kun ei tunnut mitenkään raha riittävän edes välttämättömään. Tuloissa ei ole mitään uutta tapahtunut, joten syynä on menojen kasvu.

Lapset kasvaa ja menot, yleiset menot ja kustannukset nouseva.

No miettimällä ei asia kohene. Kunhan vaan jotenkin keplotellaan päivä kerrallaan. 

Toinen puoli laulun sanoja on siis herkullisempi ajatusmatka.

Pohoisen taivaan alla...

Kävelimme pienemmän tytön  ja koiruuden kanssa iltalenkin.

Maassa oli hieman lunta, jota alkuillasta oli satanut.

Kuu paistoi täydesti. Ja kuun ympärillä näkyi selvä halo.

Satumaisen kaunista.

Tähtitaivas on jännittäviä tarinoita täynnä.

Vierailen  joskus  tähtitieteellisen seuran, Ursan sivuilla. Ja availen yleensäkin uutiset, jotka koskevat tähtitiedettä.

Tässä pieni näyte siitä, miten jännittäviä asioita ja ilmauksia voi löytää:

"Syksyllä näkyy paljon kaksoistähtiä. Tunnetuin lienee Albireo Joutsenen tähdistössä. Kirkkaampi tähti on oranssi ja himmeämpi sinivihertävä.

Vegan vieressä oleva Epsilon Lyrae on nelinkertainen tähti. Se näkyy juuri ja juuri paljain silmin kaksoistähtenä."

Pipo

Pipo tuli valmiiksi. 
Ensimmäiset märät lumihiutaleet leijailevat taivaalta ja tuuli tuivertaa.

Historiatietoisuus

Tämä termi hypähti silmiini eräästä sähköpostilistan

viestistä.

Aloin makustelemaan sanaa.

Kyllä vain, minä pidän siitä.

Laitan sen samaan lokeroon 

sanan muistitieto kanssa.

Muistitieto ja historiatietoisuus ovat mielestäni käsitteitä, joilla

subjektiivisesta, yksilöllisesti koetusta voi muotoutua yhteisöllistä, kun asiaa tarkastellaan tarpeeksi suurella aineistolla.

Historia ja tietoisuus..hmm..

Pohdiskelen sanaa ensin omasta mielikuvastani käsin.

En pyri heti hakemaan oikeaa selitystä sanalle.
Kuitenkin asia jää mieleeni ja jatkan selvittelyä.
Lödän sivuston joka kertoo"Suomessa on meneillään ensimmäinen koko väestön ajatuksia menneisyydestä kartoittava tutkimus Historiatietoisuus Suomessa"

Mielenkiintoinen aihe. Kyselytutkimuksen kysymyksiin voi miettiä omia vastauksia.Täällä kysymykset, jos kiinnostut.

Tutkimus jatkuu aineiston analyysillä. Jään seurailemaan asiaa, koska se kiinnostaa minua.
Historian tutkimuksen päivillä Jyväskylässä käsitellään  aihetta.

Maailma on pullollaan mielenkiintosia aiheita :) 
Muistitieto on myös yksi asia, johon haluan perehtyä joskus tarkemmin.
Mitä halutaan muistaa ja mitä unohtaa?


Eilen virittäydyin paremmalle tuulelle sisustuslehden ja suklaan avulla. Tänään voisin neuloa loppuun isomman tyttösen pipon..

 

Vanhat kirjat

Tänä aamuna päätän olla iloisen reipas ja tehokas koko päivän.

Päätän nauttia, että on niin monta puuhaa ja mahdollisuutta.

Aamu oli sateinen.

Touhuilin rutiinit ; ruuanlaitot, koiran ulkoiluttamiset, pyykit ym.

nopsaan tahtiin. Jos vertaan normi lauantaihin.

En luopunut edes tavanomaisesta tavastani piipahtaa läheisellä kirpputorilla.

Silti ehdin kohtuullisen ajoissa yliopiston kirjastoon ja kirjaston jälkeen tietokonehalliin.

Työskentely siellä ei ollut erityisen tehokasta, mutta en anna sen häiritä.

Sain olla hetken toisessa ajassa ja paikassa.

Tälle matkalle veivät vanhat teokset, joita olivat kirjoittaneet mm. Samuli Paulaharju ja T.I Itkonen.

Kirjastossa ja yliopistolla on monta sellaista paikkaa, jossa viihdyn ihan vaan itsekseni. 

Illalla juuri auringon laskiessa tein vielä ystävän kanssa kävelyretken.


Joella katselin kuinka kuu teki valollaan sillan veteen, niin ihmeen kauniisti.
Ei vielä ollut pimeää, joten syksyiset puut erottuivat  myös rannoilla.
Huikeaa!! Harmi, kun ei ollut kameraa. Toisaalta olisi harmittanut, kun 
ei olisi saanut kuvaan sitä mitä näki.


Illalla sää viileni. Taivas oli kirkas, taisin nähdä, jopa Jupiterin.
Jupiter näkyy tänä syksynä kirkkaana tähtenä iltataivaalla.

Syksyn tunnelmat

Ruska on väritellyt puita ja maaston muuta kasvillisuutta. 

Paikoiltellen lehdet alkavat jo putoilla. Joutsenet muuttomatkalla

pysähtyvät läheisellä järvellä.

Sanonkorjuun aika. 

Keittelin pikku puuni antimista hilloa.

 Jopa kolme purkkia sain.

Sangossa puolukat odottavat pakkaseen laittoa.

 Äiti toi punajuuria, joita oli säilönyt.

Minä en ole mikään innokas noissa säilöntäpuuhissa, jotain silti teen.

Kynttilät ja sukkapuikot rauhoittavat ja tuovat tunnelmaa.

Kodin turvallisuus ja lämpö korostuvat, mutta toisaalta on halu lähteä ulos pirteään syyssäähän 

hakemaan kuntoa ja voimaa.

Kesäloma on enää muisto muiden joukossa.

Minä näen tarpeelliseksi tarkastella rehellisesti ja kriittisesti itseäni: ihmisenä, ystävänä, työntekijänä, opiskelijana, äitinä jne.

Mitkä ovat ne resurssit joita minulla on käytettävissä kuhunkin "rooliini"?

Miten olisin tyytyväinen ja onnellinen elämässäni? Miten jaksaisin parhaiten?

Perimmäisiä kysymyksiä , joihin ei heti löydy vastauksia.

Eikä tarvitsekaan löytyä.

Tärkeää on, että tiedostan kysymykset

-

Syksyllä voi myös tulla joskus olo, etten halua olla yksin, ilman parisuhdetta. Muistoissa on pimeitä syysiltoja, jolloin koiran ulkoilutus oli myös kädestä pitämistä.

Muistojen vuoksi Joutsenet ja Nothing Else Matters kuuluvat yhteen.
Näiden kauniiden asioiden vuoksi laitan kappaleen tänne. Toisaalta minäkin olen siihen kyllästynyt, mutta silti siinä on joku juttu. Kuten joutsenissakin..

Loma

Lomalla.. aika on todellakin aivan toinen ilmiö.

Ajan kuluminen ja käyttö muuttuvat.

Koska olen perillä. Olen lomalla.

En erityisesti odota mitään, vaan toivon tuntien olevan pitkiä ja ajan antoisaa.

Vietän aikaa tuumaillen ja viipyillen askareissani, jos siltä tuntuu. 

Teen toisenlaisia asioita ja tykkään tavanomaisistakin askareista, kun voin suorittaa niitä kiireettä, katsellen työni jälkiä.

Kotia on kiva laittaa ja järjestää. Olen tehnyt pieniä kivoja löytöjä kirpputorilta.

Kirpputoreihinkin tarvitaan aikaa, joten se on selkeästi lomajuttu.

Haluan tehdä käsilläni jotakin pientä näpertelyä, virkkausta, palapeliä tms.

Lasten kanssa olen saanut viettää myös enemmän yhteisiä tunteja.

Olen yrittänyt löytää meille kaikille sopivia tekemisiä ja  joskus siinä jopa onnistunut.

Vanhin aarteeni on jo 16-vuotias ja kasvun ja kypsymisen voi huomata, kun mietin esim. edellistä kesää. Myös tyttäret ovat venähtäneet ja muuttuneet. Toisaalta kasvaminen lisää äidin huolta, koska kuminauha välillämme venyy jo useinki hyvin pitkäksi. Omat hommat ja kaverit kutsuvat tyttösiä. Ja äidin puuhaa on: soitella missä olet, ole varovainen, tule jo pois uimasta, nyt on aika tulla kotiin jne.

Tiedostan, että tämä kuuluu äidin rooliin, mutta joskus tuntuu, että tulen tästä kaikesta huolesta ihan hulluksi. No, välillä osaan rentoutua myös tästä asiasta. Parhaiten tietysti silloin kun kaikki ovat tässä lähelläni.

Mietin jo joskus, kuninkahan sitten, kun on aika, että muuttavat omilleen kokonaan.

Tätä tuskin vielä kannattaa pohtia. Kaikkeen kypsyy ajallaan :))

IIIIIIIII

Kirjat kuuluvat ehdottomasti lomaohjelmaan.

Olen lukenut muutamia kirjoja lomallani. Haluaisin lukea vielä monta monta lisää.

Minusta on tullut vaan niin hidas lukemaan.

Pohdin ja makustelen asioita ihan liikaa, siksi etenen hitaasti.

Eräs lukemistani kirjoista on Paulo Coelhon Alkemisti. Luin tämän,koska olen kuullut paljon kirjasta. Ei paha, muttei ehdoton suosikki. Ajatuksia, jotka ymmärsi hienoiksi, mutta toisaalta unohdin ne jo kohta.

Vaiheessa on ja lukemisen alla Harrissia ja Landeria.

Olen lukenut, myös muutamia runoteoksia. Ne ovat olleet hyviä omalla tavallaan ja suosittelen niitä lämpimästi. Toinen on  Riitta Rossilahden Vihreä viittani ja toinen Omar Khaijamin  Ruukku rubiiniviiniä.

Lomalla, kuten yleesä vapaalla, aikaan liittyy myös ilmiö, jonka myötä haluaisi tehdä monta kivaa asiaa. Paljon enemmän kuin todellisuudessa on edes hyvä. Tähän kokemuksellisesti täyteen elämään pyrkii osa minua. Osa minusta taas on se hidas ja verkkainen, joka viihtyy kotona.

Lasten kanssa on käyty hulinassa, mutta omalla ajallani, kun nyt lapset ovat toisen vanhemman luona, huomaan myös laskevani euroja. Etelä vai pohjoinen, mitä tekisin, minne menisin?

Tällä hetkellä en kuitenkaan ole menossa.

Istuin vasta pienellä pihallani. 

Ei vielä ollut pimeää, että olisi haluttanut laittaa kynttilää, vaikka jo yö on.

Ihailin tänään ostamaani runkoruusua.

Kaikki on kasvanut. Luonnossa aika on tehnyt ihmeitä.
Kukista on tullut omenia.

Hennoista taimista oikeita kukkia.

Kesä on muuttunut vaaleanvihreästä kypsiin sävyihin.

Tänään on ollut viileä päivä. On tuntunut oudolta laitaa pitkähiaista päälle, vaikka aurinko on paistanut. Helteen loppuminen tuntui haikealta, mutta säätiedotuksen mukaan sitä on luvassa lisää.

AIKA

Kesäloman alkuun on vain noin 15 tuntia.

Ajallinen määränpää on hetkeksi taas saavutettu.

Nyt on helppo miettiä aikaa ja sen olemusta.

Aikakäsitys on kultturisidonnainen ilmiö.

Meidät on sosiaalisaatioprosessissa opetettu toimimaan tiettyyn aikaa, tietyllä tavalla.

Minä opetan ahkerasti lapsiani tässä asiassa, tietenkin...

Tietty rytmi ja säännöllisyys ajankäytössä on yleensä hyve.

Aika on vallan väline. 

"Aikatutkimuksen piirissä on kehitetty teesi ajan nopeutumisesta, akseleraatiosta. Yhteiskunnassa siirrytty non-stop - elämään ja 24/7-kulttuuriin, jota leimaa ajallinen samanaikaisuus, epälineaarisuus, katkonaisuus ja välittömyys. Seurauksena on jatkuva kiire ja aikapula niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin." (Lainaus Wikipedia)

Aika on siis monitasoinen ja haastava aihe.

Palaan aiheeseen, kun minulla on enemmän aikaa=)) Lomalla voin jopa muuttaa omaa aikakäsitystäni.

Suoraviivaisesta, johonkin toiseen, lomaihmiselle sopivampaan..