Aivan yllättäen;
Lähelläni on uusi ihminen.
Sydämessä ja sielussa vahva tunne.
Onnellisuus...
Tätä ennen en ollut onneton.
Sitä tämä ei ole. Aiemmin olin myös tyytyväinen
itseeni ja elämääni.
Kuitenkin tällä hetkellä, kun elämäni on saanut uusia ulottuvuuksia,
näen monia asioita selkeästi itsestäni ja elämästä.
Yhdessä on parempi.
Varsinkin, kun tämä ihminen, joka nyt on lähelläni, saa minut tuntemaan itseni yhtä aikaa vahvaksi ja heikoksi.
Minun on lupa ilmaista tunteitani ja hän uskaltaa tehdä saman. Jännityksen ja levottomuuden hän saa minusta pois vain olemalla siinä vieressäni, oli tilanne mikä tahansa.
Lapset ja eläimet saavat olla ihan omalla tavallaan..
Sillä, jotta voin olla onnellinen, äidin rooli pitää huolehtia ilman ristiriitaa.
Toisaalta nyt ymmärrän, myös oman oikeuden olla ihminen.
Viime viikonlopun vietimme ihan kahden. Tai nooh.. olihan meillä eläinystävät siinä toisiaan jahtaamassa.
Niin ihan viikonloppu..
Hyvä me!!
Aurinko paistoi ja lupaili kevään olevan jo lähellä.
Kotimatkalla havaitsen, että tie oli jo sulanut..
Tilanteeseen sopii tämä runo:
"Auringon siemenet
Keskelle taivasta puhkeaa
jättiläismäinen kukka.
Sen juuret ovat avaruudessa.
Minä en voi niitä nähdä.
Kukan terälehdet
hipovat taivaan laitoja ja
kultaista siitepölyä varisee
kaikkialle.
Kun hengitän minussa
kasvavat auringon siemenet.
Leena Laulajainen "
Haluan tietoisesti hyväksyä romanttisen ja optimistisen ajattelutava, myös
parisuhdeasiassa. Vaikka elämän raadollisuus on mielessäni.
Tärkeää on iloita niistä asioista mitä on tänään, eikä huolehtia liikaa muusta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!