Omat paineet siinä on, varsinkin kun pitää alkaa karsimaan omia odotuksiaan.....
Aikaa ei ole ihan kamalasti, eli huippukuntoon 50 v.. saattaa olla jo mahdottomuus, muitakin tällaisia suunnitelmia on saattanut pyörähtää mielessä.
Nyt kun syksy ja työ ovat painaneet omat taakkansa selkääni, on pysähdyttävä ja mietittävä tarkemmin.
Miksi kasata odotuksia, suunnitella, että sitten pitää olla jotakin erityistä ja minun pitää toimia tietyllä tavalla, että voin olla tyytyväinen.
Väsymys työstä ja arki vie voimia jo ihan tarpeeksi. On kuunneltava omia tuntemuksia.
Jotenkin on tässä loman jälkeisessä ajassa on vaan menty päivä kerrallan ja selvitty.
Tuntuu, että en mitään ihmeitä ole tehnyt.
Kuitenkin kun äsken siirsin puhelimesta kuvia koneelle, tuli esiin oikein mukavia hetkiä ja asioita, vaikka läheskään aina en edes ole muistanut kuvata.
Se on vaan asioiden perspektiivi. On osattava nähdä arvoa ihan pienissä ja tavallisissa asioissa.
Esimerkiksi:
Pihlajat täynnä marjoja, hyvä kirja, maistuva edullinen ruoka, virkistävä lenkki koiran kanssa, virkattu matto, siivous kotona, keskustelu oman lapsen kanssa ym. ym.
Niin kliseistä kuin se onkin niin haluan tarttua hetkeen vahvemmin.
Valokuvat ovat aina olleet minule tärkeä keino kokea ja muistaa. Nyt olen siihenkin laittanut ehdon, sitten kun minulla on parempi kamera. Nyt otan tämän ehdon pois. Lataan vanhan kameran ja alan katsella taas.
Tämän olen ennenkin päättänyt. Aina se ei onnistu, mutta yritän parhaani. Carpe diem.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!