Itselläni tuntuu, että halua on, mutta aikaa siihen ei ole.
Tärkeistä hetkistä tai tunnelmista pelkään menettäväni jotain olennaista, jos liikaa
keskityn kuvailemiseen tms.
Toinen puoli asiasta on kuitenkin se, että kuinka hyvä on muistella asioita kuvien, tekstien tai päiväkirjan avulla.
Nyt loma on loppumassa. Hyvä loma on ollut.
Erinomainen palaute tuli tyttäreltäni tässä tällä viikolla. "Äiti oletko sinä nuortunut." Ehkä siis lomalla on tullut levättyä ja virkistyttyä, saattoipa olla uusilla silmälaseillakin myönteinen vaikutus habitukseeni. 😊
Viimeisellä lomaviikolla sitä tosissaan osaa nauttia. On ihan vaan mielisään, kun saa olla lomalla. Vähästä rahasta ei välitä, vaan oikeastaan se vaan jalostaa tekemisiä. Nyt on sääkin ollut sopiva - on ihanan helppo olla.
Alkuviikolla kävimme kaupungilla syömässä vahempieni, tyttöni ja siskoni perheen kanssa.
Iloinen olin, kun vanhemmat jaksoivat mukavasti kävellä ja olla. Paremmin meni kuin edellisenä kesänä, kun äidillä otti kävely kovasti henkeen.
Eilen pyörä vei minut sopivasti Turkansaaren museoon. Museokortti, jonka ostin loman alussa pääsi käyttöön. Elokuun alun torstaina museo oli juuri sopivan rauhallinen minulle.
Istuin, ihastelin ja iloitsin siitä vanhan miljöön tuomasta rauhasta ja kauneudesta. Aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Näyttelyitä katselin sillä tavalla sopivasti. Samalla koitin miettiä, mitä esineitä minun lapsuudessani oli vielä tallella vanhasta maanviljelykultturista ja mitä muita omillla isovanhemmillani käytössä olleita tavaroita meillä oli.
Joskus kymmenen vuotta sitten haaveilin työstä museossa.
Ehkä on hyvä, että se ei toteutunut. Museo on nyt jotain muuta,
paikka voimautua, eläytyä ja rauhoittua arjen kiireistä.
. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!