Kiva tunne kun ei tarvitse lähteä vielä töihin, vaikka on ihan tavallinen arkipäivä.
Iso tyttö lähti kouluun jo kahdeksaksi, mutta pienempi saa aina tiistaisin mennä vasta yhteentoista. Hassu aika, ei meillä vaan tällaista ollut yläasteella. Aina oli 9-15, jos oikein muistan. Välitunnillakaan ei nykyisin tarvitse kuulemma mennä yläkoululaisten ulos.
No saatiin viettää mukavaa aamuhetkeä yhdessä. Letin laitoin ja juteltiin. Mietittiin josko iltapäivällä, koulun jälkeen mennään elokuviin.
Katsottiin tovi, jopa vähän vanhoja lastenohjelmia youtubesta.
Pääsiäisen aika oli perinteistä olemista. Käytiin vanhempieni mökillä; saunottiin, syötiin hyvin, ulkoiltiin aurinkoisessa säässä. Koolla oli isompi lauma, tärkää väkeä: Kaikki lapset, pojan tyttöystävä, omat vanhemmat ja enoni myös lyhyen aikaa. Tarpeellista yhdessäoloa, mutta vastapainoksi oli kiva tulla kotiin, jossa vähemmän hääräämistä. Rasitukset arjesta ja työstä painoivat omalla tavallaan vielä - yleensäkin usein pääsiäisen aikaan olen tavallaan väsyksissä, vaikka toisaalta olen innoissani rituaalista, joka kääntää kelkan selkeästi kohti kevättä.
Vanhempieni seurassa on hyvä olla. Heillä on vielä jaksamista. Äiti häärää lieden äärellä ahkerasti ja muutenkin puuhaa riittää. Toki välillä tulee mieleen, että vähän voisi jostain tinkiä ja olla vaan- säästää itseään. No ehkä kaikki on suhteellista jos on eläkkeellä ja vapaa-aikaa on tarpeeksi nauttii siitä kun on väkeä ja touhua. Paha olisi jäädä vain paikalleen ihmettelemään.
Itselläni ei vielä pääsiäisen pyhinä ollut paljon tarmoa. Olin paljon TV:n äärellä. Monta suosikkiohjelmaa onkin löytynt kevättalven aikana ja niitä tuli katsottua tallennuksesta ja muutenkin. Suomen selvytyjät on ottanut pauloihinsa, vaikka alkuun olin siitä hyvin epäileväinen. Kokkikilpailuja on tullut katsottua, Game of the Thrones toinen tuotantokausi loppui juuri. The Walking dead on juoneltaan myös kiinnostava, kolmas kausi näkyy Foxilla. Ym... Tarpeellista tällainenkin hermolepo.
Tänään tunnen oloni onneksi vähän tarmokkaaksi. Halusin tännekin kirjoittaa kuulumisia.
Kohta taidan lähteä kauppaan, kirjastoon ja kävelemään.
Pääsiäisenä kasvattelin ohraa ja rairuohoa, mutta en ole muita kylvämisiä tehnyt. Tavallaan olen hieman erilaiseen kevääseen valmistautunut. Kuinkahan onnistun, kun kaupassa vähän sormet syyhyää kohti siemenpusseja.
Koulujen loppuessa ilmeisimmin vietämme isolle pojalle juhlia täällä meillä.
Hän valmistuu ammattiin. Ylioppilaslakki oli myös pikkuisen ajatuksissa, mutta hän sanoi, että pitkä matematiikka oli vaikea, eikä mene läpi.
Itsellehän näitä tutkintoja tehdään ei äideille tai muille, myöhemmin ehtii. Kaksoistutkinnossa on kyllä omat haasteensa, mutta onhan se hienoa kun on sitten ammatti.
Kesän alkuun olemme myös hieman suunnielleet muuttoa kerrostaloon. Siellä ei pihakukkia niin paljon tarvita kuin tässä rivitalossa. Saa nyt nähdä, miten käy tuon suunnitelman. Pienempi tytär on ainakin innoissan. Toki monta asiaa pitää loksahtaa kohdilleen ennen kuin asia etenee. Katsotaan rauhassa.
Tähän linkitän päkän Kössi Kengurua. Minua tuo vähäelkeinen tapa tehdä lastenohjelmaa viehättää edelleen. Nykylapsoset ehkä vaativat hieman värikkäämpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!