Kevät etenee vauhdilla

Jäiden lähtö on vaikuttava ilmiö. Tässä vielä rauhallista sinistä ja valkoista..
Takana muutama päivä pakollista hiljentämistä ja sisällä oloa. Malttamattomana
jo odotan mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua pihalla.

Sormet näppäimillä.. maailma on niin toisenlainen:
On vilahduksia hyvästä ja kauniista, kiinnostavasta, merkittävästä, mutta myös uhkakuvia.
Uhkana voi olla tuhkaplvi, maailmanlopun ennustuksia.
Toisaalta verkossa en ole koskaan Niin yksin, ainakaan ei tunnu siltä.

Luonto tarjoilee toisen elementin olla ihminen.
Pelkästään oleminen antaa hyvää oloa ja iloa.

Asioista

Kuvatkoon sivuni yhteistä ja yksityistä maailmankuvaa. Aineksinaan nykyisyys, menneisyys, todellisuus ja kuvitelmat.

Kuvatkoot luontoa ja muutoksia siellä.
Kuvatkoon asioita, jotka näen tärkeiksi juuri NYT!

"Maailmankuva on psykologinen käsite, joka rakentuu erilaisista ulkomaailmaa koskevista mielikuvista.

Maailmankuva ohjaa yksilön suhtautumista ympäristöönsä. Humanistisessa maailmankuvassa korostetaan ihmisen mahdollisuutta vaikuttaa maailmaan. Ihmisen erehtyväisyydestä huolimatta kaikki lopulta päättyy hyvin.

Käsityksemme maailmasta on syntynyt elämän aikana itsemme ja ympäristömme vuorovaikutuksessa.Maailmankuva on kokonaisnäkemys, jonka avulla hahmotetaan maailmaa.

Maailmankuvalla voidaan tarkoittaa paitsi yksityisen ihmisen, myös tietyn aikakauden, uskonnon tai ideologian mukaista käsitystä maailmasta. Maailmankuvassa voidaan siis erottaa sekä yksilöllinen että yhteisöllinen taso. Yhteisölliseen tasoon vaikuttavat historialliset, kulttuuriset, yhteiskunnalliset, taloudelliset sekä ekologiset tekijät. Yksilöllisen maailmankuvan rakennusaineksia ovat edellisten lisäksi ihmisen omat elämänkokemukset sekä persoonalliset tekijät."

Alku...

Juuri kun illan muste levisi hangelle ja yölampun himmeä kukka avautui, minä kuulin tassutusta ulkoa pimeästä ja seinällä häilähti varjo. Ikkunaan koputettiin hiljaa, ja minä tiesin: lumileopardi on tullut kaupunkiin. Sen silmissä on vuorten siniset huiput ja sen kuononpäässä on vuoriston villi kuu. Yhdellä käpälän sivalluksella se pyöräyttää maan vastapäivään ympäri jos tahtoo. Mutta sen ruskeatäpläinen turkki tuoksuu jyrkänteen kukille ja jäälle ja aurinkotuulelle. Se on minun kaveri. Lumileopardi. Leena Laulajaisen runo on hyvä aloitus. Tällaiset runot ovat kuin kuu, aurinko, tähdet, meri ja kaukaiset paikat. Niiden salaisuudet saavat ajattelemaan kaihoten, haaveillen jotain.. ajatuksia,joilla ei ole nimiä. Niiden arvoituksellisuudessa on tuiketta ja lämpöä, mutta myös pimeys ja syvyys. Elämän mielenkiintoinen dualismi.