Kuusen turvallinen ja kodikas valopiiri tuntuu hyvältä.Joulu on aina paikallaan, käännekohta syksyn ja kevään välissä.
Väreillään, tunnelmalla - piristää ja ilahduttaa. Kuljettaa lempeästi kohti uuden vuoden alkua.
Meillä oli hyvä joulu. - pieni ja perinteinen. Siis meidän perinteinen.
Kaikille tuli sopivasti mukavia, tarpeellisia lahjoja ja jouluruokaa oli riittävästi.
Siis iso peukku itselleni tästä. Hyvin suunnittelin asiat, tähän pieneen budjettiin, jopa raha-ahdinkoon nähden. Toki, tiukaa on vielä edessä, mutta pahemminkin voisi olla.
Meillä on totuttu tähän ja toisaalta elämän perusarvot ovat jotain muuta kuin ostamista ja runsasta kuluttamista.
Tänään vaihdoin jo sängynpeiton vaaleaan ja avasin verhot oikein isolle, että pakkaspäivän kirkkaus pääsee myös sisälle meille.
Pakkasta on reilu 15 astetta. Aurinko näkyi metsänreunassa kauniina punaisena hehkuna, kun kävimme pienen lenkin metsässä.
Joulun ajalla oli myös pakkasta. Enemmän kuin nyt- yli 20-25. Maisema oli huikea, kun ajelimme aattona kohti vanhempieni kotia. Sanoinkin monesti tytöille; pysähdytäänkö ottamaan kuvia? No ei pysähdytty. Neidit ei talvisesta suomaisemasta niin paljon välittäneet. Vuosi vaihtuikin sitten suojasäässä. Jäälyhdyissä kynttilät kelluivat vedessä.
Uuden vuoden myötä saimme uuden kotikunnan - kaupunkilaisia ollaan. Tätä en kovin paljon ole miettinyt. Aiheen tiimoilta, kunnantalon katolla esiintyi mm. vanha bändi Aknestik. Hauska tapahtuma oli.
Uusi vuosi 2013 on alkanut kivasti ja rauhallisesti, mutta toisaalta mielessä on pieni ajatus siitä, että jokin muutos olisi tervetullutta.
Työelämässä vois olla oikea aika tehdä jotain radikaalia. Tai jotain muuta.
No, aika näyttää. Rohkeutta, onnea ja hyviä hetkiä vuodelle 2013 toivon itselleni ja kaikille muille myös!!
Ihanat villasukat -ystävän neulomat.
Näkymä 5.1.2013. Noin klo 14.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!