Dokumentoinnin vaikeutta

Ihailen heitä jotka pystyvät kirjoittelemaan tekemistään asioista ja mietteistään usein.
Itselläni tuntuu, että halua on, mutta aikaa siihen ei ole.
Tärkeistä hetkistä tai tunnelmista pelkään menettäväni jotain olennaista, jos liikaa
keskityn kuvailemiseen tms.
Toinen puoli asiasta on kuitenkin se, että kuinka hyvä on muistella asioita kuvien, tekstien tai päiväkirjan avulla.


Nyt loma on loppumassa. Hyvä loma on ollut. 
Erinomainen palaute tuli tyttäreltäni tässä tällä viikolla. "Äiti oletko sinä nuortunut." Ehkä siis lomalla on tullut levättyä ja virkistyttyä, saattoipa olla uusilla silmälaseillakin myönteinen vaikutus habitukseeni.  😊
 Viimeisellä lomaviikolla sitä tosissaan osaa nauttia. On ihan vaan mielisään, kun saa olla lomalla. Vähästä rahasta ei välitä, vaan oikeastaan se vaan jalostaa tekemisiä. Nyt on sääkin ollut sopiva - on ihanan helppo olla.

Alkuviikolla kävimme kaupungilla syömässä vahempieni, tyttöni ja siskoni perheen kanssa.
Iloinen olin, kun vanhemmat jaksoivat mukavasti kävellä ja olla. Paremmin meni kuin edellisenä kesänä, kun äidillä otti kävely kovasti henkeen. 

Eilen pyörä vei minut sopivasti Turkansaaren museoon. Museokortti, jonka ostin loman alussa pääsi käyttöön. Elokuun alun torstaina museo oli juuri sopivan rauhallinen minulle.
Istuin, ihastelin ja iloitsin siitä vanhan miljöön tuomasta rauhasta ja kauneudesta. Aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Näyttelyitä katselin sillä tavalla sopivasti. Samalla koitin miettiä, mitä esineitä minun lapsuudessani oli vielä tallella vanhasta maanviljelykultturista ja mitä muita omillla isovanhemmillani käytössä olleita tavaroita meillä oli.

Joskus kymmenen vuotta sitten haaveilin työstä museossa.

Ehkä on hyvä, että se ei toteutunut. Museo on nyt jotain muuta,

paikka voimautua, eläytyä ja rauhoittua arjen kiireistä.

. 

Loman vaiheet

Kesälomailua nyt noin kolme viikkoa.

Lomalla aika usein voi havaita tiettyä rakennetta, kuinka toimin ja käytän aikaa.

Alussa sopeudun, lepäilen. Sitten tulee järjestelyn vaihe. Kotia on kiva laittaa siistimpään kuntoon. 
Tämän jälkeen alan haluamaan reissua tai jotain retkeä.
Retken jälkeeen tulee ajattelun ja suunnitelun vaihe, jolloin olen jo vähän virkistynyt ja päähän mahtuu hieman enemmän jäsentyneempiä ajatuksia ja suunnitelmia.

Annan lomalla itselleni vapauden olla mahdollisimman paljon ihan niin kuin parhaalta tuntuu.
Lueskelen, lähden pienelle pyöräilylle kauppaan, kirpparille tai museoon, tai ihan vaan katselemaan.

Toki kotona on paljon ihan tavallista arjen pyöritystä, mutta pyrin siihen suhtautumaan aika rennosti. Haluan lomalla myös kiinnittää huomioita läheisiini, lapsiin ja vanhempiin, mutta siinäkin yritän pitää mielessä omat rajani. Tällä hetkellä nuorimmaiseni, lukiolainen, aika hyvin haluaa viettää aikansa omaan tapaan. Vähän on nyt yhteisiä kiinnostuksia minulla ja hänellä. Ahkerasti on valmistautunut ensimmäiseen ylioppilaskokeeseensa, joka on nyt syksyllä.  Onneksi sentään vietimme yhteisellä reissulla  muutaman päivän nyt alkuviikosta. Mukana oli koirakaveri ja molemmat tyttöni. Poikani on aika lailla töissä kesä, mutta mahdollisuuksien mukaan ehkä teemme yhteisen retken. 

Muutamia kuvia muistoksi. Kuvausväline on edelleen huono, mutta suunnitelen uuden hankkimista. 

 Mökkimme ikkunasta avautui hieno maiseman pienelle järvelle.

 Mansikat tietysti kuuluvat kesälomaan.

Samoin kuin museot. 

Tässä kuva Juhani Ahon museon näyttelystä Varokaa naisia! (Aiheena naisten panostus ja  tekemiset kotirintamalla sodan aikana)
Kuvan tekstiä ei näy, mutta ohjeessa kerrottiin kuinka saippuaa voi säästää ja miten sen saa
riittämään kodin eri tarpeisiin.

Vihreää ja kaunista

Kesä täällä Pohjois-Suomessa on kauneimmillaan. Tämä vihreys on niin huikean ihmeellisen ihanaa, että en edes yritä sitä saada kuvaan. Yritän vaan pitää sen mielessä.

Tänä viikonloppuna tuli aika paljon pyöräiltyä tässä lähialueella. Vihreät pientareet, kukat ja kukkivat puut, yritin oikein pysähtyä siihen tunnelmaan ja kauneuteen. Ei sen tosiaankaan tarvitse ihmeitä olla, voikukat ja heinää, tavallisia lehtipuita. Sattuipa matkalleni muutama täydellisen kauniisti kukkiva omenapuukin. Omenapuu jo ajatuksena on kuin pieni runo.

Lukuinnostusta ja muuta tekemistä

Kesä on alkanut. Viikonloppuna juhlittiin valmistuneita ja ylioppilaita. Lähipiirissäkin oli joitakin juhlia,  (lakkiaiset ja valmistuminen ammattiin)  jossa vierailimme... ihania nuoria. Onnea vielä heille. 

Sää puolestaan ei ole  vielä suosinut kesälaitumelle kirmaavia koulujen lomalaisia.
Kevät ja kesän tulo on edennyt tosi, tosi  hitaasti.
Siihen onneksi on luvattu tulevan parannusta tällä viikolla.

Minä olen tyypillisessä alku kesän koomassani. Odotan lomaa ja toivon, että jaksan.
Taitavat olla samat mietteet aina tähän aikaan.

Keväällä olen aika hyvin saanut pidettyä kuntoilua yllä. Paitsi nyt pari viime viikkoa. Kuntosali on ollut tauolla. Onneksi koirakaverin kanssa  tulee ainakin käveltyä.

Muuten olen aika kiitettävästi ollutkin TV:n äärellä. Areenasta löytyy vähän liiankin hyvin katsottavaa. Sydämen kutusumus on ollut harmiton sarja, jota olen seurannut.  Viehättäviä/kiinnostavia ovat  olleet myös Medicit, Firentsen valtiaat ja Victoria sarjat. 
Romantiikkaa tasaiseen arkiseen elämääni. 
Suuria tunteita on tarjoillut myös nuorten sarja Skam. Toisen kauden viimeiset jaksoit saivat minut kyynelehtimään ihan tosissani. Hassua sinänsä, mutta ehkä tarpeellista.




Jos katselen TV:tä en sitten tee muita juttuja, esim. lue. Tämän vuoden  saldo luetuissa kirjoissa on vain 16 kirjaa. Mikä on tosi vähän. Ehkä kesälomalla sitten ehdin/jaksan lukea enemmän. Nyt on monta kirjaa tullut hylättyä alkumetreille tai alle sata sivua luettuani.

Tuohon alkuun kuvasin pari kirjaa. Tuhat kerrosta - Pudotus,  oli tulevaisuuteen (2118) sijoittuva tarina. Nuorten elämää sekin. Sain kirjan ihan hyvin luettua, eli ihan ok oli.

Hyvätty ranta on ihan vasta avattu tuttavuus. Nähtäväksi jää,  onko se tarpeeksi hyvä väsyneille aivoilleni.

Pitkästä aikaa täällä

Nopeasti on vierähtänyt aikaa..

No yksi vuosi sinne tai tänne. En halunnut kuitenkaan ihan tätä blogia lopettaa, joten täällä taas kirjoittelen.

Talviloma alkaa olla lopuillaan. 

Ihan on ollut taas vaihteeksi hengähtää työstä. Nyt tauko on taas tehnyt tehtävänsä ja jaksan paremmin.

Ja mikä hienoa kevät etenee..viikon päästä on jo vappu.

Kirjoittaminen on hyvä asia. Teen tätä periaatteessa itseäni varten, vaikka julkinen on.

Aika sattumalta tähän kukaan tiensä löytä, mutta se ei haittaa.

Tällä lomallani olen niin hyvin virkistynyt, että olen löytänyt kauneutta ja ihasteltavaa ympäriltäni.

Tällä hetkellä kaksi asiaa ovat suosikkejani. Nimittäin tee ja vaaleanpunainen.

Erilaisten teemakujen maistelu on niin kivaa. Teen juominen on pieni soma rituaali.

Nyt kun tätä kirjoitan on lempikupissani ripaus anista, fenkolia ja kaardemummaa. Tai eihän tämä varsinaisesti teetä ole, mutta sen tyyppistä. Eli teen lisäksi tykkään näistä yrttijuomista.

Piparminttua ruuansulatukseen, kamomillaa illalla, vihreä tee eri makuina on erityinen suosikki.

 Vaaleanpunainen tuli tuossa pääsiäisen aikaan jotenkin niin mieliseksi väriksi.

Kotini ei tosiaankaan ole mikään sisustajan taidonnäyte. Päin vastoin, mutta meille tämä on hyvä ja sopiva koti. Kotona kun ehtii enemmän olemaan jaksaa myös järjestää ja kaunistaa kotia jollain pienillä jutuilla.

Vaaleanpunaisessa ruukussa oli pääsiäisohraa ja vaaleanpunaisia tipuja. Kynttilä on vaaleanpunainen, virkkaan vaaleanpunaisesta langasta, ajatukset ovat vaaleanpunaisia( siis myönteisiä).

Sur, rur...

Helmikuun 29. päivä vuonna 2016. Karkauspäivä.

Jos edes kerran kuussa aion kirjoitaa, niin nyt on korkea aika tehdä se.

Vuosi etenee vauhdilla. Tammikuu oli pakkaskuu. 3 viikkoa oli paukkupakkasta.

Helmikuulla ollut lauhaakin, myös lunta tullut sitten ihan riittävästi.

Tänään oli tosi kaunis pakkaspäivä. Olisipa viikon päästä samanlaista niin jo kelpaisi hiihtolomailla, toki mutenkin, loma on aina loma.

Arki menee omaa rataansa. 

Nyt kuitenkin ollut muutamat ajat poikkeuksellistakin puuhaa, kun vanhimmaistani autellut muutossa. Pikku hiljaa alkaa olla muutto tehty. Melkoinen operaatio ollut muuttopuuha kaikkineen myös näin äidin näkökulmasta. Erosivat tyttöystävän kanssa, jakoivat tavarat ja muuttivat tahoilleen yksiöihin. Hyvissä väleissä erosivat. Haluan tietenkin auttaa missä voin.

Pari viikkoa sitten sain hankittua itselleni sukset ja monot. Paljon en ole vielä hiihtänyt, mutta tarkoitus olisi. Tässä lähellä on oikein hyvät hiihtoladut.

Tilasin myös itselleni uuden ompelukoneen.  Olisi tarkoitus opetella ompelemaan jotain kivaa pientä tai ainkin korjaamaan jos tarvetta on.

                                          

Vuoden vaihtuessa uuteen

Vuosi 2015 ei ole ollut mitenkään vilkas täällä blogissani.
En ole ollut kirjoitus mielellä.
Ei ole tullut ihmeteltyä ainakaan näin julkisesti mitään.

Vuodet ovat aina erilaisia, vaikka mitää erityisiä isoja muutoksia ei tulisi.
Vuosi 2015 on ollut hyvä vuosi. Tasainen enimmäkseen. 
Ruokaa on ollut ja lämmin koti. Valitettavasti maailmalla ei ole näin hyvin kaikilla asiat.

Jos oma kirjoittaminen on ollut vähäistä olen silti seuraillut sopivasti toisten blogi kuulumisia ja niistä on minulle iloa ja ajateltavaa.

Koira ystäväni kanssa tässä ollaan kotona uuden vuoden aattona. Saatanpa pienen reissun pyöräillä johonkin päin.
Selkä meinaa olla sopivasti jumissa. Liikaa istuskelua tv:n äärellä neulomassa tai liikaa nukkumista. Uudelle vuodelle on siis hyvä suunnitella liikumisen lisäämistä. 
Ajattelin myös, että voisin lisätä tuota ihmettelemistä. En päästäisi ajatuksia tai kokemuksia heti ohitse vaan niissä viivähtäisin hieman pidempään. 
Jospa jotakin laittaisin tähän blogiinkin.
Oikeasti ihailen niitä jotka jaksavat kirjoittaa säännöllisesti kivoja juttuja.

Hyvää Uutta Vuotta toivotellaan kaikille tämän kuvan myötä.
Siinä se on hieman mietteliäänä oma karvatassu.

Tottunut lomaan

Loman 4. viikko alkanut.
Tätyy taas kerran todeta, että lomalla on ihana olla:
Rauhallisia aamuja, kiireettömia lenkkejä koirakaverin kanssa, lueskelua, pyöräilyä.. pieni reissu tyytöjeni kanssa.

Olen jo tottunut tähän olotilaan. Tietysti jo hiljaa mielssä vähän pelottaa loman väheneminenkin, mutta päätän että en sitä ajattele. Olen yleensä ihan valmis töihin, sitten kun loma loppuu, ainakin rahapussin puolesta :)

Tälle kesälle sää ja huono sää on ollut yleinen puheenaihe.  Itse en ole säästä kärsinyt, koska kuitenkin aurinkoakin on ollut ja sateessa välejä,  jolloin on ollut ihan hyvä ulkoilla.
Toki lämmössä ja helteessä on se jokun ominaisuus joka antaa hyvää oloa. erilaista energisyyttä. Mutta  kuuma rajoittaakin, se on hyvin muistissa viime kesältä.

Lomalla on hyvä kuunnella itseään, liika suorittaminen ei sovi minulle. Tällä hetkellä minulla on suhteellisen helppo elämä joten em. on mahdollista.
Mielenkiintoista onkin se, että tavallaan ajattelen, että jossain mielessä eronneella, yh-äidillä on tässä vaiheessa jopa helpompaa kuin ydinperheessä. Omaa aikaa on silloin kun lapset ovat toisen vanhemman luona. Nyt meillä jo tämäkin tilanne alkaa olla muutoksessa, koska keskimmäinen täyttää jo jouluna 18 vuotta. Alkavat paljolti olla omissa touhuissaan ja menoissaan tämän äidin lapset. 

Kumppania ei minulla ole. Se on aika hassua kuinka hyvin viihdyn itsekseni. Ehkä siksi, että töissä on paljon ihmisiä ympärillä nautin omasta rauhasta ja siitä, että minä saan määrittää mitä ja miten teen. Nuorimmaisen lapsen kotona olo vielä tekee myös sen, että oma seura ei ole jatkuvasti se ainoa vaihtoehto. Jos näin olisi voisi yksinäisyyskin tulla mieleen.

Lomalla on kiva lukea, koska siihenkin on paremmin aikaa. Yhden enemmän ajatuksia herättävän kirjan luin. Se oli Tommi Kinnusen Neljäntienristeys. Muuten olen valinnut tietoisesti helpompaa aihetta scifin ja fantasian maailmoista. Nämä sopivat minulle paremmin näin kesällä. 

Herääminen

Järjestelin läppärin parvekkeelle ja päätin, nyt on aika herätellä blogini talviuniltaan.

Loman kolmas  päivä.
Heinäkuun 1. ja lehden mukaan vuosi on tänään puolessa välissä (182/183). 
Mikäs tässä on ollessa: hitaampaa ja kiireetöntä lomaelämää

Kesä on ollut sateinen, jopa ennätyksellisesti mitattu sadetta kesäkuussa.
En anna sään häiritä olotilaani. Tai ainakin nyt on helppo sanoa niin, kun aurinko paistaa.

Kevätpuolella on tapahtunut pieniä muutoksia arjessamme. 
Vapun tienoilla muutimme lähemmäs kaupunkia ja työpaikkaani.
Ympyrä on tavallaan sulkeutunut, kun palasin samalle asuinalueelle kuin silloin kun olin vielä nuori "tyttönen". Täältä kun muutimme lapset olivat pieniä ja nuorimmaiseni ei ollut vielä syntynyt. Nyt vaan tämä kuopus enää kokoaikaisesti asumassa kanssani.
Syksyllä hänelle alkavat uudet kuviot lukiolaisena

Reilu kaksi kuukautta ollaan totuteltu uuteen asuntoon ja paikkaan.
Nyt alkaa jo olla monet asiat kohdallaan ja alkaa jo tuntua hieman kodilta.

Pyörällä pääsee helposti, vaikka minne ja se oli varsinkin alussa mielessäni sellainen ihmetyksen aihe. Autokin on toki vielä käytössä, mutta harvemmin sillä lähden. 

Asuinalue on vanha ja väljästi rakennettu. Metsäisiä saarekkeita ja puustoa on jätetty ihanan paljon. Koirulaisen kanssa päästää hyvin kävelylle ja luontoonkin.
Toki vähän kaipaan edellisen paikan hiljaisia rantoja, mutta kyllä niitä täältäkin varmasti löytyy.

Ensimmäisinä viikkoina varsinkin ihastelin tuota puustoa ja alueen liikkumismahdollisuuksia.
Nyt ovat asiat tulleet jo tutuiksi eikä enään niin muista ihmetellä.

Asiat ovat siis mukavalla mallilla.
Laitan tähän loppuun joitakin kuvia, jotka otin ennen kuin aloitin tätä kirjoittelua.
Laitan tavoitteeksi, että kirjoitan tänne jotain vähän useammin. Nyt kynnys aloittaa on jostain syystä korkealla.

Puut kuurassa

Sain hieman yllättäen vapaapäivän. Iloitsen siitä, vaikka mielen päällä ovat hieman liikaa kesken jääneet työt.

Ulkona on pakkasaamu. Siirsin työpöydän ikkunan ääreen ja näen nyt koneella ollessani pihalle. Huurteiset puut ja kirkastuva aamu. Aina jaksan ihailla tällaista kauneutta.
Postiauto ajaa viereisen talon pihaan,  joitakin ihmisiä kulkee huput ja huivit lämpimästi päässään. Vasta näin pihan takana menevällä pyörätiellä pariskunnan, joka usein aikaisin aamulla  tulee vastaan,  kun menen bussille tai käytän koiraa.

Välillä näkymä on hiljainen ja paikallaan. Puut uljaina kuurahupuissaan. Talot siistinä, rauhallisesti pihan reunoilla. Taustalla puhdasta lunta ja taivasta, joka ei ole ihan valkoinen vaan seassa on aavistus vaalean sinistä.

Tällaiseen talviseen, kiireettömään aamuun on hyvä herätä ja tämä on sopiva alku viikonlopulle.

Nyt ajattelin lähteä kauppaan ruokaostoksille. Autoni on seissyt tuolla pihalla viikon, joten saattaa olla pieni työ rapsutella se ajokuntoon.

Bussissa on tunnelmaa ja tungosta

Tänään starttasi työarki tosissaan, kun siirryin työmatkalla omasta autosta bussiin.
Työmatkaa on noin 25 km yhteen suuntaan.

Omalla autolla pääsee joustavammin ja nopeammin, mutta hyvät puolensa on bussissakin.
Aamun ruuhkabussissa en kyllä vielä niitä hyviä puolia muistanut, mutta iltapäivällä asenteeni oli jo parempi. 

Pakkasta oli parikymmentä astetta, joten muutamat muutkin olivat valinneet julkisen kulkuneuvon. Tiiviissä sillipurkissa on hieman vaikea itseään viihdyttää, mutta bussissa on varustuksella silti väliä. 

On tärkeä, että laukusta löytyvät kaikki tarvittavat asiat, vaikka sitten kuitenkin nukkuisit koko bussimatkan, eikä laukkuun edes kurkattaisi. 

Tänään ensimmäisenä bussipäivänä laukusta saattoi vielä puuttua tärkeitä asioita. Huomasin ainakin käsirasvan puuttuvan ja käsidesikin saisi olla.

Otin huvikseni kuvan laukusta ja sisällöstä kun olin tullut töistä.
Käytössä oli nyt Zalandosta tilattu reppu, joka ei mikaään erityisen hyvä ole, mutta olkalaukkua parempi kuitenkin. Bussilla kulkiessa väkisinkin matkaan mahtuu välillä kävelyä ja olkalaukku ei vaan toimi kävellessä.

Töistä palatessa kävin ostamassa tyttöselleni uuden laturin. Kummia vekottimia nuo omenapuhelimen laturit kun eivät kestä. 

Poikkesin myös stokkalle, josta ostin pari pussia teetä. Ihan hyvää olivat, mutta ehkä odotin vähän vahvempaa inkiväärin makua. Sitä pitää ehkä etsiä toisesta teelaadusta myöhemmin.

Heippa taas joulu..

Olohuoneessa vielä joulukuusen valot ja kynttilä pöydällä.
Joulukuusessa on kyllä se oma tunnelmansa;  lämpöinen valopiiri.
Tänään pieni pysähtyminen jouluun ja huomenna se saa väistyä.
Huomenna alkaa työ ja arki.

Joulu tuli ja meni.
Noudatimme omia perintetä. Iso tyttö oli myös kotosalla  joulun.
Ja jotenkin hänelle tuntuivat erityisen tärkeältä joulun tutut tavat.
 Toki joulun päivät menivät nopsaan ja uuden vuoden aikaan
 tyttöni olivat isällään, kuten sopimuksessamme on.


Siispä omaa aikaa minulla oli ihan riittävästi. Tarpeellista sekin.
Harmillista vaan, että flunssa ja sairastelu osui kohdalleni nyt lomalla.
Näillepä ei voi mitään - sai ainakin rauhassa toipua. Ja nyt onneksi jo tuntuu ihan hyvältä. 
Oman äitini sairastelu myös ollut mielen päällä, mutta tällaisetkin huolet kuuluvat
ihmiselämään.


Lomalla:
Paljon tuli katseltua TV:tä. Ihan kaikkea hömppää ja mitä sattui tulemaan. Tykkään sisustus-ja näpertely ohjelmista, poliisisarjoista ym. Game of Thrones jatkui ja sitä sain katsella useamman jakson putkeen. Sarjasta Kuudes aisti naytettiin muutama jakso ja se hieman koukutti, vaikka oli tempoltaan rauhallinen. Tervetuloa Ruotsiin oli myös helppoa katseltavaa. 

Neuloin Nalle langasta neuleliiviä melko pitkälle ( siis minun mittapuulla). Jää nähtäväksi tuleeko siitä käyttökelpoista. 

Lueskelin, vaikka paljon vähemmän kuin olin suunnitellut. Kokonaisuudessaan luettua taisi tulla vain yksi kirja. Se oli Atkinsonin Elämä elämältä. Kirja oli alussa hyvä, mutta ei mitenkään huikea kokemus minulle. Sivuja riitti yli 500. 
Parempi tuttavuus oli minulle Cesar Millanin Koirakuiskaajan parhaat neuvot - Opas onnelliseen koiranelämään. Tästä on vielä jokunen kappale lukematta.

Ulkoilin, mutta lyhemmät lenkit mitä oli aikomus, koska kunnossa oli toivomista.
Säät olivat vaihtelevat. Pakkasesta -22 .. suojasäähän. Taas on luvassa lauhtuvaa, vaikka aamusta oli vielä yli 20 pakkasta, kun lähdin viemään tyttöäni opiskelija-asunnolleen.


Uuden vuoden vastaanotin koirakaverini kanssa kotosalla. Loman alussa pääsin yöelämään sen verran, että muistin, että se ei oikein ole minua varten. Kotona oli hyvä olla.
Koirulainen ei onneksi pelännyt paljoa. 

Nyt kun uutta vuotta on eletty jo joitakin päiviä olen havainnut, että joitakin pieniä lupauksia on tullut tehtyä, vaikka ne eivät oikein kuulu tyyliini. Ehkä ne ovat enemmän suunnitelmia. 
Niistä kerron ehkä lisää myöhemmin. Nyt on syytä mennä nukkumaan, muuten on tosi, tosi väärä niska aamulla(kuten meillä päin sanotaan).

Hyvää alkanutta vuotta 2015-

toivon meille kaikille!

Valoisalla tuulella

Kotona on hyvä ja seesteinen tunnelma.

Eilen oli itsenäisyyspäivä ja pyhäpäivä.

Pyhäpäivät rauhoittavat ihmistä sopivasti.

Vietin päivän omien perinteiden mukaan. 

Itsekseni enimmäkseen, kun tyttärilllä oli pelihommia.

Katselin TV:stä paraatia ja itsenäisyyspävän vastaanottoa.

Ikkunalle sytytin kaksi kynttilää.

Paistoin vuoden ensimmäiset joulutortut. 

Perinteiden noudattaminen tuo hyvää oloa ja selkiyttää, 

kun ei tarvitse miettiä mitä tekee.

Tänä vuonna laiton valoja jo aikaisemmin. 

Monesti olen jaksanut senkin tehdä vasta itsenäisyyspäiväksi. 

Eilen vielä viimeisetkin  toimivat valot kaivon esiin. Siinä olen kuitenkin tarkka,

 että käytän vain led-valoja.  Tai.. no kuusenkynttilät ovat vielä tavallisia.

Huomaan odottavani joulua jo kovasti.

Jouluna on itselläni aika pitkä loma ja ajatus siitä, että ei ole kiirettä 

tuntuu taivaalliselta. Odotan leppoisaa yhdessäoloa, en mitään kovin erikoista,

mutta sitä meidän omaa joulua.

Tänään oli oikein kiva sää ulkoilla. Kävelimme pitkän lenkin Oksu koiran kanssa.

Sateisuus ja kuraisuus on lyhentänyt viime aikoina aika usein lenkkejämme.

Lunta ei juurikaan ole.

Tälle päivälle ei ole mitään erityisiä suunnitelmia.

Toki siivousta aina riittäisi, mutta sekään ei ola ihan pakollista, koska

perjantaina siivosin tärkeimmät.

Ehkä lueskelen, tai jos kyllästyn kotona oloon, käväisen jossakin.

Eilisistä linnanjuhlista jäi mieleen tämä haastattelu.

Risto Pelkonen puhui siinä hyvin tärkeitä asioita.

Tomeruutta, mutta lukutilassa

Syksy kun lähtee menemään- niin sitten se menee vauhdilla.
Mukava syksy kaikkineen.
Kuivaa kivaa syyssäätä ollut paljon, nyt sateisempaa muutamat päivät.

Arjen hallinta vaatii itseltäni aina tiettyä päättäväisyyttä ja ahkeruuttakin.
Ja kivasti olen jaksellut työn ja arjen. Kiirettä on välillä.
 Uusia haasteita tuonut se,  kun iso tyttö muutti 4 kk
kotona oltuaan (sisältää kesäloman ja työharjoitteluajan) opiskelupaikkakunnalle soluasuntoon. Eilen työpäivän jälkeen siellä kävin ja oikein reipas tyttöni siellä oli.
Viikonlopulla odottelen kylään myös armeijapoikaani ja tyttöystävää. 
Nuorimmainen ahertaa ysiluokaa ja urheilee tosissaan. Maanantaina jo tämä pienimmäisenikin on 15 vuotias.

Bolgitekstiä ei ole itseltäni paljon tullut. Kun olen jotakin miettinyt tai tehnyt en ole kuitenkaan ehtinyt siitä kirjoittelemaan. Ehkä pitäisi osata kirjata lyhyesit hetken ajatukset.

Olen kuitenkin tosi paljon lukenut ja katsellut toisten kirjoituksia.
Olen niistä aina erittäin iloinen. Pieni kurkistus toisten tekemisiin tuo valtavasti iloa.
Aamuisin usein ennen töihin lähtöä vietän pienen blogihetken. Kiitos teille kaikille jota katselen, kun jaatte kokemuksia, näyttelyitä, sisustusideoita, lukuelämyksiä, kirpparilöytöjä ym. saan hyvät tunnelmat aloittaa päivää.

Viikko sitten sain uuden lieden. Ja siitä inspiroidun leipomaan sämpylöitä ym.
Sämpylöihin laiton vähän kaikkea mitä kaapista löytyi ( esim. käyttämättä jääneet kaura-riisi hiutaleet yhtenä osana) ..ja kuinkan hyviä ne olivatkaan, vaikka ei ulkonäollä pilattuja. Urheilija neitoni popsi pian nuo sämpylät.

Aamun varhaiset tunnit

Jostain syystä heräsin kolmen - neljän välillä aamuyöstä.

Ei kai tässä mitään, ajattelin ja keittelin kahvit, luin kirjaa.
Nyt tuli jopa ajatus, että blogiin laitan asiaa. Harvinaista se onkin ollut viime aikoina.

Töitä on tehty loman jälkeen kaksi viikkoa.
Tällä viikolla sää viileni. Ja täytyy sanoa hyvä niin. Olotila tuntuu paremmalta, pitkäaikainen helle ei ole minun juttuni.

Elokuun hämärtyvät, raikkaat illat ja aamut ovat mukavia. Nytkin taitaa tulla ihan kelpo päivä. Ainakin aurinko pilkistelee siihen malliin. Kaihtimia jo uskaltaa raotella ja katsella aamun alkamista ja auringon nousua. Helteellä piti yrittää pitää kaikki mahdollinen lmpösäteily kaihdinten avulla pois.

Työt ovat alkaneet ihan mukavasti. Kovin isoa virtapiikkiä ei ole itselläni ollut, mutta ihan hyvin olen jaksanut. Toivon energiani lisääntyvä ja sopivan syysrytmin löytyvän. Hyviä aikomuksia ainakin on mielessäni: Salilla käynnin aloittelu, työissä meneillään kävelyhaaste, joitakin mukavia menojakin tiedossa.

Tällä viikolla kävin myös tilaamassa itselleni silmälasit. Toivottavasti totun lasien käyttöön. Moniteholasit ovat varmaan ihan erilaiset kuin muut lasit, mutta kivalta tuntuu ajatus, että näkisi koko ajan kunnolla: Lähelle ei tarvitsisi tihrustaa, tai sitten värkätä lukulaseja pois ja päähän. 

Tänään kyllä tuli jo mieleen, että lasi-investointi sattui pahaan aikaan, kun autokin vaatii remppaa. Katsastuksesta saimme ekaa kertaa, vajaa seitsemän vuotisen yhteisen taipaleemme aikana, tekstin hylätty. Voi meitä raukkoja, siis minä ja mun Punto. Hieman pisti miettimään, että voi ja voi, mistäs rahat?
Tässäkin on kuitenkin se hyvä puoli, että nyt tuli syy siirtyä kulkemaan bussilla työmatkat.
Aikaa menee enemmän, mutta hyvätkin puolensa siinä on. Elämä avartuu, kun kulkee keskustan kautta.


Aamun aurinko kultaa jo puunrungot, kun aikaisemmin säteet olivat vain latvustossa. Aamu etenee. Jatkan ehkä vielä hieman lueskelua ja ehkä nukkumistakin. 
Hyvää lauantaita ja viikoloppua toivon ja toivotan.

Laitan loppuun kuvan viimeisistä krasseistani ja lukemastani kirjasta. Kirja on helppoa luettavaa, joka sopii nyt minulle. Krassit tuoksuvat niin hyvälle. Kuumuuden ja ehkä laiskuuden vuoksi parvekkeeni ei ole kovin kukkaloistoinen ollut.

Lomaterveisiä, kesäterveisiä

Tänä kesänä lomakin on ollut erilainen.
Ihan parhaimpiin fiiliksiin ei ole päässyt kovin usein, joskus onneksi kuitenkin.

Äityliini pääsi eilen kotiin sairaalasta, monia monia viikkoja siellä oltuaan. Asiassa on ollut miettimistä meille kaikille. Nyt isosti peukkua vaan, että kaikki menee hyvin ja paraneminen edistyy.

Kesäloma on ollut helteinen ihan ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta.
Lämpö on kyllä hyvä asia, mutta kerrostalo kaksion huonoimmat puolet korostuvat hieman liikaa. Kuumaa ja savuista. Koirulaisen kuumuus kait se eniten säälittää.
Suihkuttelu ehkä auttaa hieman, uimahalukkuutta ei tälläkään koirallani ei tunnu olevan.
Ehkä serrat eivät ui. :) Toki voisi yrittää enemmän totutella.

Itselleni kesän parhaita hetkiä ovat olleet mukavat tunnelmat luonnossa ja pieni retki tyttösteni kanssa Rovaniemelle. Junareissulla oli myös koirakaveri mukana ja hyvin se meni, vaikka junassakin oli kuumutta riittämiin.

Tytöt ovat nyt isänsä luona. Muutaman oman rauhallisen päivän olen viettänyt tai ei ehkä ole ollut kuin eilinen kun ei ole mitään erityistä menoa ollut. 

Olen lueskellut paljon. Kivalta on tuntunut, kun on taas saanut otetta tuosta lukemisesta. Alku lomasta luin, mutta eteneminen oli todella hidasta ja vailla intoa. Kädessäni oli tuolloin 1040 sivuinen kirja. Etenin noin 300 sivua ja sitten ymmärsin siirtyä toisenlaisiin aiheisiin ja hieman lyhyempiin tarinoihin.

Kirjastosta löysin myös kirjan joka oli jäänyt noin 10 vuoden takaa mieleeni, mutta en muistanut nimeä tai kirjailijaa. Useinkin olin tuta kirjaa etsinyt ja sattumoisin nyt tällä viikolla sen kirjaston hyllystä löysin. Kirjan uudelleen luettuani laitoin sen ehkä harlekiinien kategoriaan, mutta jotakin siinä oli joka edelleen ilahdutti, vaikka ei ehkä ihan niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Kirja oli Lily Priorin Keittöhurmio.


Lisäsin tähän kuvia mukavista hetkistä luonnossa. Kamera on ollut aika vähän käytössä, mutta onneksi joskus sentään. Kuvat ovat minulle tärkeä tapa muistaa ja päästä hieman kuin takaisin tuohon kuvaushetkeen.