Pitkästä aikaa täällä

Nopeasti on vierähtänyt aikaa..

No yksi vuosi sinne tai tänne. En halunnut kuitenkaan ihan tätä blogia lopettaa, joten täällä taas kirjoittelen.

Talviloma alkaa olla lopuillaan. 

Ihan on ollut taas vaihteeksi hengähtää työstä. Nyt tauko on taas tehnyt tehtävänsä ja jaksan paremmin.

Ja mikä hienoa kevät etenee..viikon päästä on jo vappu.

Kirjoittaminen on hyvä asia. Teen tätä periaatteessa itseäni varten, vaikka julkinen on.

Aika sattumalta tähän kukaan tiensä löytä, mutta se ei haittaa.

Tällä lomallani olen niin hyvin virkistynyt, että olen löytänyt kauneutta ja ihasteltavaa ympäriltäni.

Tällä hetkellä kaksi asiaa ovat suosikkejani. Nimittäin tee ja vaaleanpunainen.

Erilaisten teemakujen maistelu on niin kivaa. Teen juominen on pieni soma rituaali.

Nyt kun tätä kirjoitan on lempikupissani ripaus anista, fenkolia ja kaardemummaa. Tai eihän tämä varsinaisesti teetä ole, mutta sen tyyppistä. Eli teen lisäksi tykkään näistä yrttijuomista.

Piparminttua ruuansulatukseen, kamomillaa illalla, vihreä tee eri makuina on erityinen suosikki.

 Vaaleanpunainen tuli tuossa pääsiäisen aikaan jotenkin niin mieliseksi väriksi.

Kotini ei tosiaankaan ole mikään sisustajan taidonnäyte. Päin vastoin, mutta meille tämä on hyvä ja sopiva koti. Kotona kun ehtii enemmän olemaan jaksaa myös järjestää ja kaunistaa kotia jollain pienillä jutuilla.

Vaaleanpunaisessa ruukussa oli pääsiäisohraa ja vaaleanpunaisia tipuja. Kynttilä on vaaleanpunainen, virkkaan vaaleanpunaisesta langasta, ajatukset ovat vaaleanpunaisia( siis myönteisiä).

Se kesä tuli kuin tulikin

Jotta jaksaa kirjoittaa, pitää olla virkeä oikealla tavalla.
 En tiedä onko muilla näin. Blogin kirjoittaminen ei ole itselläni kovin luontevaa, mutta
silti haluan jotain tänne laittaa.
Harvakseltaan tosin kirjoitan nykyisin.

 Kesäloma on jo mietteissä ja tarvitsen itselleni paljon tsemppiä, että jaksan nämä viimeiset viikot. 

Kesä kuitenkin saapui iloksemme  noin viikko sitten. 
Ja voi, miten ihanaa se taas oli. Lämpö ja aurinko.
Lehdet puhkesivat puihin sunnuntaina 18.5, kun edellisenä päivänä oli tosi lämmin sää.
Maanantaina liikuttiin jo hellesäässä.  
Viikossa kasvu on lähtenyt vauhtiin. Lehdet alkavat olla jo melkein täysikokoisia. 

 Kuvattu 19.5.

 Lempipuuni tuomi. Kuvattu 22.5. 

Siivosin parvekkeen ja olen siellä vähän istutellut kasveja ja kylvänyt siemeniä. Tomaatintaimi, ruohosipuli ja basilika aloittelevat kasvuaan ruukuissa. Krassia kylvin ruukkuun. Samettiruusuntaimet pääsivät ulkoilemaan. Tuumailen rauhassa, mitä muuta haluan laittaa.
Kovin suuria summia en halua kukkiin ja kasveihin laittaa, mutta sopivasti kasvatettavaa täytyy olla. Tämä on ensimmäinen kesä kerrostalossa. Rivitalopihalla mahdollisuuksia oli enemmän.

 Lännen suuntaan oleva parveke on kiva, koska siellä ehtiin nauttia auringosta vielä illallakin.
Olen istunut aika usein parvekkeella lueskelemassa ja havainnut se ihan kelpo paikaksi, vaikkakin naapurista tuleva tupruttelu ajoittain surettaa.


Eilen oli "siivouspäivä" ja kirppiksiä oli paljon kaupungin keskustan suunnalla. En kuitenkaan jaksanut sinne ajella. Arkena, kun on kuitenkin aina tehtävä tuo matka, joka on mutkin noin 50 km. Onneksi löysin paikallisista kirppareista farkut itselleni ja pari hyvää kesäpuseroa. 

Nyt minua ei enää niin paljon harmita ne farkut jotka ostin kaupasta. Ne nimittäin  ovat epäsopivat, vaikka kaupassa olin toiveikas, että kyllä ne muotoutuvat käyttökelpoisiksi. Työkaverille tarjosin näitä housuja ja hänkin kokeiltuaan hylkäsi ne.


Kesän tulo sai aikaan sen, että olen lukenut melko paljon.

Kirja ja aurinko ne kuuluvat yhteen. Fantasia ja romantiikka, sopivat heräävän luonnon kanssa samaan pakettiin. Aloitin tämän "genren" tuossa vikkolla kirjalla Illallinen vampyyrin kanssaTässä joku arvostelu tuosta kirjasta.. Nyt luen jo toista osa Ally Condien trilogiasta.         (Osat:Tarkoitettu, Rajalla, Perillä.)
Em. trilogia on rakkaustarina ja samalla dystopia, eli jatkan myös hieman aikaisemmin aloittamaani dystopia "pohdintaa". Kauniisti kirjoitettuja ja ajatuksinakin oivaltavia huomioita elämästä ja ihmisyydestä.

Harmi että en laittanut merkkiä niihin sanoihin,  jotka erityisesti koskettivat, kun nyt selatessani en niitä löydä kunnolla. Laitan tällaiset lainaukset:

" "Ahaa", isoisä sanoo. "Mukavaako kerrottavaa?" Hän istuu ikkunan ääressä niin kuin usein itaisin. Hän hyvästelee siinä auringon ja toivottaa tähdet tervetulleksi, joskus mietin, toivottaako hän siinä myös auringon tervetulleeksi jälleen aamulla. Onko vaikea nukkua, kun tietää olevansa melkein lopussa? haluaako silloin kokea jokaisen hetken, nekin jotka muuten tuntuisivat tylsiltä ja merkityksettömiltä?"

"Jos viettää minuutinkin jonkun kanssa, hänelle antaa palan omasta elämästään ja ottaa hänen elämästään palasen."


Lähdenpä nyt tästä taas kirjan pariin. 
Tänään ei ole enää aurinkoista. Aamulla sade herätteli. Aamukävelyn jälkeen oli ohjelmassa tassupesua. Tavoitteena on  rauhallinen sununtaipäivä kotosalla. Pienempi tyttönen on  rippikoulussa koko päivän, isompi "maailmalla". Poikaseni on lomalla armeijasta, mutta nyt ei olla nähty, vain soiteltu. Koiraystävä onneksi tuossa tuhahtelee ja väliin kuuluu vuh,  jos käytävässä  joku kolistelee.

 Parvekkeella 24.5.

Pääsiäistä

Tänään alkaa pääsiäisen aika, tai ainakin minusta tuntuu siltä.

Itselläni ei ole nyt  menoa  pääsiäisen viettoon, vaan olemme enimmäkseen  täällä kotosalla.

Olen ollut lomalla koko alkuviikon, mutta vasta tänään suunnittelen siivousta.

Siivouksessa on ihanat puolensa, mutta myös vaikeat. Vaikeaa on aloittaminen.

Päätin, että vien matot pihalle, mutta tuossa ne vielä omilla paikoillaan ovat. 
Mattojen vieminen kolmannesta kerroksesta telineelle alas on oma projektinsa.
Samalla tulee kuntoilua. :)

 Tänään tuntui kivasti, että sää on lämpenemässä. Aurinkoista on ollut, mutta tuuli 
on ollut vilpoista.

Viikko on kulunut tosi nopsasti:Maanantaina kävin hieman auttelmassa vanhempiani. Tiistaina 
pidin aika laiskan päivän lueskellen. Eilen kävin kaupungissa, jopa ihan ostoksilla. 

Kun on kotona arkena, on joskus mielenkiintoista pohtia omaa ajankäyttöään. Aika ikäänkuin lipuu ohi nopeasti, eikä ehdi tarttua siihen.
 Tuntuu aivan  kivalta, mutta joku vau puuttuu.
Parasta ovat vahvan läsnäolon hetket, sanoi joku muistaakseni.
Vahvaa läsnäoloa ja iloa koin, kun olin vanhempieni luona. Hyvä mieli tuli jo pelkästä yhdessäolosta ja kevään havaitsemisesta. 

Taas kerran mietin, kuinka ihana paikka vanhempieni koti on pienen joen rannalla.
 En ehtinyt ottaa valokuvia, koska puuhailin muuta, mutta mielessä on kivasti rannan tuoksu ja muistikuvat auringosta, vedestä, isän tekemistä puupinoista ym.



Olen lueskellut viime aikoina melko vähän. Pari viikkoa sitten luin Johanna Sinisalon auringon ydinkirjan, sitä voin suositella. Sen viesti kyllä upposi mieleeni varoittavana esimerkkinä.

Hassusti tuon em. kirjan aihe, jotenkin yhdistyi mielessäni  nyt lukemaani kirjaan
Einstein- koodi. Aiheet ovat kirjoissa erilaisia, mutta ehkä ilmenevän syy- seuraussuhteen vuoksi minä jotenkin pohdin aiheita samaan tapaan.
 No juu. Pitää lukea tuo em. kirja vielä loppuun.

Toivottelen kaikille miellyttävää pääsiäistä.
Nyt taitaa minun  olla aika tarttua mattopiiskaan, joka  on muuten ihan uusi. Eilen tein tämän 
tarpeelisen hankinnan. Nyt minulla on mattopiiska. 

Vihreä tuoksu

Helatorstain ja äitienpäivän viikkonloppu oli Etelä-Suomessa mukavan lämmintä säätä.

Monissa yhteyksissä näin kuvia vaalean vihreästä ruohosta ja pienistä lehdistä.
Huikean kaunista se vihreys.

Meillä ei vihreää ollut, vaan kylmää ja sadetta. Melkein jo alkoi turhauttaa tuo sateisuus vapaapäivinä. 

Eilen,  siis äitienpäivänä onneksi oli jo vähän auringon pilkahduksia.

Kävin lasteni kanssa omaa äitiä (ja isääkin:) tervehtimässä ja pääsimme vähän peltotöihin.
Vanhalla puutarhajyrsijällä käännettiin äidin kasvimaa ja perunapelto.
Meidän lisäksemme siellä oli sisareni miehensä ja poikansa kanssa. Yhdessä tekemisen meininki oli taas kerran huippua. Vuosi sitten kaadoimme pihan vanhat hopeapajut, joten pikku talkoot alkavat olla melkein perinteenä.

Touhujen lomassa katselin pientä jokea, joka virtaa vanhempieni takapihalla ja muutakin miljöötä siellä.
Vuosi vuodelta tuo paikka tuntuu minulle rakkaamalta. Toivon, että vanhempani nyt eläkkeellä ollessaan osaavat  iloita pihasta ja omakotitalosta, eikä työmäärä käy vielä liialliseksi. Tämän kevään touhuja kyllä hankaloittaa isän jalka, joka on kipsissä.

Olen ennenkin maininnut kirjailijan Maija Asunta-Johnston. Hän kirjoittaa päiväkirjatyyppisesti eläkevuosistaan pienessä kylässä Unkarissa. Näihin kirjoihin palaan aina silloin tällöin ihan kirjoitustyylin ja arjen kuvausten vuoksi. Omaan eläkeikääni on vielä pitkä aika, mutta
nämä kirjat tarjoavat tunnelman hitaampaa, mutta monipuolista ja mielenkiintoista elämää.
Ehkä tämä on salainen haaveeni tai sitten tämän elämäntavan ajattelukin tuo minulle tavallaan tyytyväisyyden. Nähtäväksi jää saavutanko oman Várbalogin kyläni joskus. :))





Tässä eilisiä tunnelmia kotipaikaltani.

Kylmä sää on aiheuttanut sen, että kasvukausi on  lähtenyt hitaasti liikkeelle.
Tänä iltana kuitenkin sade on lämpimämpää ja oikein tarkasti nuuhkaistessa ilmassa on aavistus vihreää tuoksua.  Aurinkokin pilkistää jopa. Jee, jee.. hihkun mielissäni. Löydän pihalta  pienen keltaiset nupunt kuvattavaksi. Laitan rinnalle kuvan sateiselta pyöräilyretkeltäni. Romu ja roinakin voi ola kaunista omalla tavallaan. Vai voiko?

Kevään vihreä

Vappu ja helatorstai vietetty, sekä myös äitienpäivä ja esikoisen 18-vuotis syntymäpäivä.
Oi, minun poika on jo aikuinen!

Kevään juhlat etenevät omaa tahtiaan.
Jäät lähtivät vapun aikaan. Helatorstain pitkänä viikonloppuna perinteikkäästi kesäkalusteiden öljyämistä ja mm-jääkiekon seuraamista.
Uutisissa sanotaan juuri, kevät on noin viikon myöhässä.
Helatorstain jälkeisenä päivänä aloin havaita puissa vihreää.
Tänään, muutama päivä myöhemmin,  puiden vaalean vihreät lehdet loistivat hempeänä huntuna auringossa.
Työmatkalla bussista näin turisteja kuvaamassa Oulun Pikisaaren suuntaan.
Olisipa itsekin voinut pysähtyä siihen. Todella kaunis näkymä vihreää ja auringossa kimmeltävää vettä. myös kaupungilla muutoinkin kaikki näytti kauniimmalta.

Vielä on edessä koulujen päättäjäisiä.
Työviikot ovatkin sitten täysiä ennen lomaa.
Työssä tällä hetkellä omat haasteensa, mutta se tekee siitä juuri hyvin mielenkiintoista ja tulee tunne, että voi auttaa jos tekee parhaansa. 

Tänään on maanantai ja viikko alussaan.
Myöhästyin bussista töistä lähtiessä ja tulin kotiin pidemmän matkan kautta.
Torkuin matkalla hieman enemmän siis :)) ehkä siksi olen illalla ollut melko reipas maanantaiksi.
Toisaalta virkistävää saattoi olla pieni istuskelu takapihan auringossa.  Lueskelin arvaatkaa mitä?
Jännittävää kirjaa nimeltä Sinuhe egyptiläinen. Johan tuo on klasskikko on korkea aika lukea.

Kevään aikana on muutenkin taas jaksanut innostua enemmän kirjoista. Toki aina luen jotain, mutta joskus tempo on hyvin hidas.

Tänään on muutenkin ollut hieman erikoista. Pienin tyttöni on leirikoulussa. Tai ei hänkään enää niin pieni ole. kuudennen luokan  kohta saanut käytyä ja syksyllä jo reipas seiskaluokkalainen.

Tässäpä kuulumisia tästä hetkestä.
Joskus voisin enemmän kirjoittaa muutakin kuin tätä arjen kuvausta.
Esimerkiksi kirjoista joita olen lukenut. Tässä eräs aika poikkeukselinen tapaus.

Huono karma,kirjoittanut David Safier. Tuosta linkistä pääsee tarkempiin tietoihin jos haluaa.

Kuvassa omia taimiani. Ensimmäisiä kertoja ulkoilemassa.
Heiveröisiä ovat vielä.