Dokumentoinnin vaikeutta

Ihailen heitä jotka pystyvät kirjoittelemaan tekemistään asioista ja mietteistään usein.
Itselläni tuntuu, että halua on, mutta aikaa siihen ei ole.
Tärkeistä hetkistä tai tunnelmista pelkään menettäväni jotain olennaista, jos liikaa
keskityn kuvailemiseen tms.
Toinen puoli asiasta on kuitenkin se, että kuinka hyvä on muistella asioita kuvien, tekstien tai päiväkirjan avulla.


Nyt loma on loppumassa. Hyvä loma on ollut. 
Erinomainen palaute tuli tyttäreltäni tässä tällä viikolla. "Äiti oletko sinä nuortunut." Ehkä siis lomalla on tullut levättyä ja virkistyttyä, saattoipa olla uusilla silmälaseillakin myönteinen vaikutus habitukseeni.  😊
 Viimeisellä lomaviikolla sitä tosissaan osaa nauttia. On ihan vaan mielisään, kun saa olla lomalla. Vähästä rahasta ei välitä, vaan oikeastaan se vaan jalostaa tekemisiä. Nyt on sääkin ollut sopiva - on ihanan helppo olla.

Alkuviikolla kävimme kaupungilla syömässä vahempieni, tyttöni ja siskoni perheen kanssa.
Iloinen olin, kun vanhemmat jaksoivat mukavasti kävellä ja olla. Paremmin meni kuin edellisenä kesänä, kun äidillä otti kävely kovasti henkeen. 

Eilen pyörä vei minut sopivasti Turkansaaren museoon. Museokortti, jonka ostin loman alussa pääsi käyttöön. Elokuun alun torstaina museo oli juuri sopivan rauhallinen minulle.
Istuin, ihastelin ja iloitsin siitä vanhan miljöön tuomasta rauhasta ja kauneudesta. Aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Näyttelyitä katselin sillä tavalla sopivasti. Samalla koitin miettiä, mitä esineitä minun lapsuudessani oli vielä tallella vanhasta maanviljelykultturista ja mitä muita omillla isovanhemmillani käytössä olleita tavaroita meillä oli.

Joskus kymmenen vuotta sitten haaveilin työstä museossa.

Ehkä on hyvä, että se ei toteutunut. Museo on nyt jotain muuta,

paikka voimautua, eläytyä ja rauhoittua arjen kiireistä.

. 

Jännitystä ja utuisia ajatuksia

Onpa aika vilahtanut.

Mennyt jo pari viikkoa, kun tänne kirjoittelin edellisen kerran.
Toki toisten kuulumisia tullut katseltua useammin, mutta omaa kirjoitusintoa ei ole ollut.
Ei ole tarkoitus että tekstejä on paljon, vaan tunnelmaan ja ajatuksia tallennetaan sen mukaan kun tuntuu hyvälle. 

Ajatukset ovat olleet hieman utuisia.
Loma jo mielessä.
Juhannuksen jälkeen vielä viikko työtä ja sitten se alkaa. 


Kivaan jäänitystä arkeen ovat tuoneet kouluasiat. Kivaa siksi,että iso tyttöseni sai eniten toivomansa opiskelupaikan. Syksyllä hänelle koittavat uudet haasteet ammattiopinnoissa sisustus ja verhoilulalalle.

Jännittävää on myös se, että huomenna menemme katsomaan "uutta" asuntoa.
Jos se on sopiva, muutto on edessä heti loman alussa.
Rivarielämä muuttuisi kerrostaloksi, mutta nyt tuntuu, että olemme siihen valmiita.
Peukut pystyyn huomiselle, ettei mitään isompia yllätyksiä tule ja asunto on sellainen, että voin sen vuokrata.


Muutamia muitakin kivoja ja maininnan arvoisia juttuja on näihin viime viikkoihin mahtunut.
Laitan niistä joitakin kuvamuistoja.

Pohjois-Pohjanmaan museossa avattiin toissa viikolla uusi näyttely. Siellä kävin mennyttä ja nykyistä ajattelemassa. Hitain ajatuksi kuljin...asioiden yhdistyminen tietyksi kokonaisuudeksi mielessäni teki minusta tyytyväisen.
 Näyttelyn pohjana olevaan väitöskirjaan saatan hyvinkin tutustua lisää. Harmi kun myytävät kappaleet olivat loppuneet.

Perusnäyttelyäkin tuli vähän silmäiltyä, taas kerran.

.Puistossa ja kasvihuoneissa oli myös ihailtavaa.

12.6. järjestettiin työpaikan kesäjuhla. Ensimmäinen laatuaa.

Paikalla oli jopa artisteja, joku jopa nimekkäämpikin.

Kesän kylmin ilta kyllä vei itseltäni parhaan terän ja kotiin lähtö oli aika aikainen.

Kirjasto tarjoili myös jännitystä ja matkan Firenzen, Venetsian ja Istanbulin maisemiin.

Dan Brown osaa homman, vaikka lopussa en ollut ihan niin haltioitunut.

Arkistokäynti

Eilen viimeisen lomapäivän kunniaksi vein itseni keskustaan

ja toteutin pitkäaikaisen haaveen käydä maakunta-arkistossa.
Halusin katsella kirkonkirjoja sukutukimusmielessä.

Yllättävän helppoa se olikin. Mikrofilmattujen aineistojen selaamien ei tuottanut vaikeuksia.
Turhaa olin jännittänyt. Olin joskus arkistokurssilla käynyt ko. paikassa ja minulle oli jäänyt mielikuva vaikeasta asiasta. Ehkä tehtävä jonka tuolloin teimme oli vaikeampi - en kyllä muista enää mitä se koski.
No, nyt sujui kivasti ja henkilökunta oli avuliasta.

Pääsin melko helposti esiäitini Elisabethin jäljille, mutta isälinja jäi edelleen epäselväksi.
Saattaapa olla, että asia ei koskaan selviä. - Eli se kuka oli Elisabethin lasten isä. Toisaalta ei ole väliäkään tuleeko tilanteeseen lisäselvyyttä. Itsessään tämän naisen asuinpaikkoja ja lasten syntymiä ( joita löysin ainakin seitsemän ajalla 1869-1885) oli huikea katsella. Mietin kovasti mielessäni sitä millaista elämää hän oli viettänyt.  Hän avioitui 43 vuotiaana vuonna 1889 miehen kanssa,  joka antoi ainakin nimensä, jos ei geenejään suvulleni.
Tällaisesta linkistä oli apua kun kotona selvittelin mitä oli löytynyt. Sanastoapua täällä.

Arkistossa vierähti nopeasti kolmisen tuntia. Menen sinne varmasti piakkoin uudestaan - niin mielenkiintoista se oli.
Arkiston jälkeen pyörähdin vielä taidemuseossa, mutta koska olin jo nälkäinen en oikein malttanut keskittyä taiteeseen. Pikainenkin käynti tosin antoi sopivasti tunnelmia.

Kaupungin elämää arkiston suunnalta katsottuna.

Alla taidemuseon väriläikkä ja ilon pilkahdus. Voi kuinka kaipaan jo kevättä ja kirkkaampia luonnon värejä elämääni.