Tavallinen hyvä päivä

 Tavallinen torstai, mitäpä se mahtaa olla. Nyt kun mietin, niin minulle tavallinen päivä voisi olla sellainen päivä,  jossa tunteet ovat aika hyvin tasapainossa, on riittävän voimissaan, ihan olemaan vaan siinä arjessa, työssä ja tekemisissä mukana tyytyväisenä.

Tämä päivä oli sellainen.

 Aamulla menin pyörällä töihin reilu 6 kilometrin työmatkani, kun edelliset päivät olin mennyt autolla, koska selkäni oli ollut jumissa. Ja voi sitä pyöräilyn iloa. Siinä kyllä herää kivasti eloon, kun pyöräilee. Lisänä on usein se kokonaisuus, kun  maisema ja musiikki yhdistyvät. Ja pitihän sitä, kuten aina yrittää ottaa muutamia valokuvia, vaikka pimeän kuvat eivät oikein onnistu ja kellokin kulkee aamulla niin vauhdilla.

Töissä ei pahaa kiirettä. Mutta juu, siitä ei mainita sen kummempaa yleensäkään. 

 Olin päättänyt jotain extraa tehdä työstä palatessa. Joten kävin viinilasillisella ja vähän  taidetta kurkistamassa. Ja kivasti se toimi. Kotona iltani oli rento ja mukava, mutta voimiakin oli vielä. Katselin Ursan virtuaalista tähtiretkeä. Tykkään tähdistä niin paljon ja aina, ja aina ne ovat ihme.

Nyt on ilta jo uutisten ajassa. TV:n katselu on aika lailla jäänyt, mutta nyt tuossa taustalla on TV 1 20.30 uutiset. Glasgowssa pidetty ilmastokokous, tietysti vielä koronatilanne ja rokotukset ovat ainankin illan aiheita. Onneksi itsellä on ollut jo yli 3 kk ajan  kahden rokotuksen suoja. Tämä alue on tällä hetkellä kiihtymisvaiheessa koronan suhteen. Rajoituksia ei kuitenkaan ole tullut.

Tässä ja nyt

50 vuoden ikä alkaa uhkaavasti lähestyä.
Omat paineet siinä on, varsinkin kun pitää alkaa karsimaan omia odotuksiaan.....
Aikaa ei ole ihan kamalasti, eli huippukuntoon 50 v.. saattaa olla jo mahdottomuus, muitakin tällaisia  suunnitelmia on saattanut pyörähtää mielessä. 

Nyt kun syksy ja työ ovat painaneet  omat taakkansa selkääni, on pysähdyttävä ja mietittävä tarkemmin.

Miksi kasata odotuksia, suunnitella, että sitten pitää olla jotakin erityistä ja minun pitää toimia tietyllä tavalla, että voin olla tyytyväinen.

Väsymys työstä  ja arki vie voimia jo ihan tarpeeksi. On kuunneltava omia tuntemuksia.

Jotenkin on tässä loman jälkeisessä ajassa on vaan menty päivä kerrallan ja selvitty.

Tuntuu, että en mitään ihmeitä ole tehnyt. 
 Kuitenkin kun äsken siirsin puhelimesta kuvia koneelle, tuli esiin oikein mukavia hetkiä ja asioita, vaikka läheskään aina en edes ole muistanut kuvata.
Se on vaan asioiden perspektiivi. On osattava nähdä arvoa ihan pienissä ja tavallisissa asioissa. 
Esimerkiksi:
Pihlajat täynnä marjoja,  hyvä kirja, maistuva edullinen ruoka, virkistävä lenkki koiran kanssa, virkattu matto, siivous kotona, keskustelu oman lapsen kanssa ym. ym.

Niin kliseistä kuin se onkin niin haluan tarttua hetkeen vahvemmin.
Valokuvat ovat aina olleet minule tärkeä keino kokea ja muistaa. Nyt olen siihenkin laittanut ehdon, sitten kun minulla on parempi kamera. Nyt otan tämän ehdon pois. Lataan vanhan kameran ja  alan katsella taas.

Tämän olen ennenkin päättänyt. Aina se ei onnistu, mutta yritän parhaani. Carpe diem. 

Tomeruutta, mutta lukutilassa

Syksy kun lähtee menemään- niin sitten se menee vauhdilla.
Mukava syksy kaikkineen.
Kuivaa kivaa syyssäätä ollut paljon, nyt sateisempaa muutamat päivät.

Arjen hallinta vaatii itseltäni aina tiettyä päättäväisyyttä ja ahkeruuttakin.
Ja kivasti olen jaksellut työn ja arjen. Kiirettä on välillä.
 Uusia haasteita tuonut se,  kun iso tyttö muutti 4 kk
kotona oltuaan (sisältää kesäloman ja työharjoitteluajan) opiskelupaikkakunnalle soluasuntoon. Eilen työpäivän jälkeen siellä kävin ja oikein reipas tyttöni siellä oli.
Viikonlopulla odottelen kylään myös armeijapoikaani ja tyttöystävää. 
Nuorimmainen ahertaa ysiluokaa ja urheilee tosissaan. Maanantaina jo tämä pienimmäisenikin on 15 vuotias.

Bolgitekstiä ei ole itseltäni paljon tullut. Kun olen jotakin miettinyt tai tehnyt en ole kuitenkaan ehtinyt siitä kirjoittelemaan. Ehkä pitäisi osata kirjata lyhyesit hetken ajatukset.

Olen kuitenkin tosi paljon lukenut ja katsellut toisten kirjoituksia.
Olen niistä aina erittäin iloinen. Pieni kurkistus toisten tekemisiin tuo valtavasti iloa.
Aamuisin usein ennen töihin lähtöä vietän pienen blogihetken. Kiitos teille kaikille jota katselen, kun jaatte kokemuksia, näyttelyitä, sisustusideoita, lukuelämyksiä, kirpparilöytöjä ym. saan hyvät tunnelmat aloittaa päivää.

Viikko sitten sain uuden lieden. Ja siitä inspiroidun leipomaan sämpylöitä ym.
Sämpylöihin laiton vähän kaikkea mitä kaapista löytyi ( esim. käyttämättä jääneet kaura-riisi hiutaleet yhtenä osana) ..ja kuinkan hyviä ne olivatkaan, vaikka ei ulkonäollä pilattuja. Urheilija neitoni popsi pian nuo sämpylät.

Sumua

Tänään on ollut hurjan sumuinen päivä.
Aamulla näkyvyyttä oli  tuskin valolamppujen väliä, kun ajelin töihin. Päivälläkin sumu verhosi maiseman työpaikan ikkunasta katsoessa. 


Viikonloppuna oli vielä aurinkoisia hetkiä. Onnekseni sain itseni kiireestä huolimatta kunnon ulkoilulenkille. Ihastelin joen rannan syksyä ja kirkon ympäristöä muutenkin.

 Pitkän tovin vietin vanhalla hautausmaalla, joka oli enemmänkin kuin mustikkametsää. Muutama kivi ja metallinen hautaristi ovat kertomassa tarinaa menneestä ajasta. Maastossa on havaittavissa epätasaisuutta aluskasvillisuuden alla, tästä voi havaita myös, että tämä ei ole ihan pelkkä metsä. Hautausmaan isot puut ja hiljaisuus luovat oman tunnelmansa, vaikka suurin osa tunnelmaa minulla ainakin on omassa mielikuvituksessa liikkuvat asiat.
Mietin, millainen paikka oli silloin kun sinne haudattiin, kun vainajat olivat vielä muistoissa ja haudat merkittyjä. Millainen oli kylä hautausmaan ympärillä?
Tällainen pysähtyminen menneisyyden äärellä on ainakin minulle tarpeellista silloin tällöin.


Hautausmaan jälkeen suuntasin vielä askeleen läheiselle lammelle (pakko oli, vaikka koti ja wc:kin jo kutsuivat minua) . Ehkä tunsin sisälläni joutsenten kutsun, tai siellä ne ainakin olivat taas kerran. Usein käynyt niin, että on tullut vaan kumma halu tuonne lammen suunnalle mennä hassuunkin aikaan, ja sitten kun olen päässyt rantaan, siellä on joutsenia.
Joutsenissakin on tiettyä tunnelmaa. Tämän olen sanonut ennenkin. Ehkä olen sisäistänyt joutseneen liittyviä uskomuksia, sekä tietoja ja tuota kautta virittäydyn näiden lintujen avulla johonkin erilaiseen tunnetilaan. No,onhan se kaunis ja uljas lintu kaikkineen.

Viikonlopulla luin loput kaksi Kiba Lumbergin Memesa-trilogian kirjoista. Lähtökohtani näiden kirjojen lukemiseen oli halu tutustua romanikulttuuriin. Kirjat antoivat tietoa, mutta olivat paljon muutakin.- Ihmisyyden ja ihmisarvon puolesta tärkeitä ajatuksia. Linkitän tähän vanhan artikkelin, jonka luin Kiba Lumbergista.  Siis jos tällainen aihe kiinnostaa, suosittelen näitä kirjoja lämpimästi.

Nyt on jo tiistai, mutta halusin kirjoittaa viikonlopusta. Vähän ikävää, mutta totta, että aktiivisin oma elämä ajoittuu vapaapäiviin, eli viikonlppuun. Työn jälkeen ehdin arjen kotihommia, koiran ulkoilutusta, mutta aika vähän muuta. Hyviä hommia kotityötkin on

Haukiputaan kirkko (1762)

Sisätila: Mikael Toppeeliuksen maalaukset vuosilta 1774-1779.

Kirkon lähellä on vielä kaksi venevajaa. Muutamia vuosi sitten tuossa lähellä oli vielä muutamia vanhoja lahoja kirkkoveneitä

Vanha hautausmaa. Käytössä n. 200 vuotta. Vuoteen 1890 asti.

Kellotapuli (1751)

Tuolla kaukana ne joutsenet uivat...

Joskus vielä saan hyvän kameran ja kunnon kuvan tästä linnusta.

.