Dokumentoinnin vaikeutta

Ihailen heitä jotka pystyvät kirjoittelemaan tekemistään asioista ja mietteistään usein.
Itselläni tuntuu, että halua on, mutta aikaa siihen ei ole.
Tärkeistä hetkistä tai tunnelmista pelkään menettäväni jotain olennaista, jos liikaa
keskityn kuvailemiseen tms.
Toinen puoli asiasta on kuitenkin se, että kuinka hyvä on muistella asioita kuvien, tekstien tai päiväkirjan avulla.


Nyt loma on loppumassa. Hyvä loma on ollut. 
Erinomainen palaute tuli tyttäreltäni tässä tällä viikolla. "Äiti oletko sinä nuortunut." Ehkä siis lomalla on tullut levättyä ja virkistyttyä, saattoipa olla uusilla silmälaseillakin myönteinen vaikutus habitukseeni.  😊
 Viimeisellä lomaviikolla sitä tosissaan osaa nauttia. On ihan vaan mielisään, kun saa olla lomalla. Vähästä rahasta ei välitä, vaan oikeastaan se vaan jalostaa tekemisiä. Nyt on sääkin ollut sopiva - on ihanan helppo olla.

Alkuviikolla kävimme kaupungilla syömässä vahempieni, tyttöni ja siskoni perheen kanssa.
Iloinen olin, kun vanhemmat jaksoivat mukavasti kävellä ja olla. Paremmin meni kuin edellisenä kesänä, kun äidillä otti kävely kovasti henkeen. 

Eilen pyörä vei minut sopivasti Turkansaaren museoon. Museokortti, jonka ostin loman alussa pääsi käyttöön. Elokuun alun torstaina museo oli juuri sopivan rauhallinen minulle.
Istuin, ihastelin ja iloitsin siitä vanhan miljöön tuomasta rauhasta ja kauneudesta. Aurinko paistoi ja taivas oli sininen. Näyttelyitä katselin sillä tavalla sopivasti. Samalla koitin miettiä, mitä esineitä minun lapsuudessani oli vielä tallella vanhasta maanviljelykultturista ja mitä muita omillla isovanhemmillani käytössä olleita tavaroita meillä oli.

Joskus kymmenen vuotta sitten haaveilin työstä museossa.

Ehkä on hyvä, että se ei toteutunut. Museo on nyt jotain muuta,

paikka voimautua, eläytyä ja rauhoittua arjen kiireistä.

. 

Loman vaiheet

Kesälomailua nyt noin kolme viikkoa.

Lomalla aika usein voi havaita tiettyä rakennetta, kuinka toimin ja käytän aikaa.

Alussa sopeudun, lepäilen. Sitten tulee järjestelyn vaihe. Kotia on kiva laittaa siistimpään kuntoon. 
Tämän jälkeen alan haluamaan reissua tai jotain retkeä.
Retken jälkeeen tulee ajattelun ja suunnitelun vaihe, jolloin olen jo vähän virkistynyt ja päähän mahtuu hieman enemmän jäsentyneempiä ajatuksia ja suunnitelmia.

Annan lomalla itselleni vapauden olla mahdollisimman paljon ihan niin kuin parhaalta tuntuu.
Lueskelen, lähden pienelle pyöräilylle kauppaan, kirpparille tai museoon, tai ihan vaan katselemaan.

Toki kotona on paljon ihan tavallista arjen pyöritystä, mutta pyrin siihen suhtautumaan aika rennosti. Haluan lomalla myös kiinnittää huomioita läheisiini, lapsiin ja vanhempiin, mutta siinäkin yritän pitää mielessä omat rajani. Tällä hetkellä nuorimmaiseni, lukiolainen, aika hyvin haluaa viettää aikansa omaan tapaan. Vähän on nyt yhteisiä kiinnostuksia minulla ja hänellä. Ahkerasti on valmistautunut ensimmäiseen ylioppilaskokeeseensa, joka on nyt syksyllä.  Onneksi sentään vietimme yhteisellä reissulla  muutaman päivän nyt alkuviikosta. Mukana oli koirakaveri ja molemmat tyttöni. Poikani on aika lailla töissä kesä, mutta mahdollisuuksien mukaan ehkä teemme yhteisen retken. 

Muutamia kuvia muistoksi. Kuvausväline on edelleen huono, mutta suunnitelen uuden hankkimista. 

 Mökkimme ikkunasta avautui hieno maiseman pienelle järvelle.

 Mansikat tietysti kuuluvat kesälomaan.

Samoin kuin museot. 

Tässä kuva Juhani Ahon museon näyttelystä Varokaa naisia! (Aiheena naisten panostus ja  tekemiset kotirintamalla sodan aikana)
Kuvan tekstiä ei näy, mutta ohjeessa kerrottiin kuinka saippuaa voi säästää ja miten sen saa
riittämään kodin eri tarpeisiin.

Vihreää ja kaunista

Kesä täällä Pohjois-Suomessa on kauneimmillaan. Tämä vihreys on niin huikean ihmeellisen ihanaa, että en edes yritä sitä saada kuvaan. Yritän vaan pitää sen mielessä.

Tänä viikonloppuna tuli aika paljon pyöräiltyä tässä lähialueella. Vihreät pientareet, kukat ja kukkivat puut, yritin oikein pysähtyä siihen tunnelmaan ja kauneuteen. Ei sen tosiaankaan tarvitse ihmeitä olla, voikukat ja heinää, tavallisia lehtipuita. Sattuipa matkalleni muutama täydellisen kauniisti kukkiva omenapuukin. Omenapuu jo ajatuksena on kuin pieni runo.

Lukuinnostusta ja muuta tekemistä

Kesä on alkanut. Viikonloppuna juhlittiin valmistuneita ja ylioppilaita. Lähipiirissäkin oli joitakin juhlia,  (lakkiaiset ja valmistuminen ammattiin)  jossa vierailimme... ihania nuoria. Onnea vielä heille. 

Sää puolestaan ei ole  vielä suosinut kesälaitumelle kirmaavia koulujen lomalaisia.
Kevät ja kesän tulo on edennyt tosi, tosi  hitaasti.
Siihen onneksi on luvattu tulevan parannusta tällä viikolla.

Minä olen tyypillisessä alku kesän koomassani. Odotan lomaa ja toivon, että jaksan.
Taitavat olla samat mietteet aina tähän aikaan.

Keväällä olen aika hyvin saanut pidettyä kuntoilua yllä. Paitsi nyt pari viime viikkoa. Kuntosali on ollut tauolla. Onneksi koirakaverin kanssa  tulee ainakin käveltyä.

Muuten olen aika kiitettävästi ollutkin TV:n äärellä. Areenasta löytyy vähän liiankin hyvin katsottavaa. Sydämen kutusumus on ollut harmiton sarja, jota olen seurannut.  Viehättäviä/kiinnostavia ovat  olleet myös Medicit, Firentsen valtiaat ja Victoria sarjat. 
Romantiikkaa tasaiseen arkiseen elämääni. 
Suuria tunteita on tarjoillut myös nuorten sarja Skam. Toisen kauden viimeiset jaksoit saivat minut kyynelehtimään ihan tosissani. Hassua sinänsä, mutta ehkä tarpeellista.




Jos katselen TV:tä en sitten tee muita juttuja, esim. lue. Tämän vuoden  saldo luetuissa kirjoissa on vain 16 kirjaa. Mikä on tosi vähän. Ehkä kesälomalla sitten ehdin/jaksan lukea enemmän. Nyt on monta kirjaa tullut hylättyä alkumetreille tai alle sata sivua luettuani.

Tuohon alkuun kuvasin pari kirjaa. Tuhat kerrosta - Pudotus,  oli tulevaisuuteen (2118) sijoittuva tarina. Nuorten elämää sekin. Sain kirjan ihan hyvin luettua, eli ihan ok oli.

Hyvätty ranta on ihan vasta avattu tuttavuus. Nähtäväksi jää,  onko se tarpeeksi hyvä väsyneille aivoilleni.

Yllätyslahja

ihan kuin oikea yllätyslahja, yllättäen tuli meille pohjoiseenkin viikonlopulla kesä ja helle.

Se miten kesäinen vihreys ja lämpö jaksaa vuodesta toiseen ilahduttaa ja hämmästyttää on huikean hienoa.

Kesävaatteet otettiin esiin ja päälle, niissä on sellaista kummaa onnellisuutta ja muistoja edellisen kesän tunnelmista, ainakin minulla.

Sain pyöräillä lämmössä- sinne tänne - auringon kosketus ihollani.
Muutaman pikkuruisen kesäkukan ostin.

Parhaiten kaikkea auringon tuomaa hyvää kuvastaa minusta mielikuva, joka syntyi minulle ensimmäisenä hellepäivänä. Valkohapsinen, hauras pieni mummo kurottaa kasvonsa palvelutalon avonaisen parvekelasin raosta kohti aurinkoa ja hymyilee onnellisena.



"Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon."

Lämpimällä säällä tuntuvat tunnit pidemmiltä ja elämä monimuotoisemmalta.