Puut kuurassa

Sain hieman yllättäen vapaapäivän. Iloitsen siitä, vaikka mielen päällä ovat hieman liikaa kesken jääneet työt.

Ulkona on pakkasaamu. Siirsin työpöydän ikkunan ääreen ja näen nyt koneella ollessani pihalle. Huurteiset puut ja kirkastuva aamu. Aina jaksan ihailla tällaista kauneutta.
Postiauto ajaa viereisen talon pihaan,  joitakin ihmisiä kulkee huput ja huivit lämpimästi päässään. Vasta näin pihan takana menevällä pyörätiellä pariskunnan, joka usein aikaisin aamulla  tulee vastaan,  kun menen bussille tai käytän koiraa.

Välillä näkymä on hiljainen ja paikallaan. Puut uljaina kuurahupuissaan. Talot siistinä, rauhallisesti pihan reunoilla. Taustalla puhdasta lunta ja taivasta, joka ei ole ihan valkoinen vaan seassa on aavistus vaalean sinistä.

Tällaiseen talviseen, kiireettömään aamuun on hyvä herätä ja tämä on sopiva alku viikonlopulle.

Nyt ajattelin lähteä kauppaan ruokaostoksille. Autoni on seissyt tuolla pihalla viikon, joten saattaa olla pieni työ rapsutella se ajokuntoon.

Hellerajalla

Kesän alkua ei tarvinnut pitkään odotella. Helle ja lämpimät säät tulivat tänä vuonna jo toukokuun puolessa välissä myös tänne Oulun korkeudelle.


Helatorstain pitkän viikonlopun saimme nauttia lämmöstä ja nyt alkavalla viikolla tuntuu, että lämmintä riitää vielä useampia päiviä.


Luonto heräsi kasvuun nopealla tahdilla. Voisin sanoa hiirenkorvien tulleen koivuihin 14.5 ja nyt kolme päivää tuosta; lehti on jo mukavassa koossa. Sadekuurojakin on sopivasti ollut.


Kesä tuli niin kovalla rytinällä, että ihmisen mieli ei sitä oikein ymmärrä.


Vastahan minä kuvasin jäiden lähtöä.


Nyt yritin ikuistaa kuviini pienet lehdet, kasvavan ruohon ja lämmön.
Nuo pienet alut olivat vielä niin hentoja, että minun kamerani ei niitä pysynyt kunnolla havaitsemaan. (Kuvissa on jotakin viikonlopustani.)  Värit jäivät vaisuiksi. Pohdinkin mielessäni : Alku kesän ihmeellisyyden saattoi parhaiten nähdä ihmisissä. Iloiset ilmeen ja kevyet vaatteet kertoivat sen, että lämmin ilma ympärillä tuntuu ja tuoksuu hyvältä. Harmi, että minä en juurikaan kuvaa ihmisiä.


Helteisellä säällä ihminen ikään kuin pysähtyy. Pitäisi olla aikaa vaan olla.
Itselläni oli paljon tekemättömiä töitä. Niiden kanssa kamppailu alkuun hieman rasitti, mutta sitten päätin, että pysähdyn minäkin ja teen enimmäkseen pieniä mukavia asioita.


Lopulta löysin iloa ja tyytyväisyyttä: pyöräilystä lähimaastossa, istuskelusta kirjan kanssa takapihalla. Lueskelin hitaasti, sanoja makustellen. Olin vailla oppimisen tai ymmärtämisen pakkoa...


Alku kesällä huomaan olevani usein helposti normaalia väsyneempi. Loma jo siintää ajatuksissa  ja työvuosi painaa. Jotta havaitsee ja iloitsee kaikesta kokemuksellisesta luonnossa joutuu pinnistelemään enemmän.
 Aina se pinnistely palkitaan. Mieleni oli rauhallinen, kun ilta myöhaisellä jaksoin kävellä mukavan lenkin -  koirani kanssa tietysti.

How to relax?

Viikonloppu alkaa.

Töistä palatessa on vapautunut olo.

Taas viikko töitä tehty.

Kotona - ihanaa.

Kuitenkin tietty suorittaminen leimaa kotona oloakin.

Tai ei se ole välttämättä suoritus vaan levottomuus.Haluan niin paljon. 

Pitää kokea, tehdä ja ehtiä. Lyhyessä ajassa paljon.

Toisaalta keho ja mieli vaativat lepoa. 

Mikä on tärkeysjärjestys? Pohdin..

Kotitöitä; teen niitä tarpeeksi, jotta olisi mukava olla.

Pieni piha kutsuu..sen siirrän seuraavaan päivään.

Koirakaveri pääsee ulkoilemaan lyhyemmän kaavan mukaan, pääsee silti.(Mukava olisi ollut olla pidempäänkin luonnossa, vaikka viileää onkin.)  

Pöydällä odottaa tärkeän tehtävän materiaali ja uusi Muinaistutkija. Ne saavat vielä jatkaa odottamista.

Toinen tytär (pienempi) saateltiin kisareissulle. 

Toinen tytär (isompi) oli illan kaverilla, mutta palattuaan askarrellut äitienpäivä juttuja ja ollut koneella. 

Koneella minäkin muiden puuhien välissä.

Isompi Tyttö ja minä herkuteltiin jäätelöllä ja juteltiin. Enemmänkin olisi voinut olla yhdessä. Saunavuoro jäi käymättä..

Katselin romanttista elokuvaa. Ehdin mukaan vasta toiselle puoliajalle, mutta juoni selvisi ja tarina päättyi onnellisesti.

Tämä Blogikin houkuttaa minua. 

Haluaisin lukea ja ymmärtää,  kirjoittaa ja ajatella...

Kun listaan asioita. Ymmärrän mahdottomuuden. Aikaa on vain vähän kutakin asiaa kohden. Siksi poukkoilen.

Onneksi tiedostan, että tämä on enemmän perjantain ongelma.

Lepään yön ja yleensä lauantai on jo luonteeltaan rauhallisempi. Hyvä niin. 


Kuuntelin touhujen lomassa J.J Cale & Eric Clapton musiikkia. 

The Road to Escondido

J.J. Cale & Eric Clapton