Aamun varhaiset tunnit

Jostain syystä heräsin kolmen - neljän välillä aamuyöstä.

Ei kai tässä mitään, ajattelin ja keittelin kahvit, luin kirjaa.
Nyt tuli jopa ajatus, että blogiin laitan asiaa. Harvinaista se onkin ollut viime aikoina.

Töitä on tehty loman jälkeen kaksi viikkoa.
Tällä viikolla sää viileni. Ja täytyy sanoa hyvä niin. Olotila tuntuu paremmalta, pitkäaikainen helle ei ole minun juttuni.

Elokuun hämärtyvät, raikkaat illat ja aamut ovat mukavia. Nytkin taitaa tulla ihan kelpo päivä. Ainakin aurinko pilkistelee siihen malliin. Kaihtimia jo uskaltaa raotella ja katsella aamun alkamista ja auringon nousua. Helteellä piti yrittää pitää kaikki mahdollinen lmpösäteily kaihdinten avulla pois.

Työt ovat alkaneet ihan mukavasti. Kovin isoa virtapiikkiä ei ole itselläni ollut, mutta ihan hyvin olen jaksanut. Toivon energiani lisääntyvä ja sopivan syysrytmin löytyvän. Hyviä aikomuksia ainakin on mielessäni: Salilla käynnin aloittelu, työissä meneillään kävelyhaaste, joitakin mukavia menojakin tiedossa.

Tällä viikolla kävin myös tilaamassa itselleni silmälasit. Toivottavasti totun lasien käyttöön. Moniteholasit ovat varmaan ihan erilaiset kuin muut lasit, mutta kivalta tuntuu ajatus, että näkisi koko ajan kunnolla: Lähelle ei tarvitsisi tihrustaa, tai sitten värkätä lukulaseja pois ja päähän. 

Tänään kyllä tuli jo mieleen, että lasi-investointi sattui pahaan aikaan, kun autokin vaatii remppaa. Katsastuksesta saimme ekaa kertaa, vajaa seitsemän vuotisen yhteisen taipaleemme aikana, tekstin hylätty. Voi meitä raukkoja, siis minä ja mun Punto. Hieman pisti miettimään, että voi ja voi, mistäs rahat?
Tässäkin on kuitenkin se hyvä puoli, että nyt tuli syy siirtyä kulkemaan bussilla työmatkat.
Aikaa menee enemmän, mutta hyvätkin puolensa siinä on. Elämä avartuu, kun kulkee keskustan kautta.


Aamun aurinko kultaa jo puunrungot, kun aikaisemmin säteet olivat vain latvustossa. Aamu etenee. Jatkan ehkä vielä hieman lueskelua ja ehkä nukkumistakin. 
Hyvää lauantaita ja viikoloppua toivon ja toivotan.

Laitan loppuun kuvan viimeisistä krasseistani ja lukemastani kirjasta. Kirja on helppoa luettavaa, joka sopii nyt minulle. Krassit tuoksuvat niin hyvälle. Kuumuuden ja ehkä laiskuuden vuoksi parvekkeeni ei ole kovin kukkaloistoinen ollut.

Lomaterveisiä, kesäterveisiä

Tänä kesänä lomakin on ollut erilainen.
Ihan parhaimpiin fiiliksiin ei ole päässyt kovin usein, joskus onneksi kuitenkin.

Äityliini pääsi eilen kotiin sairaalasta, monia monia viikkoja siellä oltuaan. Asiassa on ollut miettimistä meille kaikille. Nyt isosti peukkua vaan, että kaikki menee hyvin ja paraneminen edistyy.

Kesäloma on ollut helteinen ihan ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta.
Lämpö on kyllä hyvä asia, mutta kerrostalo kaksion huonoimmat puolet korostuvat hieman liikaa. Kuumaa ja savuista. Koirulaisen kuumuus kait se eniten säälittää.
Suihkuttelu ehkä auttaa hieman, uimahalukkuutta ei tälläkään koirallani ei tunnu olevan.
Ehkä serrat eivät ui. :) Toki voisi yrittää enemmän totutella.

Itselleni kesän parhaita hetkiä ovat olleet mukavat tunnelmat luonnossa ja pieni retki tyttösteni kanssa Rovaniemelle. Junareissulla oli myös koirakaveri mukana ja hyvin se meni, vaikka junassakin oli kuumutta riittämiin.

Tytöt ovat nyt isänsä luona. Muutaman oman rauhallisen päivän olen viettänyt tai ei ehkä ole ollut kuin eilinen kun ei ole mitään erityistä menoa ollut. 

Olen lueskellut paljon. Kivalta on tuntunut, kun on taas saanut otetta tuosta lukemisesta. Alku lomasta luin, mutta eteneminen oli todella hidasta ja vailla intoa. Kädessäni oli tuolloin 1040 sivuinen kirja. Etenin noin 300 sivua ja sitten ymmärsin siirtyä toisenlaisiin aiheisiin ja hieman lyhyempiin tarinoihin.

Kirjastosta löysin myös kirjan joka oli jäänyt noin 10 vuoden takaa mieleeni, mutta en muistanut nimeä tai kirjailijaa. Useinkin olin tuta kirjaa etsinyt ja sattumoisin nyt tällä viikolla sen kirjaston hyllystä löysin. Kirjan uudelleen luettuani laitoin sen ehkä harlekiinien kategoriaan, mutta jotakin siinä oli joka edelleen ilahdutti, vaikka ei ehkä ihan niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Kirja oli Lily Priorin Keittöhurmio.


Lisäsin tähän kuvia mukavista hetkistä luonnossa. Kamera on ollut aika vähän käytössä, mutta onneksi joskus sentään. Kuvat ovat minulle tärkeä tapa muistaa ja päästä hieman kuin takaisin tuohon kuvaushetkeen. 

Se kesä tuli kuin tulikin

Jotta jaksaa kirjoittaa, pitää olla virkeä oikealla tavalla.
 En tiedä onko muilla näin. Blogin kirjoittaminen ei ole itselläni kovin luontevaa, mutta
silti haluan jotain tänne laittaa.
Harvakseltaan tosin kirjoitan nykyisin.

 Kesäloma on jo mietteissä ja tarvitsen itselleni paljon tsemppiä, että jaksan nämä viimeiset viikot. 

Kesä kuitenkin saapui iloksemme  noin viikko sitten. 
Ja voi, miten ihanaa se taas oli. Lämpö ja aurinko.
Lehdet puhkesivat puihin sunnuntaina 18.5, kun edellisenä päivänä oli tosi lämmin sää.
Maanantaina liikuttiin jo hellesäässä.  
Viikossa kasvu on lähtenyt vauhtiin. Lehdet alkavat olla jo melkein täysikokoisia. 

 Kuvattu 19.5.

 Lempipuuni tuomi. Kuvattu 22.5. 

Siivosin parvekkeen ja olen siellä vähän istutellut kasveja ja kylvänyt siemeniä. Tomaatintaimi, ruohosipuli ja basilika aloittelevat kasvuaan ruukuissa. Krassia kylvin ruukkuun. Samettiruusuntaimet pääsivät ulkoilemaan. Tuumailen rauhassa, mitä muuta haluan laittaa.
Kovin suuria summia en halua kukkiin ja kasveihin laittaa, mutta sopivasti kasvatettavaa täytyy olla. Tämä on ensimmäinen kesä kerrostalossa. Rivitalopihalla mahdollisuuksia oli enemmän.

 Lännen suuntaan oleva parveke on kiva, koska siellä ehtiin nauttia auringosta vielä illallakin.
Olen istunut aika usein parvekkeella lueskelemassa ja havainnut se ihan kelpo paikaksi, vaikkakin naapurista tuleva tupruttelu ajoittain surettaa.


Eilen oli "siivouspäivä" ja kirppiksiä oli paljon kaupungin keskustan suunnalla. En kuitenkaan jaksanut sinne ajella. Arkena, kun on kuitenkin aina tehtävä tuo matka, joka on mutkin noin 50 km. Onneksi löysin paikallisista kirppareista farkut itselleni ja pari hyvää kesäpuseroa. 

Nyt minua ei enää niin paljon harmita ne farkut jotka ostin kaupasta. Ne nimittäin  ovat epäsopivat, vaikka kaupassa olin toiveikas, että kyllä ne muotoutuvat käyttökelpoisiksi. Työkaverille tarjosin näitä housuja ja hänkin kokeiltuaan hylkäsi ne.


Kesän tulo sai aikaan sen, että olen lukenut melko paljon.

Kirja ja aurinko ne kuuluvat yhteen. Fantasia ja romantiikka, sopivat heräävän luonnon kanssa samaan pakettiin. Aloitin tämän "genren" tuossa vikkolla kirjalla Illallinen vampyyrin kanssaTässä joku arvostelu tuosta kirjasta.. Nyt luen jo toista osa Ally Condien trilogiasta.         (Osat:Tarkoitettu, Rajalla, Perillä.)
Em. trilogia on rakkaustarina ja samalla dystopia, eli jatkan myös hieman aikaisemmin aloittamaani dystopia "pohdintaa". Kauniisti kirjoitettuja ja ajatuksinakin oivaltavia huomioita elämästä ja ihmisyydestä.

Harmi että en laittanut merkkiä niihin sanoihin,  jotka erityisesti koskettivat, kun nyt selatessani en niitä löydä kunnolla. Laitan tällaiset lainaukset:

" "Ahaa", isoisä sanoo. "Mukavaako kerrottavaa?" Hän istuu ikkunan ääressä niin kuin usein itaisin. Hän hyvästelee siinä auringon ja toivottaa tähdet tervetulleksi, joskus mietin, toivottaako hän siinä myös auringon tervetulleeksi jälleen aamulla. Onko vaikea nukkua, kun tietää olevansa melkein lopussa? haluaako silloin kokea jokaisen hetken, nekin jotka muuten tuntuisivat tylsiltä ja merkityksettömiltä?"

"Jos viettää minuutinkin jonkun kanssa, hänelle antaa palan omasta elämästään ja ottaa hänen elämästään palasen."


Lähdenpä nyt tästä taas kirjan pariin. 
Tänään ei ole enää aurinkoista. Aamulla sade herätteli. Aamukävelyn jälkeen oli ohjelmassa tassupesua. Tavoitteena on  rauhallinen sununtaipäivä kotosalla. Pienempi tyttönen on  rippikoulussa koko päivän, isompi "maailmalla". Poikaseni on lomalla armeijasta, mutta nyt ei olla nähty, vain soiteltu. Koiraystävä onneksi tuossa tuhahtelee ja väliin kuuluu vuh,  jos käytävässä  joku kolistelee.

 Parvekkeella 24.5.

Pääsiäistä

Tänään alkaa pääsiäisen aika, tai ainakin minusta tuntuu siltä.

Itselläni ei ole nyt  menoa  pääsiäisen viettoon, vaan olemme enimmäkseen  täällä kotosalla.

Olen ollut lomalla koko alkuviikon, mutta vasta tänään suunnittelen siivousta.

Siivouksessa on ihanat puolensa, mutta myös vaikeat. Vaikeaa on aloittaminen.

Päätin, että vien matot pihalle, mutta tuossa ne vielä omilla paikoillaan ovat. 
Mattojen vieminen kolmannesta kerroksesta telineelle alas on oma projektinsa.
Samalla tulee kuntoilua. :)

 Tänään tuntui kivasti, että sää on lämpenemässä. Aurinkoista on ollut, mutta tuuli 
on ollut vilpoista.

Viikko on kulunut tosi nopsasti:Maanantaina kävin hieman auttelmassa vanhempiani. Tiistaina 
pidin aika laiskan päivän lueskellen. Eilen kävin kaupungissa, jopa ihan ostoksilla. 

Kun on kotona arkena, on joskus mielenkiintoista pohtia omaa ajankäyttöään. Aika ikäänkuin lipuu ohi nopeasti, eikä ehdi tarttua siihen.
 Tuntuu aivan  kivalta, mutta joku vau puuttuu.
Parasta ovat vahvan läsnäolon hetket, sanoi joku muistaakseni.
Vahvaa läsnäoloa ja iloa koin, kun olin vanhempieni luona. Hyvä mieli tuli jo pelkästä yhdessäolosta ja kevään havaitsemisesta. 

Taas kerran mietin, kuinka ihana paikka vanhempieni koti on pienen joen rannalla.
 En ehtinyt ottaa valokuvia, koska puuhailin muuta, mutta mielessä on kivasti rannan tuoksu ja muistikuvat auringosta, vedestä, isän tekemistä puupinoista ym.



Olen lueskellut viime aikoina melko vähän. Pari viikkoa sitten luin Johanna Sinisalon auringon ydinkirjan, sitä voin suositella. Sen viesti kyllä upposi mieleeni varoittavana esimerkkinä.

Hassusti tuon em. kirjan aihe, jotenkin yhdistyi mielessäni  nyt lukemaani kirjaan
Einstein- koodi. Aiheet ovat kirjoissa erilaisia, mutta ehkä ilmenevän syy- seuraussuhteen vuoksi minä jotenkin pohdin aiheita samaan tapaan.
 No juu. Pitää lukea tuo em. kirja vielä loppuun.

Toivottelen kaikille miellyttävää pääsiäistä.
Nyt taitaa minun  olla aika tarttua mattopiiskaan, joka  on muuten ihan uusi. Eilen tein tämän 
tarpeelisen hankinnan. Nyt minulla on mattopiiska. 

Ilon aihetta

Loma alkoi ja heti lauantaina hain uuden koirakaverin tutustumaan ja totuttelemaan uuteen kotiinsa. Kivasti meillä on mennyt. Nyt kun alkoi viides yhteinen päivämme tuntuu jo että asiat alkavat löytää paikkansa. Ihanaa olla jälleen koiranomistaja. Vanha rakas koiraystävä pysyy aina sydämessäni ja muistoissani. Sitä paikkaa ei kukaan täytä, silti uudelle kaveruudelle on tilaa. Samaa rotua on tämäkin karvakaveri. Sattui juuri sopivasti aikuinen koira uutta kotia etsimään. 

Hassua, että lomallakin on oikein mielissään kun aamulla aikaisin ja illalla myöhään on mahdollisuus lähteä ulkoilemaan. 

Taitaa oppia huonoille tavoille meillä tämä koiruus.Tässä minun sängylläni pötköttävät pienempi tyttöseni ja karvakamu "Okku".

No, oma havaintoni on se, että tällaiset isot koirat eivät pitkään sängyssä viihdy, kuuma taitaa tulla.

Eilen oli laskiaistiistai. Sain nauttia tyttöseni tekemiä laskiaispullia. Nam.

Ajan kulkua ja kuulumisia

Viime aikoina minulla ei ole riittänyt sanoja blogini kirjotttamiseen.
Nyt ajattelin hieman korjata tilannetta.

Joulu ja uusivuosi menivät rauhallisesti. Tykkään joulusta, vaikka siihen liittyvät touhut yleensä hoidan viimeisellä viikolla.  Nyt lapsilla oli joulu toisen vanhemman luona, mutta kyllä ehtivät onneksi tänne äidinkin luo. Yhdessä tehtiin vieralu isovanhempien luo ja  pidin sopivasti  kiinni omista joulun perinteistä. Minulla oli kiva joulu, vaikka olin yksin melko paljon. Viihdyn hyvin itsekseni. Se on sopivaa vastapainoa työn hulinalle, jolloin on aina paljon ihmisiä ympärillä..

Sää oli joulun ja uuden vuoden aikana sateinen ja keli todella liukas.
Enpä muista vastaavaa jouluista lenkkeilysäätä. Toki jouluna ulkoilua leimasi itselläni myös koiraystävän ikävä. Kuljin nyt ajan kanssa yksin niitä reittejä, mitä me yleensä yhdessä mentiin.

Illalla 9. tammikuuta sää muuttui ja pakkaset alkoivat.
 Nyt on ollutkin aika kipakkaa pakkasta, reilut 20 astetta loppuviikon ajan. 
Eilen,  kun kävin keskustassa bussilla, sain ihailla ikkunasta kuinka  pakkaspäivän aurinko nousi kirkkaanana kuin tuli. Puut ovat paksussa kuurassa ja luntakin on sen verran, että maailma näyttää valkoiselta ja puhtaalta.

Minulla oli joulun aikaan pitkä loma. Taisi olla jopa 17 päivää vapaata.
Ensimmäinen työviikko olikin sitten aika rankka. Rytmi kääntyy väkisinkin ja kun siinä oli vähän muutakin jännistystä niin oli kyllä väsynyt olo. Nyt tuo edellinen viikko oli jo selkeästi normaalimpi.

Viikko sitten sain tutustua hieman Suomen maanpuolustukseen. Oma poika aloitti asevelvollisuuden suorittamisen 6.1. ja 12.1. oli kotiväen päivä kasarmilla. On se kyllä ihan hassua, että tuossa se on minun pieni jo armeijan vaatteissa.
Tulee jänniä mietteitä siitä,  miten silloin kun poikani oli vasta vauva mietin, että vieläköhän on edes mitään armeijaa Suomella. Olihan se vielä... Tulevaisuuden ennustaminen näin oman tuntuman pohjalta on vaikeaa. Onhan se vaikeaa muutenkin, kun muistelen niitä muutamaa opintopistettä joita kävin tulevaisuuden tukimuksen perusteita.

No tällaista nyt mielessä. Täytyy lopettaa, kun iso tyttö tarvitsee äidiltä kyytä.
Saatan myöhemmin lisätä tähän kuvia. 
Muutamia mukavia tapahtumia kun tulee mieleen: Esim. Säreistöniemen näyttely, joka keräsi kävijäennätyksiä taidemuseolla. Sekä Roller Derby peli - jonka näin ensimmäistä kertaa eilen, aika viihdyttävä laji katsoa. 

Toisenlaisia aikoja

Tämä marraskuu ei ole mennyt oikein kovin kummoisella tavalla.

Pakostakin elämään mahtuu hyviä, tasaisia aikoja ja sitten niitä toisenlaisia, vaikeampia.

Kuinka sitä osaisi nauttia arjesta ja kaikista tavallisista päivistä aina - oikein tosissaan..

Rakas koira ystäväni nukkui pois kuun alkupuoleella, sairasteltuaa jonkin aikaa.

Yksi rankimpia päiviä, jonka muistan. Ikävä on kova.

Ja muutenkin on aika tummia pilviä taivaalla ollut, sanottakoon se vaikka näin.

Toki pahempaakin voisi olla.

Selviytymisessä ja asioiden käsittelyssä  onneksi näin aikuisella jo keinoja hallussa.

Kuinka rauhoittua, kuinka saada mieleen tyyneyttä ja voimaa.

Liikkuminen on hyvä keino, siivoaminen myös,  samoin käsityö.

Kun pidän arjen rytmistä ja rutiineista kiinni olo on parempi.

Marraskuu tänä vuonna on ollut aika pimeää aika, vaikka varmasti leuto vodenaikaan nähden.

Kuvissa on kahta viikonloppua. Reilu viikko sitten, 16.11. kuvattua reissua kaupungin keskustaan. Muut kuvat eiliseltä aamulta 24.11. Talven kuvia ihan tässä kotinurkilla.

 Hauska nähdä miten valo vaikuttaa. Noin puoli kymmeneltä aurinko ei ole näkyvissä, värit ovat raskaat ja harmaan, valkean sävyjä.

Ilmassa on toisenlaiset sävyt heti, kun aurinko hipoo puiden latvoja.

.

Sumua

Tänään on ollut hurjan sumuinen päivä.
Aamulla näkyvyyttä oli  tuskin valolamppujen väliä, kun ajelin töihin. Päivälläkin sumu verhosi maiseman työpaikan ikkunasta katsoessa. 


Viikonloppuna oli vielä aurinkoisia hetkiä. Onnekseni sain itseni kiireestä huolimatta kunnon ulkoilulenkille. Ihastelin joen rannan syksyä ja kirkon ympäristöä muutenkin.

 Pitkän tovin vietin vanhalla hautausmaalla, joka oli enemmänkin kuin mustikkametsää. Muutama kivi ja metallinen hautaristi ovat kertomassa tarinaa menneestä ajasta. Maastossa on havaittavissa epätasaisuutta aluskasvillisuuden alla, tästä voi havaita myös, että tämä ei ole ihan pelkkä metsä. Hautausmaan isot puut ja hiljaisuus luovat oman tunnelmansa, vaikka suurin osa tunnelmaa minulla ainakin on omassa mielikuvituksessa liikkuvat asiat.
Mietin, millainen paikka oli silloin kun sinne haudattiin, kun vainajat olivat vielä muistoissa ja haudat merkittyjä. Millainen oli kylä hautausmaan ympärillä?
Tällainen pysähtyminen menneisyyden äärellä on ainakin minulle tarpeellista silloin tällöin.


Hautausmaan jälkeen suuntasin vielä askeleen läheiselle lammelle (pakko oli, vaikka koti ja wc:kin jo kutsuivat minua) . Ehkä tunsin sisälläni joutsenten kutsun, tai siellä ne ainakin olivat taas kerran. Usein käynyt niin, että on tullut vaan kumma halu tuonne lammen suunnalle mennä hassuunkin aikaan, ja sitten kun olen päässyt rantaan, siellä on joutsenia.
Joutsenissakin on tiettyä tunnelmaa. Tämän olen sanonut ennenkin. Ehkä olen sisäistänyt joutseneen liittyviä uskomuksia, sekä tietoja ja tuota kautta virittäydyn näiden lintujen avulla johonkin erilaiseen tunnetilaan. No,onhan se kaunis ja uljas lintu kaikkineen.

Viikonlopulla luin loput kaksi Kiba Lumbergin Memesa-trilogian kirjoista. Lähtökohtani näiden kirjojen lukemiseen oli halu tutustua romanikulttuuriin. Kirjat antoivat tietoa, mutta olivat paljon muutakin.- Ihmisyyden ja ihmisarvon puolesta tärkeitä ajatuksia. Linkitän tähän vanhan artikkelin, jonka luin Kiba Lumbergista.  Siis jos tällainen aihe kiinnostaa, suosittelen näitä kirjoja lämpimästi.

Nyt on jo tiistai, mutta halusin kirjoittaa viikonlopusta. Vähän ikävää, mutta totta, että aktiivisin oma elämä ajoittuu vapaapäiviin, eli viikonlppuun. Työn jälkeen ehdin arjen kotihommia, koiran ulkoilutusta, mutta aika vähän muuta. Hyviä hommia kotityötkin on

Haukiputaan kirkko (1762)

Sisätila: Mikael Toppeeliuksen maalaukset vuosilta 1774-1779.

Kirkon lähellä on vielä kaksi venevajaa. Muutamia vuosi sitten tuossa lähellä oli vielä muutamia vanhoja lahoja kirkkoveneitä

Vanha hautausmaa. Käytössä n. 200 vuotta. Vuoteen 1890 asti.

Kellotapuli (1751)

Tuolla kaukana ne joutsenet uivat...

Joskus vielä saan hyvän kameran ja kunnon kuvan tästä linnusta.

. 

Uusi koti

Elokuun alkupuoli oli meille eräänlaista väliaikaa. 

Muuton odottelua, tavarat jo osin laatikoissa. 

Iso tyttö aloitti uudessa koulussa 13.8 ja muutti tuolloin asumaan vanhempieni luo.

Iso muutos sekin ja vaati oman sulattelunsa. Hyvin on hänellä mennyt -reipas neiti on.

Saimme avaimet uuteen kotiin 23.8. ja siitä lähti mylly pyörimää.

Ajelin pakkulla, raahattiin tavarat hissittömään taloon kolmanteen kerrokseen, tyhjensin entisen kodin ja siivosin. Rankkaa oli,  vaikka apua sain ihanilta ystäviltäni.

Nyt ollaan kolmatta viikkoa oltu uudessa asunnossa ja asiat alkavat löytää paikkansa.

Lamput on asennettu, verhot on ikkunassa. Itse omin kätösin asentelin valaisinpistotulpat ja lamputkin paikalleen, iso jakoavain piti ostaa, että sain pesukoneen takaiskuventtiilin  tiukasti paikalleen. Kaikkea sitä oppii, kun on tarve.

Asunto on ihanan valoisa. Huoneet ovat isoja ja korkeampia kuin rivarikodissamme.

70-luvun rakennustyyli on minulle mieleinen. Piha-alue talojen välissä on laaja. Taloista ei näy toisten talojen ikkunoihin, vaan esim. keittiöstä avautuu ihana näkymä omakotitaloihin ja puustoa näkyy paljon.

Ensimäiset päivät vain ihastelin tätä asunnon  valoisuutta. Maalipinnat on uusittu, joten kaikki näyttää oikein hyvältä. Kylppäri on täysin uusittu ja se on minusta oikein hieno.

Blogien lukeminen on jäänyt vähälle huomioille, samoin kaikenlainen kirjoittelu.

Lämmin ja aurinkoinen syksy on mennyt hieman ohi omia aikojaan,  en ole ehtinyt pysähtyä kunnolla ihmettelemään ympäröivän luonnon muutosta ym. 

Sen verran olen kuitenkin ehtinyt katsella, että olen jo ihastunut uuden talon ympäristöön.

Asumme nyt vesitornin juurella. Vesitornin alla on sopiva kaistale metsäistä luontoa. Yllättävän hiljaista talojen ympäristössä on, vaikka vuokrataloja ovatkin. Ainakin vielä on ollut niin. Vesitorni on komea iltavalaistuksessaan. Lämpimänä päivänä olen nähnyt ötökkäparvia puissa vesitornin lähellä. 

Kerrostalo on tilana ja paikkana aivan erilainen kuin rivitalo.

Oma alue löyttyy kun ensin olemme kulkeneet käytävässä/yhteisellä alueella.

Oman totuttelunsa tämä vaatii, mutta oikein iloinen olen ollut siitä, että vanha koira-ystävä on pärjännyt ihan kivasti uudessa kodissa. Alkuun koirulainen lipsahteli portaissa, mutta pian oppi askeltamaan rauhassa ja tarkasti.

Laitoin tähän ihan muutaman kuvan. Otokseni ovat olleet viime aikoina aika vähissä ja laadultaan heikkoja, kun kiireessä tullut napsittua kuvia.

Jospa jonakin päivänä otan kodista kivat kuvat ja ihastelen enemmän luontoakin.

Nyt on pakko mennä nukkumaan. Sainpas sentään tänne muutaman sanan muistiin.

Lomarutiinit

Mukavasti olen jo tottunut lomailuun. Nukkumista, lepoa, touhuilua sopivasti omassa tahdissa.
Tällaista sitä kaipaa työvuoden jälkeen, että jaksaa taas uudella innolla tehdä asioita.

Sää ei ole ihan osunut kohdilleen, kun helteet ja lämpö olivat silloin kesä ja toukokuussa.

Nyt jo tuntuu aavistus syksyä ilmassa, kun eilen illalla tai taisi se olla jo yö istuin takapihalla lueskelemassa ja teetä juomassa. 

Lomailu on tapahtunut enimmäkseen kotikulmilla.
Pienen junamatkan teimme tyttöjen kanssa Rovaniemelle. Yksi yö hotellissa tuntui jo ihan kivalta vaihtelulta sekin. Ihana on tyttöjen touhuun päästä mukaan. Kotona on paljon molemmilla on omia tekemisiä, mutta tuolla olin mukana shoppailussa ja sen suunnittelussa ym. 15 ja 13 vuotiaiden elämä on aika kivaa nykyisin. Oli se silloinkin, kun olin tuossa iässä itse.  Minun sukupolvellani 30 vuotta sitten oli toisenlaisia iloja ja haasteita, mutta yhteistäkin aluetta nuoruuden kokemisessa löytyy.

Lomailua on takana noin 2,5 viikkoa ja saman verran on edessä.
Omia rutiineita on muodostunut. Minulla on taipumus sellaiseen. Tarvitsen ehkä tiettyä jäsennystä elämääni ja luon sitä rutiinien kautta. No, onneksi rutiinit eivät ole liian tiukkoja.

Kivoja juttuja on mm. se, että saan aamuisin katsoa Sydämen asialla sarjan. Olen aika ihastunut Aidensfieldin elämään ja ihmisiin, 60-luvun asioihin. Tästä uusinnasta en ole ollenkaan harmistunut, vaan päinvastoin.

Toinen lempisarja on austraalialainen Remontoijat. Sitä katsomme ison tytön kanssa iltaisin.
Omat lempikilpailijat ovat löytyneet ja heille pidetään peukkuja.
Oikein onnistunut, myönteinen formaatti. Tykkään monista asioista siinä, austraalian englantia on myös kiva kuunnella.

Kuva on Katsomon sivulta.
Tässä kaikki Remontoijat vielä mukana.



Alkukesän lämpö kypsytti mustikat tavallista aikaisemmin.
Eilen sain patisteltua itseni metsään ja se oli hyvä asia se.
Metsässä on niin hyvä olla ja sieltä tulee voimaa ihan ihmeellä tavalla.
Kohta olisi sinne tarkoitus lähteä uudestaan.

 Ensin keittelen tyttösilleni ruokaa. Perunat ja  lohifilettä (kanttarellituorejuustolla) on suunnitelmissa. Huomenissa tytöt menevät isälleen viikoksi, joten sitten pidän vapaata keittopuuhista.

Minun pitää suunnata energiaani tuolloin muuton suunnittelluun. Muutto siis toteutuu elokuun loppupuolella. Kierrätettävää ja poisheitettävää tavaraa riittää. On ihme miten kaikkea on kertynyt näiden seitsemän vuoden aikana. Talo oli aika tyhjä, kun tulimme tänne silloin 2006.

Loppusuoralla

Pehmeä helle ympäröi meitä kuin untuvan kevyt peitto.

Tuoksut tuntuvat vahvasti, kun ilmassa on trooppista lämpöä kosteuden kera..




Vuoden työtaakka on vielä niskassa, mutta kohta.. voin heittäytyä haaveilemaan ja kokemaan itselle tärkeitä pieniä asioita.

Keskiviikon illalla on jo huojentunut olo ja hymyilyttää. Kohta se loma on totta, vain kaksi aamua.

Juhannus meni mukavasti.
Lämpöä, luontoa ja läheisiä ihmisiä ympärillä.

Sukulaisuus, tuo aika merkillinen ihmisiä yhdistävä asia. Se tuntuu pitävän pintansa muutuvassa maailmassa. Ilman sitä yhteyttä ei juuri tuo tietty ryhmä olisi kokoontunut.
No joo.. en nyt osaa kirjoittaa sitä mitä mielessä liikkuu.
Aika vähäistä, on ollut tuo syvällisempi ajattelu tämän viikon iltoina.

Hämmennys

Asunnon katseleminen oli aika hämmentävää.
Vaikea tehdä päätöksia suuntaan tai toiseen.
Asunto ei vastannut odotuksia, mutta hyviäkin puolia oli.

No aamu on iltaa viisaampi..


Pohtiakseni asioita aloitan uuden "päiväkirjan".
Edellinen kun täyttyi viikonlopulla. 
Kolme vuotta mahtui vanhaan keltaiseen kirjaani.

 Akateemisen alesta lähti joskus mukaan tämä.

Jännitystä ja utuisia ajatuksia

Onpa aika vilahtanut.

Mennyt jo pari viikkoa, kun tänne kirjoittelin edellisen kerran.
Toki toisten kuulumisia tullut katseltua useammin, mutta omaa kirjoitusintoa ei ole ollut.
Ei ole tarkoitus että tekstejä on paljon, vaan tunnelmaan ja ajatuksia tallennetaan sen mukaan kun tuntuu hyvälle. 

Ajatukset ovat olleet hieman utuisia.
Loma jo mielessä.
Juhannuksen jälkeen vielä viikko työtä ja sitten se alkaa. 


Kivaan jäänitystä arkeen ovat tuoneet kouluasiat. Kivaa siksi,että iso tyttöseni sai eniten toivomansa opiskelupaikan. Syksyllä hänelle koittavat uudet haasteet ammattiopinnoissa sisustus ja verhoilulalalle.

Jännittävää on myös se, että huomenna menemme katsomaan "uutta" asuntoa.
Jos se on sopiva, muutto on edessä heti loman alussa.
Rivarielämä muuttuisi kerrostaloksi, mutta nyt tuntuu, että olemme siihen valmiita.
Peukut pystyyn huomiselle, ettei mitään isompia yllätyksiä tule ja asunto on sellainen, että voin sen vuokrata.


Muutamia muitakin kivoja ja maininnan arvoisia juttuja on näihin viime viikkoihin mahtunut.
Laitan niistä joitakin kuvamuistoja.

Pohjois-Pohjanmaan museossa avattiin toissa viikolla uusi näyttely. Siellä kävin mennyttä ja nykyistä ajattelemassa. Hitain ajatuksi kuljin...asioiden yhdistyminen tietyksi kokonaisuudeksi mielessäni teki minusta tyytyväisen.
 Näyttelyn pohjana olevaan väitöskirjaan saatan hyvinkin tutustua lisää. Harmi kun myytävät kappaleet olivat loppuneet.

Perusnäyttelyäkin tuli vähän silmäiltyä, taas kerran.

.Puistossa ja kasvihuoneissa oli myös ihailtavaa.

12.6. järjestettiin työpaikan kesäjuhla. Ensimmäinen laatuaa.

Paikalla oli jopa artisteja, joku jopa nimekkäämpikin.

Kesän kylmin ilta kyllä vei itseltäni parhaan terän ja kotiin lähtö oli aika aikainen.

Kirjasto tarjoili myös jännitystä ja matkan Firenzen, Venetsian ja Istanbulin maisemiin.

Dan Brown osaa homman, vaikka lopussa en ollut ihan niin haltioitunut.