Lomarutiinit

Mukavasti olen jo tottunut lomailuun. Nukkumista, lepoa, touhuilua sopivasti omassa tahdissa.
Tällaista sitä kaipaa työvuoden jälkeen, että jaksaa taas uudella innolla tehdä asioita.

Sää ei ole ihan osunut kohdilleen, kun helteet ja lämpö olivat silloin kesä ja toukokuussa.

Nyt jo tuntuu aavistus syksyä ilmassa, kun eilen illalla tai taisi se olla jo yö istuin takapihalla lueskelemassa ja teetä juomassa. 

Lomailu on tapahtunut enimmäkseen kotikulmilla.
Pienen junamatkan teimme tyttöjen kanssa Rovaniemelle. Yksi yö hotellissa tuntui jo ihan kivalta vaihtelulta sekin. Ihana on tyttöjen touhuun päästä mukaan. Kotona on paljon molemmilla on omia tekemisiä, mutta tuolla olin mukana shoppailussa ja sen suunnittelussa ym. 15 ja 13 vuotiaiden elämä on aika kivaa nykyisin. Oli se silloinkin, kun olin tuossa iässä itse.  Minun sukupolvellani 30 vuotta sitten oli toisenlaisia iloja ja haasteita, mutta yhteistäkin aluetta nuoruuden kokemisessa löytyy.

Lomailua on takana noin 2,5 viikkoa ja saman verran on edessä.
Omia rutiineita on muodostunut. Minulla on taipumus sellaiseen. Tarvitsen ehkä tiettyä jäsennystä elämääni ja luon sitä rutiinien kautta. No, onneksi rutiinit eivät ole liian tiukkoja.

Kivoja juttuja on mm. se, että saan aamuisin katsoa Sydämen asialla sarjan. Olen aika ihastunut Aidensfieldin elämään ja ihmisiin, 60-luvun asioihin. Tästä uusinnasta en ole ollenkaan harmistunut, vaan päinvastoin.

Toinen lempisarja on austraalialainen Remontoijat. Sitä katsomme ison tytön kanssa iltaisin.
Omat lempikilpailijat ovat löytyneet ja heille pidetään peukkuja.
Oikein onnistunut, myönteinen formaatti. Tykkään monista asioista siinä, austraalian englantia on myös kiva kuunnella.

Kuva on Katsomon sivulta.
Tässä kaikki Remontoijat vielä mukana.



Alkukesän lämpö kypsytti mustikat tavallista aikaisemmin.
Eilen sain patisteltua itseni metsään ja se oli hyvä asia se.
Metsässä on niin hyvä olla ja sieltä tulee voimaa ihan ihmeellä tavalla.
Kohta olisi sinne tarkoitus lähteä uudestaan.

 Ensin keittelen tyttösilleni ruokaa. Perunat ja  lohifilettä (kanttarellituorejuustolla) on suunnitelmissa. Huomenissa tytöt menevät isälleen viikoksi, joten sitten pidän vapaata keittopuuhista.

Minun pitää suunnata energiaani tuolloin muuton suunnittelluun. Muutto siis toteutuu elokuun loppupuolella. Kierrätettävää ja poisheitettävää tavaraa riittää. On ihme miten kaikkea on kertynyt näiden seitsemän vuoden aikana. Talo oli aika tyhjä, kun tulimme tänne silloin 2006.

Loppusuoralla

Pehmeä helle ympäröi meitä kuin untuvan kevyt peitto.

Tuoksut tuntuvat vahvasti, kun ilmassa on trooppista lämpöä kosteuden kera..




Vuoden työtaakka on vielä niskassa, mutta kohta.. voin heittäytyä haaveilemaan ja kokemaan itselle tärkeitä pieniä asioita.

Keskiviikon illalla on jo huojentunut olo ja hymyilyttää. Kohta se loma on totta, vain kaksi aamua.

Juhannus meni mukavasti.
Lämpöä, luontoa ja läheisiä ihmisiä ympärillä.

Sukulaisuus, tuo aika merkillinen ihmisiä yhdistävä asia. Se tuntuu pitävän pintansa muutuvassa maailmassa. Ilman sitä yhteyttä ei juuri tuo tietty ryhmä olisi kokoontunut.
No joo.. en nyt osaa kirjoittaa sitä mitä mielessä liikkuu.
Aika vähäistä, on ollut tuo syvällisempi ajattelu tämän viikon iltoina.

Hämmennys

Asunnon katseleminen oli aika hämmentävää.
Vaikea tehdä päätöksia suuntaan tai toiseen.
Asunto ei vastannut odotuksia, mutta hyviäkin puolia oli.

No aamu on iltaa viisaampi..


Pohtiakseni asioita aloitan uuden "päiväkirjan".
Edellinen kun täyttyi viikonlopulla. 
Kolme vuotta mahtui vanhaan keltaiseen kirjaani.

 Akateemisen alesta lähti joskus mukaan tämä.

Jännitystä ja utuisia ajatuksia

Onpa aika vilahtanut.

Mennyt jo pari viikkoa, kun tänne kirjoittelin edellisen kerran.
Toki toisten kuulumisia tullut katseltua useammin, mutta omaa kirjoitusintoa ei ole ollut.
Ei ole tarkoitus että tekstejä on paljon, vaan tunnelmaan ja ajatuksia tallennetaan sen mukaan kun tuntuu hyvälle. 

Ajatukset ovat olleet hieman utuisia.
Loma jo mielessä.
Juhannuksen jälkeen vielä viikko työtä ja sitten se alkaa. 


Kivaan jäänitystä arkeen ovat tuoneet kouluasiat. Kivaa siksi,että iso tyttöseni sai eniten toivomansa opiskelupaikan. Syksyllä hänelle koittavat uudet haasteet ammattiopinnoissa sisustus ja verhoilulalalle.

Jännittävää on myös se, että huomenna menemme katsomaan "uutta" asuntoa.
Jos se on sopiva, muutto on edessä heti loman alussa.
Rivarielämä muuttuisi kerrostaloksi, mutta nyt tuntuu, että olemme siihen valmiita.
Peukut pystyyn huomiselle, ettei mitään isompia yllätyksiä tule ja asunto on sellainen, että voin sen vuokrata.


Muutamia muitakin kivoja ja maininnan arvoisia juttuja on näihin viime viikkoihin mahtunut.
Laitan niistä joitakin kuvamuistoja.

Pohjois-Pohjanmaan museossa avattiin toissa viikolla uusi näyttely. Siellä kävin mennyttä ja nykyistä ajattelemassa. Hitain ajatuksi kuljin...asioiden yhdistyminen tietyksi kokonaisuudeksi mielessäni teki minusta tyytyväisen.
 Näyttelyn pohjana olevaan väitöskirjaan saatan hyvinkin tutustua lisää. Harmi kun myytävät kappaleet olivat loppuneet.

Perusnäyttelyäkin tuli vähän silmäiltyä, taas kerran.

.Puistossa ja kasvihuoneissa oli myös ihailtavaa.

12.6. järjestettiin työpaikan kesäjuhla. Ensimmäinen laatuaa.

Paikalla oli jopa artisteja, joku jopa nimekkäämpikin.

Kesän kylmin ilta kyllä vei itseltäni parhaan terän ja kotiin lähtö oli aika aikainen.

Kirjasto tarjoili myös jännitystä ja matkan Firenzen, Venetsian ja Istanbulin maisemiin.

Dan Brown osaa homman, vaikka lopussa en ollut ihan niin haltioitunut.

Juhlien jälkeen

No huh,

edellisen viikonlopun juhlahumu on takana.
Nyt on keskiviikko ja vieläkin tunnen olevani tavallista väsyneempi.

Iso poika valmistui ammattiin ja sitä juhlittiin ja kahviteltiin.
Juhlat on kivoja, sitten kun ne on vietetty, mutta juu..aina tavallaan minulle sellainen koetinkivi ja haaste.
En vaan ole juhlaihmisiä, jos niin voi sanoa.
  "Kunnon äitinä" lasten elämän merkkipaalut on aina juhlittu kuten kuuluu.

Kaikki meni hyvin ja asianmukaisesti.
Tarjoilut oli hyviä ja koti oli riittävän siisti ym. 
Sopivan  pienimuotoiset juhlat -- poikaseni oli todella ne ansainnut muistamista aherrettuaan koulua tuon kolme vuotta.

Olin lomalla edellisellä viikolla tiistaista torstaihin, jotta sain siivottua ja leivottua. Loppukirihän se kuitenkin tuli, kuten yleensä.
Kesäisessä säässä oli ihan pakko ensin pyöräillä ja käydä tärkeät kesän merkit katsomassa.
Sitten vielä: piti lukea kirja, joka oli kesken.

Tietysti kirja, joka on aika tylsä ensimmäiset sata sivua muuttuu jännittäväksi juuri pahaan aikaan.  Sitten on ihan pakko lukea kaikki 650 sivua ennen kuin kykenee  muuhun hommaan :D.

Tuo em. kirja oli Patrick Rothfussin Tuulen nimi. Tätä voin kyllä hyvin suositella luettavaksi. Hyvin kirjoitettua fantasiaa. Jatko-osaakin ilmeisesti tulossa. 

Laitoin tähän joitakin satunnaisia kuvia edelliseltä viikonlopulta.

Tuo edellä mainittu vetkuttelu ennen kotitöiden aloittamista on minulle tyypillistä. Onneksi kuitenkin toimin ripeästi sitten kun alkuun pääsen. Kaikki oli valmista kun oli aika.

Iso tyttö vietti myös päättäjäisiä viikonlopulla- yhdeksän peruskouluvuotta on nyt takana. Sain osallistua kaksiin koulujuhliin, kun pojan juhla oli perjantaina ja peruskoulun päättäjäiset lauantai aamuna.
Iso tyttö on nyt elämänsä ensimmäisessä kesätyössä. Reippaasti hän on mennyt työhön aamulla ja hyvin on töissä mennyt. Leipomo ei varmaankaan ole helpoin paikka näin kesähelteellä.
Nuorimmaiseni on ollut serkun luona lomailemassa. 

No näin meillä tällä hetkellä kesää vietellään. 


Luonto on kypsynyt huikean kauniin vihreäksi.
Koiranputket kukkivat tien pientareella. Syreeni on kukassa ja pihlajakin.
Lämpö on saanut kasvun etenemään vauhdilla.

Lomaan on aikaa reilu kolma viikkoa.

Kesäkurpitsapastaa

Aamulla kuuntelin radiosta  haastattelun, jossa oli jonkunsortin tutkimustietoa suomalaisten syömiseen ja ruokaan liittyvistä aiheista.

Tulos oli jotain tämän suuntaista: Suomalainen arvostaa itsetehtyä ruokaa ja perheen yhteisiä ruokahetkiä. Einesruokaan turvaudutaan, kun tarvitaan nopeasti valmista, eikä sitä pidetä erityisen pahana.

Tämä vois olla minukin sanojani.
Olen aina iloinen, kun olen tehnyt ruuan itse ja syömme yhdessä.
Läheskään aina se ei ole mahdollista, mutta pyrin siihen kyllä.





Tämän illan kotiruoka oli kesäpasta, jonka ohjeen olin sattumoisin pongannut Olgan kotona ohjelmasta. Kuivattuja karpaloita ei nyt ollut, mutta seuraavalle kerralle hankin myös niitä.
Nopeaa ja mietoa, erittäin hyvää. Voi suositella. Kuva yllä on Valion sivulta.

Tein ruuan perhosen muotoisita pastoista, mitänyt lie ovat sitten oikeasti nimeltään. Söpöja anyway. Parempi on valita täysjyväpastaa, mutta nyt oli näitä kaapin perälle unohtuneena.

Tyttäreni kysyi: miksi noita pastoja on tuossa pöydällä. Sanoin, että ovat siinä koristeena, en raskinut poiskaan heittää, kun iso kasa pastaa tippui lattialle ( ennen kuin niitä sain keitinveteen asti ). Tänään on ollut sellainen päivä, että tavarat eivät ole pysyneet käsissä. Joskus sellaisia päiviä nyt vaan on, aika hauskaa jopa, jos ei tule tavaksi.


No tämmöistä mietettä nyt. 
Iso tyttö on luokkaretkellä PowerParkissa. Puhelimessa tustalla kuuluivat iloiset nuorten äänet.

Varhainen aamu

... joskus on herkullista olla hereillä poikkeukselliseen aikaan ihan näin arkiaamuna vieläpä.

Tuossa hetki sitten istuskelin pienellä takapihallani teekupposen kanssa, kuunnellen kuinka linnut sirkuttivat ja kujersivat kilpaa. Ahkera kimalainen pörräili pensaassa. Ihmeellistä kun on niin lämmin, että aamutakilla voi noin vaan mennaä ulos.

Koko maailma tai ainakin piha-alue oli hiljainen. Minun, lintujen ja sen ahkeran kimalaisen hallussa tuon hetken.. Katselin kuinka aurinko punersi pilven takana.

Harmi kun en tunne paremmin lintuja. Tästä sivusta voi olla apua muillekin linnunlauluista kiinnostuneille.Luontoportti sivulle tästä.
Saattoipa olla peippo joka vahvimman soolon esitti, mutta muitakin oli.
Esimerkiksi käheä ääninen, joka sanoi vähän kuin kukuu-kukkuu. Ehkäpä se oli kesykyyhky, joka lauloi Kukkurukuu. (Kauniit sanat muuten tässä laulussa)

" Meissä on tiedon siemeniä kuin piikivessä tulta. Niitä filosofit kehittelevät järjen avulla, runoilijat taas tuovat esiin mielikuvituksellaan ja silloin ne hohtavat kirkkaimmin." (René Descartes)

Yllätyslahja

ihan kuin oikea yllätyslahja, yllättäen tuli meille pohjoiseenkin viikonlopulla kesä ja helle.

Se miten kesäinen vihreys ja lämpö jaksaa vuodesta toiseen ilahduttaa ja hämmästyttää on huikean hienoa.

Kesävaatteet otettiin esiin ja päälle, niissä on sellaista kummaa onnellisuutta ja muistoja edellisen kesän tunnelmista, ainakin minulla.

Sain pyöräillä lämmössä- sinne tänne - auringon kosketus ihollani.
Muutaman pikkuruisen kesäkukan ostin.

Parhaiten kaikkea auringon tuomaa hyvää kuvastaa minusta mielikuva, joka syntyi minulle ensimmäisenä hellepäivänä. Valkohapsinen, hauras pieni mummo kurottaa kasvonsa palvelutalon avonaisen parvekelasin raosta kohti aurinkoa ja hymyilee onnellisena.



"Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon."

Lämpimällä säällä tuntuvat tunnit pidemmiltä ja elämä monimuotoisemmalta.

Vihreä tuoksu

Helatorstain ja äitienpäivän viikkonloppu oli Etelä-Suomessa mukavan lämmintä säätä.

Monissa yhteyksissä näin kuvia vaalean vihreästä ruohosta ja pienistä lehdistä.
Huikean kaunista se vihreys.

Meillä ei vihreää ollut, vaan kylmää ja sadetta. Melkein jo alkoi turhauttaa tuo sateisuus vapaapäivinä. 

Eilen,  siis äitienpäivänä onneksi oli jo vähän auringon pilkahduksia.

Kävin lasteni kanssa omaa äitiä (ja isääkin:) tervehtimässä ja pääsimme vähän peltotöihin.
Vanhalla puutarhajyrsijällä käännettiin äidin kasvimaa ja perunapelto.
Meidän lisäksemme siellä oli sisareni miehensä ja poikansa kanssa. Yhdessä tekemisen meininki oli taas kerran huippua. Vuosi sitten kaadoimme pihan vanhat hopeapajut, joten pikku talkoot alkavat olla melkein perinteenä.

Touhujen lomassa katselin pientä jokea, joka virtaa vanhempieni takapihalla ja muutakin miljöötä siellä.
Vuosi vuodelta tuo paikka tuntuu minulle rakkaamalta. Toivon, että vanhempani nyt eläkkeellä ollessaan osaavat  iloita pihasta ja omakotitalosta, eikä työmäärä käy vielä liialliseksi. Tämän kevään touhuja kyllä hankaloittaa isän jalka, joka on kipsissä.

Olen ennenkin maininnut kirjailijan Maija Asunta-Johnston. Hän kirjoittaa päiväkirjatyyppisesti eläkevuosistaan pienessä kylässä Unkarissa. Näihin kirjoihin palaan aina silloin tällöin ihan kirjoitustyylin ja arjen kuvausten vuoksi. Omaan eläkeikääni on vielä pitkä aika, mutta
nämä kirjat tarjoavat tunnelman hitaampaa, mutta monipuolista ja mielenkiintoista elämää.
Ehkä tämä on salainen haaveeni tai sitten tämän elämäntavan ajattelukin tuo minulle tavallaan tyytyväisyyden. Nähtäväksi jää saavutanko oman Várbalogin kyläni joskus. :))





Tässä eilisiä tunnelmia kotipaikaltani.

Kylmä sää on aiheuttanut sen, että kasvukausi on  lähtenyt hitaasti liikkeelle.
Tänä iltana kuitenkin sade on lämpimämpää ja oikein tarkasti nuuhkaistessa ilmassa on aavistus vihreää tuoksua.  Aurinkokin pilkistää jopa. Jee, jee.. hihkun mielissäni. Löydän pihalta  pienen keltaiset nupunt kuvattavaksi. Laitan rinnalle kuvan sateiselta pyöräilyretkeltäni. Romu ja roinakin voi ola kaunista omalla tavallaan. Vai voiko?

Maisemaa

rannasta ja puutarhasta.


"Maisema on aistein havaittu suhteellisen laaja ympäristö."