Vihreä tuoksu

Helatorstain ja äitienpäivän viikkonloppu oli Etelä-Suomessa mukavan lämmintä säätä.

Monissa yhteyksissä näin kuvia vaalean vihreästä ruohosta ja pienistä lehdistä.
Huikean kaunista se vihreys.

Meillä ei vihreää ollut, vaan kylmää ja sadetta. Melkein jo alkoi turhauttaa tuo sateisuus vapaapäivinä. 

Eilen,  siis äitienpäivänä onneksi oli jo vähän auringon pilkahduksia.

Kävin lasteni kanssa omaa äitiä (ja isääkin:) tervehtimässä ja pääsimme vähän peltotöihin.
Vanhalla puutarhajyrsijällä käännettiin äidin kasvimaa ja perunapelto.
Meidän lisäksemme siellä oli sisareni miehensä ja poikansa kanssa. Yhdessä tekemisen meininki oli taas kerran huippua. Vuosi sitten kaadoimme pihan vanhat hopeapajut, joten pikku talkoot alkavat olla melkein perinteenä.

Touhujen lomassa katselin pientä jokea, joka virtaa vanhempieni takapihalla ja muutakin miljöötä siellä.
Vuosi vuodelta tuo paikka tuntuu minulle rakkaamalta. Toivon, että vanhempani nyt eläkkeellä ollessaan osaavat  iloita pihasta ja omakotitalosta, eikä työmäärä käy vielä liialliseksi. Tämän kevään touhuja kyllä hankaloittaa isän jalka, joka on kipsissä.

Olen ennenkin maininnut kirjailijan Maija Asunta-Johnston. Hän kirjoittaa päiväkirjatyyppisesti eläkevuosistaan pienessä kylässä Unkarissa. Näihin kirjoihin palaan aina silloin tällöin ihan kirjoitustyylin ja arjen kuvausten vuoksi. Omaan eläkeikääni on vielä pitkä aika, mutta
nämä kirjat tarjoavat tunnelman hitaampaa, mutta monipuolista ja mielenkiintoista elämää.
Ehkä tämä on salainen haaveeni tai sitten tämän elämäntavan ajattelukin tuo minulle tavallaan tyytyväisyyden. Nähtäväksi jää saavutanko oman Várbalogin kyläni joskus. :))





Tässä eilisiä tunnelmia kotipaikaltani.

Kylmä sää on aiheuttanut sen, että kasvukausi on  lähtenyt hitaasti liikkeelle.
Tänä iltana kuitenkin sade on lämpimämpää ja oikein tarkasti nuuhkaistessa ilmassa on aavistus vihreää tuoksua.  Aurinkokin pilkistää jopa. Jee, jee.. hihkun mielissäni. Löydän pihalta  pienen keltaiset nupunt kuvattavaksi. Laitan rinnalle kuvan sateiselta pyöräilyretkeltäni. Romu ja roinakin voi ola kaunista omalla tavallaan. Vai voiko?

Maisemaa

rannasta ja puutarhasta.


"Maisema on aistein havaittu suhteellisen laaja ympäristö."

Aamu on ihmisen parasta aikaa

Räntää ja vettä ripsii, mutta en anna sen häiritä hyvää tunnelmaa. Sateessakin on hyvät puolensa.

Tälle aamulle olen jo käynyt lenkin koiran kanssa ja myös juoksulenkin itsekseni.
Viime viikonlopulla sain innostuksen juoksemiseen pitkästä aikaa. Kiitos tästä tyttäreni juustokakulle. 
Jotenkin sen herkun energiamäärä sai minut liikkeelle, pakostakin. :))

Juoksemisesta tulee niin hyvä olo, että sitä janoaa lisää, kun tunne on mielessä.
Toivon vaan, että tämä vire pysyy yllä ja jalat kestää. Matkat ovat kuitenkin vielä melko lyhyitä.
Kerron jatkossa miten tämän asian kanssa käy, peukkuja sille.

Eilen alkoi MM-kiekko 2013. Perinteeni mukaan sitä pitää seurata. Eilen meillä oli oma kisakatsomo nuorison kanssa: Tyttäret ja isomman poikaystävä. Hyvä
 puhelias tunnelma, vaikka herkkuja ei ollut pahemmin, kun en ollut osannut varautua.

Heräsin taas aikaisin -silti sopivasti virkeänä.
Ajattelin aamutouhuissani, että kyllä aamu on ihanaa aikaa. Ajatukset kirkkaana, kaikki näyttää paremmalta, päivän mahdollisuudet vielä edessä päin.

Tänään ehkä vähän lueskelua. Kirjat ovatkin saaneet olla syrjässä muutaman viikon.

Mainitsen vielä, että torstaina kävin elokuvissa. Säästeliäs  kun olen joulun leffalippu piti käyttää  ennen kuin vanhentui. Katsoin  leffan Oblivion. Ei paha ollenkaan. Tom Cruise sopi osaansa.
Maisemat ja tunelmat olivat parasta. Hassu tunne elokuvan jälkeen jatkui, kun autossa radiosta kuului, jotain tapaukseen sopivaa tecnoa- tai mitä se nyt oli sitten.

Elokuvasta sanottiin arvostelussa osuvasti. "Kaunis maailmanloppu pienellä ajatuksella."


Ps. Tervetuloa Cheri!  Mukava juttu. 

Kuvassa juoksulenkin motivaattori ja joki joka vapautui jäistä.

Työnaisen lauantai

Ikkunasta kurkistelee aurinkoinen lauantaiaamu.

Lunta pienellä takapihalla on vain pullapeltin kokoinen alue.

Siivosin ilmeisesti tuon pihan syksyllä melko hyvin, koska minusta se vaikuttaa siistiltä.
Tai sitten talvi on muokannut kaikki ainekset toistensa väreihin sointuviksi.
 Rauhallinen kokonaisuus ruskean sävyjä ja pieni ripaus vihreää tuijassa ja kivikkokasvissa.
Saatanpa käydä  jo haravan varteen tuossa iltapäivällä,  jos vaa ehdin. 

Pienempi tytär kun pyyteli päästä kaupunkiin aurinkolasiostoksille yms. On maanantaina lähdössä Piispalaan leirille ja sinne pitää vamistautua huolella. Tämä nuorimmaiseni on tarkka ja tunnollinen tyttö. 


Lauantaiaamussa on aina pientä taikaa.
Työviikon jäkeen saa herätä rauhallisesti ja tehdä aamutoimet ilman isompia kiireitä.
Kahvikupin äärellä selailen uutisotsikot ym.
Yöllä on varmasti käynyt lähellä nollaa-pakkasellakin, maa vaikuttaa vielä kuuraiselta.
Nyt onkin juuri  sopiva aika lähteä aamulenkille koiraystävän kanssa.


Kirjoitan ehkä myöhemmin lisää.

Iloista viikonloppua kaikille! 
Vappu on jo kolmen päivän päästä. Aina se hurahtaa tämä keväinen aika niin yllättävästi.

Näissä kuvissa tämä hetki: lauantaina ennen yhdeksää. Kodin arkinen ilme ja kurkistus pihalle ihan sellaisenaan.




















Päivä oli mukava touhuineen. Kaupunkireissu omien tyttöjen kanssa. Jäätelötkin nautittiin, vaikka tuuli oli kolea.
Pieniä kävelyretkiä koirulaisen kanssa, joten jäätilanne katsastettu. jäälautat olivat vähän liikkuneet kohti merta, mutta osa jäästä vaikuttaa sulavan paikalleen.

Takapihan siivous oli helppo ja mukava homa. Sopivan pieni on piha. Nautiskellen tein sen ja mietin; seuraavana keväänä ehkä asumme jo toisaalla. 

Hain itselleni pullon punaista viiniä ja lasillisen sitä nautiskelin pihatöiden kunniaksi. Herkullista mutta väsyttävää. Seuraavaksi olikin pakko keittää kahvit.

Tämän päivän havaintoja on se, että avokado on ihan hurjan ihanaa herkkua reissumiesleivän päällä, vaikka ei ehkä näytä kovin nätiltä.
Ihanaa herkkua on myös suklaajuustokakku, jota isompi tyttöni valmistaa juuri keittiössä.

.

Ensimmäiset joutsenet nähty, lumi sulaa

Vesipisarat ikkunassa ja rapakon pinnalla.
Kevät tulee tänäkin vuonna, vaikka ilmeisesti onkin myöhässä aikataulusta.

Lumi sulaa vauhdilla. Sää kääntyi viime viikonlopulla plussan puolelle.
 Tätä ennen kipakat yöpakkaset pitivät tiet liukkaana, vaarallisena. Ei ollut hyvä se, kun isä liukastui ja mursi jalkansa.

Eilen näin ensimmäiset joutsenet tälle keväälle.

Huomenna on viikon viimeinen työpäivä, sitten ehkä seuraillaan kevään merkkejä enemmän.

Tällä viikolla vaihdon bussin autoon työmatkalla. Ihan hyvä, koska aamulla tosiaan väsyttää ja pieni lisäaika on tarpeen. Tänään poikkesin kahvilaan kotimatkalla. Makea kakkupala ei ehkä ollut paras valinta. 

Arkistokäynti

Eilen viimeisen lomapäivän kunniaksi vein itseni keskustaan

ja toteutin pitkäaikaisen haaveen käydä maakunta-arkistossa.
Halusin katsella kirkonkirjoja sukutukimusmielessä.

Yllättävän helppoa se olikin. Mikrofilmattujen aineistojen selaamien ei tuottanut vaikeuksia.
Turhaa olin jännittänyt. Olin joskus arkistokurssilla käynyt ko. paikassa ja minulle oli jäänyt mielikuva vaikeasta asiasta. Ehkä tehtävä jonka tuolloin teimme oli vaikeampi - en kyllä muista enää mitä se koski.
No, nyt sujui kivasti ja henkilökunta oli avuliasta.

Pääsin melko helposti esiäitini Elisabethin jäljille, mutta isälinja jäi edelleen epäselväksi.
Saattaapa olla, että asia ei koskaan selviä. - Eli se kuka oli Elisabethin lasten isä. Toisaalta ei ole väliäkään tuleeko tilanteeseen lisäselvyyttä. Itsessään tämän naisen asuinpaikkoja ja lasten syntymiä ( joita löysin ainakin seitsemän ajalla 1869-1885) oli huikea katsella. Mietin kovasti mielessäni sitä millaista elämää hän oli viettänyt.  Hän avioitui 43 vuotiaana vuonna 1889 miehen kanssa,  joka antoi ainakin nimensä, jos ei geenejään suvulleni.
Tällaisesta linkistä oli apua kun kotona selvittelin mitä oli löytynyt. Sanastoapua täällä.

Arkistossa vierähti nopeasti kolmisen tuntia. Menen sinne varmasti piakkoin uudestaan - niin mielenkiintoista se oli.
Arkiston jälkeen pyörähdin vielä taidemuseossa, mutta koska olin jo nälkäinen en oikein malttanut keskittyä taiteeseen. Pikainenkin käynti tosin antoi sopivasti tunnelmia.

Kaupungin elämää arkiston suunnalta katsottuna.

Alla taidemuseon väriläikkä ja ilon pilkahdus. Voi kuinka kaipaan jo kevättä ja kirkkaampia luonnon värejä elämääni.

Ystäväiseni

Koiruus... herätteli minut yöaikaan- Hyppäsi sänkyyn.

Raukka parka oli jotenkin levoton. Ulkona kävimme.

Nyt tuossa makoilee onneksi rauhallisena.

Eilinen päivä oli rankka tälle vanhalle ystävälle, koska leikkasin turkin.

Yllättävän nopsaan sain homman tehtyä, vaikka kuten yleensä meillä oli alkuun

yhteistyövaikeutta.

Pesun jälkeen koirulainen tärisi, paleluako vai mitä oli.

Illalla kuitenkin jo leikki lleulla ja pureskeli vähän luuta.

Koiraystäväni on paras koira maailmassa.

Syksyllä tulee täyteen 11-ikävuotta. Iän alkaa jo huomata.

Ihanaiseni on rodultaan serra de airesin paimenkoira.

Tuossa linkissä oli sopivasti infoa rodusta ja monia kuvia serroista.

Lomaillen kesäaika on alkanut helposti

Pääsiäinen on vietetty ja kesäaikakin on alkanut.

Kiva tunne kun ei tarvitse lähteä vielä töihin, vaikka on  ihan tavallinen arkipäivä.

Iso tyttö lähti kouluun jo kahdeksaksi, mutta pienempi saa aina tiistaisin mennä vasta yhteentoista. Hassu aika, ei meillä vaan tällaista ollut yläasteella. Aina oli 9-15, jos oikein muistan. Välitunnillakaan ei nykyisin tarvitse kuulemma mennä yläkoululaisten ulos.
 No saatiin viettää mukavaa aamuhetkeä yhdessä. Letin laitoin ja juteltiin. Mietittiin josko iltapäivällä, koulun jälkeen mennään elokuviin.
 Katsottiin tovi, jopa vähän vanhoja lastenohjelmia youtubesta.

Pääsiäisen aika oli perinteistä olemista. Käytiin vanhempieni mökillä; saunottiin, syötiin hyvin, ulkoiltiin aurinkoisessa säässä. Koolla oli isompi lauma, tärkää väkeä: Kaikki lapset, pojan tyttöystävä, omat vanhemmat  ja enoni myös lyhyen aikaa. Tarpeellista yhdessäoloa, mutta vastapainoksi oli kiva tulla kotiin, jossa vähemmän hääräämistä. Rasitukset arjesta ja työstä painoivat omalla tavallaan vielä - yleensäkin usein pääsiäisen aikaan olen tavallaan väsyksissä, vaikka toisaalta olen innoissani rituaalista, joka kääntää kelkan selkeästi kohti kevättä.

Vanhempieni seurassa on hyvä olla. Heillä on vielä jaksamista. Äiti häärää lieden äärellä ahkerasti ja muutenkin puuhaa riittää. Toki välillä tulee mieleen, että vähän voisi jostain tinkiä ja olla vaan- säästää itseään. No ehkä kaikki on suhteellista jos on eläkkeellä ja vapaa-aikaa on tarpeeksi nauttii siitä kun on väkeä ja touhua. Paha olisi jäädä vain paikalleen ihmettelemään.

Itselläni ei vielä pääsiäisen pyhinä ollut paljon tarmoa. Olin paljon TV:n äärellä. Monta suosikkiohjelmaa onkin löytynt kevättalven aikana ja niitä tuli katsottua tallennuksesta ja muutenkin. Suomen selvytyjät on ottanut pauloihinsa, vaikka alkuun olin siitä hyvin epäileväinen. Kokkikilpailuja on tullut katsottua, Game of the Thrones toinen tuotantokausi loppui juuri. The Walking dead on juoneltaan myös kiinnostava, kolmas kausi näkyy Foxilla. Ym... Tarpeellista tällainenkin hermolepo.

Tänään tunnen oloni onneksi vähän tarmokkaaksi. Halusin tännekin kirjoittaa kuulumisia.
Kohta taidan lähteä kauppaan, kirjastoon ja kävelemään. 

Pääsiäisenä kasvattelin ohraa ja rairuohoa, mutta en ole muita kylvämisiä tehnyt. Tavallaan olen hieman erilaiseen kevääseen valmistautunut. Kuinkahan onnistun, kun kaupassa vähän sormet syyhyää kohti siemenpusseja. 

 Koulujen loppuessa ilmeisimmin vietämme isolle pojalle juhlia täällä meillä.
 Hän valmistuu ammattiin. Ylioppilaslakki oli myös pikkuisen ajatuksissa, mutta hän sanoi, että pitkä matematiikka oli vaikea, eikä mene läpi. 
Itsellehän näitä tutkintoja tehdään ei äideille tai muille, myöhemmin ehtii. Kaksoistutkinnossa on kyllä omat haasteensa, mutta onhan se hienoa kun on sitten ammatti. 

Kesän alkuun olemme myös hieman suunnielleet muuttoa kerrostaloon. Siellä ei pihakukkia niin paljon tarvita kuin tässä rivitalossa. Saa nyt nähdä, miten käy tuon suunnitelman. Pienempi tytär on ainakin innoissan. Toki monta asiaa pitää loksahtaa kohdilleen ennen kuin asia etenee. Katsotaan rauhassa.

Tähän linkitän päkän Kössi Kengurua. Minua tuo vähäelkeinen tapa tehdä lastenohjelmaa viehättää edelleen. Nykylapsoset ehkä vaativat hieman värikkäämpää.

Kauneuden voima

Minulla on usein tapana aamulla lukea tai silmäillä toisten blogitekstejä tai kuvia.
Tästä olen havainnut sen, että sievän kuvan katselulla tai kivan tekstipätkän lukemisella on voimaa antava vaikutus.

Tämän saman olen huomannut lehtien parissa. Visuaalisesti kaunis lehti antaa paljon iloa, vaikka ei juuri itselle ajattelisikaan ko. sisustusideoita tms.

Kotonakin joku sievä esine tai kukka ilahduttaa.
Tästä tietoisena eilen työpäivän jälkeen, vaikkakin oli melko väsynyt, kaivoin esiin tiput ja muut pääsiäiskoristeet. Nyt voi aloittaa rauhallisella mielellä vapaan ja loman. Koti ei ole ihan tip-top, mutta siitä viis- kevään tulo ja pääsiäinen näkyy silti meillä.

Hetkiä

Eilen taivaankannen yli kulki huikea revontulivyö.

Isotyttö sai kultaisen SM mitalin jääkiekkojoukkueensa kanssa.

Pienenmpi tyttönen leipoi kääretortun, jossa oli siskon joukkueen nimi 

kermalla pursotettuna.

Aamupäivällä verhon raosta, ikkunasta kurkistelee kevään kirkas aurinko.

Hymyilyttää, vaikka kaikkialla pölyä ja koirankarvaa.

Kuumetaudissa oltuani - nyt pikku hiljaa toipuessani; löydän uutta riemua

elämästä. 

Poikani kanssa tosin pieniä erimielisyyksiä. Ehkä me tarvitsemme pientä irtiottoa toisistamme.

No mukavalta se ei tunnu, mutta ehkä riidat ratkeavat ja asiat järjestyvät ajallaan.

Kuuntelin tätä kirjoitellessa uutta Von Herzen Brothers levyä. Koetan vaikka liittää sitä tähän. (kuuntelin tosin spotifyssä.) Tässä Nova stage versio.

Yksinolo- matka omiin ajatuksiin

Hiihtoloman jälkeinen maanatai.

Tästä se taas lähtee...

Lomalla oli kivaa. Rauhallista.

Paljon olin itsekseni. Koira ystäväni tietysti silloinkin lähellä.

Loppuviikolla nuorempi tyttönen kaverinani. Yövierailu myös vanhempieni luona.

Normaaliakin enemmän säästäväisyyttä, koska auto tarvitisi korjausta.

Oma aikani on usein samantapaista, olipa kyseessä sitten viikonloppu tai loma: hyviä kirjoja, ohjelmia, kotipuuhia, ulkoilua. 

Kun on ihan vaan oman itsensä herra, on sillä asialla, että olet tasapainossa oman sisimpäsi kanssa, hyvin suuri merkitys.

Jos näin ei olisi loma voi ahdistaa - levon ja rentoutumisen sijasta.

Varsinkin, kun talouspuoli on niukkaa.

 Pitää osata löytää mieltä ja tarkoitusta pienistä asioista.

Jos tunnelmat omassa mielessä ovat pelkästään synkkiä valinnat voivat olla sen mukaisia.

Saattaisi vaikka viini tms. nousta liian suureen osaan. Onneksi ei sentään ole niin.

Pirteänä ja selvänä on parempi.

Toki välillä rentoudutaan viinilasillisella ja vaikka ueammallakin.

Jos tuntuu synkältä voi vaikka kirjoittaa asioita joista on onnellinen ja iloinen.

Huomaa, että paljon on hyvää ympärillä.

------------------------------------------------------------------------------------------------

Tänään oma rakas poikani osallistui äidinkielen yo-kokeeseen.

Aiheet eivät olleet olleet kovin pahoja, sanoi poikani. Jotain sellaista kuin yksinolon hyviä ja huonoja puolia oli hän kirjoitellut. Peukkua tuolle. Äitin oma ihana lapsi.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Muutamia kuvamuistoja viikosta. Aika vähän muistin ottaa kameraa esille.

Sää oli aika viieää. Tuulista, silloinkin kun aurinko paistoi. Keskiviikko oli varsinainen pyrypäivä, sopiva päivä vaatehuoneen suursiivoukseen.

Otava

Aamulla ennen kuutta mietin, että onpa mainio tunnelma. 
Juuri siinä, Otavan alla, koiraa pissatin.
Nyt kaksitoista tuntia myöhemmin päässä on niin monta muuta tunnelmaa, että aamuinen  hetki on melkein unohtunut.

Pitääpä alkaa muistelemaan yksinkertaisia asioita ja unohtaa ne monimutkaisemmat. Kaikki asiat löytävät paikkansa kun hieman lepää ja rentoutuu.
Viikonloppu on paikallaan taas kerran.

Kirjaa ja sarjaa

Tästä viikosta voin mainita muutaman mieleen jääneen asian:
Huomasin, että TV 2 lähettää toista tuotantokautta sarjasta Game of Thrones.
Olipa vähällä mennä ohi, no onneksi ei sentään.
Tulen ja jään laulu kirjan mukaan tehty sarja on varsin komea ja minulle mieleen.

Toinen merkittävä juttu oli se, että kirjasto tarjosi minulle luettavaksi kauan odotetun kirjan. Faktaaliruhtinas on jatkoa Kvanttivaras kirjalle, jonka luin toissa kesänä.
Kirjan pariin on kiire, joten eipä nyt vielä muuta kuin, että huippu on.
Kiitos Hannu Rajaniemi tästä erityisestä lukukokemuksesta.

Virkeys vs. väsy

Tallaiseen talviaikaan vireystila näköjään vaihtelee kovasti.
Joitakin viikkoja sitten oli oikein vauhdissa. 
Viikonlopulla tuli käveltyä useita tunteja ja olo tuntui hyvältä.

Iloa sain myös ihan pienistä kivoista jutuista.
Ostin itselle uuden tuoksun. Siitä olinkin kauan haaveillut.

Viikko sitten minulla oli kolmen päivä vapaa ja kävin kampaajalla sekä
heiman myös baarissa.- Baarissa ei ole tullut käytyä tosi, tosi pitkään aikaan.
Oli oikein mielenkiintoista. Tuli paljon ajatuksia ja sain käydä kiinnostavia keskusteluja.
Väsyä toiki jäi valvomisesta. Onneksi oli tuo pidempi viikonloppu oli aikaa lepäillä.


Tämä viikonloppu on taas hurahtanut vauhdilla.
Vähän jo näin sunnuntaina jännitää tulevan viikon haasteet töissä.
Joskus niinkin. Aika harvinaista kuitenkin nykyisin.

Eilen aamupäivällä lueskelin loppuun kirjan Näkijä, kirjoittanut Celia Rees.
Hetken vielä pyörähdin intiaanien ja 1600-luvun tunnelmiin.
Helppoa luettavaa, mutta kuitenkin mukaansatempaava tarina. Alku viikolla luin sarjan ensimmäisen osan Noitalapsi. 

Sittenpä ohjelmassa olikin normaalit kauppareissut ja pyykkituvat.

Illalla vierailu ison pojan luona. Nuorimmainen oli ison veljen ja tyttöystävän luona yökylässä.

Itseäni kun olikein patistelin sain tehtyä ruokaa ja laskiaispullat tuliaisiksi.
Täytyy kyllä myöntää, että ihan vähällä oli, että olisi pitänyt mennä tyhjin käsin.
Kaksi ääntä taisteli mielessäni. Onneksi se ääni voitti, joka sanoi teehän nyt.
Kiva oli leipoa, kun pääsii alkuun.


Sää onneksi nyt näyttää kirkastuvan.
Vähän kun aurinko näkyy saan aina kummasti voimia.
Nyt vielä lunta satelee, mutta lummisessa maisemassa on aavistus aurinkoa ja isot pehmeät hiutaleet leijuu maahan..

Kävin hetki sitten marssimassa pienen lenkin ulkona ja tein lumitöitä.
Yrityksenä oli piristää oloa. Tänään tuntui heti aamusta, että on väsynyt olo.
Onneksi nyt tuntuu jo paremmalta ja vapaapäivää on vielä jäljellä.

Nam. 

 Tammikuun aurinko. Päivä jatkuu vauhdilla. Nyt jo yli seitsemän tuntia valoa.

Tuoksun seurana toinen söpö pullo ja pirteän väriset sukat.

Kohta talven selkä on taittunut. Tsemppiä meille kaikille!

Ideat

Hassun hauskaa..... Se, että lyhyen yöunen jälkeen ole viettänyt hyvän työpäivän ja pirteän illan.

Ilmeisen hidas sytytys uuden vuoden lupauksiin, koska olen nyt keksinyt monta hyvää ajatusta ja ideaa.

Varmaan toistan itseäni, samoin kuin ikuiset laihduttajat työproukassakin.

Viime viikolla nämä diettijutut ärsyttivät, mutta onneksi ei enää.

Yksi ideoitani on kielen harjoittelu. Varmaan ennenkin olen tähän aikonut satsata tavalla tai toisella. Kirjoja lukien tms. Nyt suunnittelin uutta blogia, jossa luen joka päivä pienen tekstin englanniksi ja sitten kirjoitan lauseen pari. Voin myös poimia muutaman uuden sanan tekstistä.

Tämä jos toteutuu, saattaa olla "noloa" kuten tyttöni 13-vuotta sanoisi.

Mutta luulen, että tätä voisi kokeilla. Kaikesta noloudesta huolimatta. :D

Toinen idea on tuttu myös. Se, että ajattele myönteisesti. Tuo diettituska ja pieni turhautuminen toisiin töissä,  kertoo asenteen ongelmista. Siis omista. Nyt vaan positiivisuutta ja hyvää arkeen.

Tämä on onistunut ennenkin. Minun asenteeni ratkaisee. Saa kaveri paatostaa jos tahtoo, en anna sen tulla minuun ja voi olla, että kaikki tuntuu toiselta kun oma näkökulma on kunnossa.

Rhonda Byrneä pitää alkaa kertaamaan. 

Vielä hetki

Tänään tunnelmoin vielä hetken joulua.

Kuusen turvallinen ja kodikas valopiiri tuntuu hyvältä.

Joulu on aina paikallaan, käännekohta syksyn ja kevään välissä.
Väreillään,  tunnelmalla - piristää ja ilahduttaa. Kuljettaa lempeästi kohti uuden vuoden alkua.

Meillä oli hyvä joulu. - pieni ja perinteinen. Siis meidän perinteinen.

Hyvällä mielellä olimme kaikki. Sopivasti yhdessäoloa ja omia hetkiä myös.
Kaikille tuli sopivasti mukavia, tarpeellisia lahjoja ja jouluruokaa oli riittävästi.
Siis iso peukku itselleni tästä. Hyvin suunnittelin asiat,  tähän pieneen budjettiin, jopa raha-ahdinkoon nähden. Toki, tiukaa on vielä edessä, mutta pahemminkin voisi olla.
Meillä on totuttu tähän ja toisaalta elämän perusarvot ovat jotain muuta kuin ostamista ja runsasta kuluttamista.



Tänään vaihdoin jo sängynpeiton vaaleaan ja avasin verhot oikein isolle, että pakkaspäivän kirkkaus pääsee myös sisälle meille.
Pakkasta on reilu 15 astetta. Aurinko näkyi metsänreunassa kauniina punaisena hehkuna, kun kävimme pienen lenkin metsässä.

Joulun ajalla oli myös pakkasta. Enemmän kuin nyt- yli 20-25. Maisema oli huikea, kun ajelimme aattona kohti vanhempieni kotia. Sanoinkin monesti tytöille; pysähdytäänkö ottamaan kuvia? No ei pysähdytty. Neidit ei talvisesta suomaisemasta niin paljon välittäneet. 

Vuosi vaihtuikin sitten suojasäässä. Jäälyhdyissä kynttilät kelluivat vedessä.

Uuden vuoden myötä saimme uuden kotikunnan - kaupunkilaisia ollaan. Tätä en kovin paljon ole miettinyt. Aiheen tiimoilta, kunnantalon katolla esiintyi mm. vanha bändi Aknestik. Hauska tapahtuma oli.


Uusi vuosi 2013 on alkanut kivasti ja rauhallisesti, mutta toisaalta mielessä on pieni ajatus siitä, että jokin muutos olisi tervetullutta.
Työelämässä vois olla oikea aika tehdä jotain radikaalia. Tai jotain muuta.

No, aika näyttää. Rohkeutta, onnea ja hyviä hetkiä vuodelle 2013 toivon itselleni ja kaikille muille myös!!


                                                                                   
                                                                                   

                                          Ihanat villasukat -ystävän neulomat.

                                           Näkymä 5.1.2013. Noin klo 14.